Mauno Koiviston siunaus- ja muistotilaisuus jättävät minuun lähtemättömän jäljen. On ollut kunnia osallistua valtiollisiin hautajaisiin.

Jätimme arvokkaat jäähyväiset valtiomiehelle, joka teki meistä läntisen parlamentaarisen demokratian ja vei meidät osaksi Euroopan yhteisöä.

Tilaisuudet tänään ovat olleet uskon-, toivon- ja rakkaudentäyteisiä. Koiviston luja usko hyvyyteen on kannatellut. Hyvä suhde puoliso Tellervo Koivistoon on tuntunut läpitunkevana hellyyden ja arvostuksen läsnäolona.

Virret Tuomiokirkossa olivat erityisen puhuttelevia – kehotan tutustumaan virsiin 600 ja 396. Narvan marssi kirkossa saattueen lähtiessä pakahdutti. Rummun ensi lyönti tuntui syvällä; nyt tapahtui jotain ikimuistoista.

Virren 600 sanat, Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, kirjoitti saksalainen teologi, natseja vastustanut Dietrich Bonhoeffer keskitysleirillä muutama kuukausi ennen kuolemaansa. Niin väkevä viesti. Niin väkevä.

Päivän puheet ovat kaikki olleet erinomaisia. Paavo Lipponen piti Säätytalolla muistopuheen, jonka lämpö ja sivistyneisyys olivat vertaansa vailla. Puhe löytyy tästä

Muistamme kaikki koko kansan Manua, jonka isot kädet tekivät hyvyyden työtä – ja lujaa työtä. Hänen viisaiden sanojensa mukaan on parempi uskoa hyvään, jos ei muuta tiedä.

Kun uutinen Mauno Koiviston kuolemasta tuli, vietimme suomalaisuuden päivää. Samana päivänä istutettiin myös Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlametsä. Istutin puun toiveikkaana maamme tulevaisuudesta.

Kyllä se siitä.