Sukupuolisotaa ei auta lietsoa, eikä tasa-arvokritiikkiä ole perusteltua kohdistaa vain SDP:hen. Kysymys on laajemmasta ilmiöstä. Tasa-arvo näyttää olevan heiluriliikettä, ja nyt puntari on liikkunut naisten kannalta epäedulliseen suuntaan. Politiikan ykköspaikat Suomessa on nyt pääsääntöisesti miehitetty miehillä, eikä tilannetta voi pitää mitenkään ihanteellisena.

Tasa-arvo toteutuu parhaiten, kun molemmat – sekä naiset että miehet – tulevat tasapainoisesti edustetuiksi. Poliittisissa puolueissa tämä on siitäkin syystä tärkeää, että äänestäjät (kaikenlaiset äänestäjät) voivat samastua puolueen toimijoihin. Tasa-arvoa on tietysti sekin, että vähemmistössä olevat miehet voivat saada edustajansa johtopaikoille.

Tasa-arvoa ei nähtävästi voi pitää itsestäänselvyytenä tai saavutettuna etuna, sillä sellaisena se mitä ilmeisimmin alkaa rapautua.

Iltapäivälehden antama tasa-arvokuva SDP:stä ei kaikilta osin ole kokonainen. Puoluevaltuuston pj. on nainen, ja naisia on keskeisissä tehtävissä muutenkin. Ja puolueen historia on tasa-arvon voittokulkua; ensimmäinen nainen ministerinä, ensimmäinen nainen presidenttinä jne.

Mutta laajempi kehitys, jossa politiikan johtotehtävät näyttävät kasautuvan miehille, haastaa meidät pitämään huolen siitä, että myös naisten ääni kuuluu.