Sain tänään kunnian pitää ryhmäpuheenvuoron täysistunnossa, jonka aiheena oli pääministerin ilmoitus Ukrainan tilanteesta. Tässä puhe kokonaisuudessaan.

 
(Kuvakaappaus täysistunnon suorasta lähetyksestä verkkolahetys.eduskunta.fi)

Arvoisa puhemies!

Ukrainan ja Venäjän konflikti on suuri murhenäytelmä. Köyhtyneen maan tärkeä teollisuusalue on taistelukenttänä ja kansallisvarallisuutta tuhotaan päivittäin. Talot, tehtaat ja tiet rakennetaan epäilemättä vielä uusiksi, mutta kukaan ei tuo enää takaisin niitä yli kahta tuhatta kuollutta eikä korvaa tuhansien vammautuneiden ja satojen tuhansien kodeistaan paenneiden ihmisten kärsimystä ja hätää.

Ukrainan tapahtumat ovat suuri pelon aihe. Kun Ukrainassa soditaan, se vaikuttaa koko Euroopan vakauteen. Tilanne on monessa suhteessa jopa epävarmempi kuin kylmän sodan vuosikymmeninä, jolloin Eurooppa oli jakautunut länteen ja itään ja niiden välissä paikkaansa hakeviin puolueettomiin maihin. Vaikka itä ja länsi olivat valmiudessa käymään toistensa kimppuun, oli kylmä sota jäädyttänyt osapuolten asemat ja määrittänyt etupiirirajat.

Kun kylmän sodan jälkeen uskoimme elävämme yhteistyön Euroopassa, rajattomassa Euroopassa, on etupiiriajattelu taas tekemässä paluuta. Eikä sille ole samanlaisia rujoja mutta selkeitä pelisääntöjä kuin oli sodanjälkeisellä Euroopalla. Nykypäivä muistuttaa huolestuttavasti viime vuosisadan alkupuolta. Krimin väkivalloin toteutettu irrottaminen Ukrainasta merkitsee vanhan aluevalloituspolitiikan paluuta. Epämääräinen puhe ulkovenäläisten suojelusta herättää aiheellista huolta: mitä vastaan heitä suojellaan, missä ja millaisin keinoin?

Arvoisa puhemies!

Euroopan unionin arvo on korvaamaton. Jo yli sukupolven ajan moni meistä on ajatellut, että EU rauhanprojektina on juhlapuheiden aihe ja EU on pelkkä direktiiviautomaatti. Nyt Euroopan unionia tarvitaan juuri rauhan ja vakauden tuojaksi.

Unionin ulkopolitiikassa on toki korjattavaa, varsinkin sen käytännön valmistelun ja toimeenpanon osalta, mutta ilman unionia olisi maanosa todellisessa vaarassa. Nyt suuretkin EU-maat sovittavat politiikkaansa yhteiseen etuun. Salaiset sopimukset etupiirijaosta ovat varsin etäinen uhka.

Suomen paikka on Euroopan unionissa. On Ukrainan onnettomuus, että sen katsotaan olevan idän ja lännen välissä. Siitä ei ole todellakaan seurannut sillanrakentajan asemaa.

Arvoisa puhemies!

Ulkopolitiikka on politiikkaa ja politiikasta on voitava keskustella.  Hallituksen ja opposition kiistojen ja puolueiden eriseuraisuuden pitää kuitenkin pysähtyä valtionrajan kohdalla. Ulospäin on oltava yksimielisiä. Suurista ratkaisuista on löydettävä kansallinen linja.

Valtion johto näyttää esimerkkiä. Tasavallan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin maailmankatsomuksessa on varmaankin eroja. Politiikan tekemisen tavoissa he ovat kaukana toisistaan. Suomen ulkopolitiikka on siitä huolimatta selkeää, yksituumaista ja maan etua palvelevaa. Ulkoministeri Tuomioja on ilmaissut selväsanaisesti Suomen kannat. Pääministeri on antanut tukensa tälle työlle. Ja tasavallan presidentti on pitänyt ulkopolitiikan johdon käsissään.

Arvoisa puhemies!

Sodan on loputtava, rauhan on voitettava. Ukrainaan on saatava aikaan aselepo. Maalle valitun ja kansainvälisesti tunnustetun presidentin ja hallituksen on voitava palauttaa järjestys. Aseiden ja taistelijoiden virta rajan yli on pysäytettävä.

Humanitaarista apua on toimitettava Ukrainan suostumuksella ja kansainvälisenä yhteistyönä. Tämän jälkeen voidaan aloittaa Ukrainan jälleenrakennus sekä kansallisen sovinnon että talouden osalta. Parlamenttivaalit voidaan pitää koko maassa. Piintynyttä korruption kulttuuria voidaan siivota.

Ukrainalaiset ovat kansakunta. He ansaitsevat toimivan valtion.

Rauhan myötä voidaan aloittaa Ukrainan ja Venäjän suhteiden jälleenrakentaminen ja päästä rakentavaan keskusteluun Krimin palauttamisesta Ukrainan hallintaan.

Suomen on EU:n sisällä korostettava diplomatian ja neuvotteluyhteyksien tärkeyttä. Pakotepolitiikassa on oltava yhteisessä EU-rintamassa, kuitenkin pakotteiden ehdollisuutta ja väliaikaisuutta korostaen. Pakotepolitiikan varsinainen tavoite on diplomaattisen ratkaisun löytyminen. Tästä on oltava selkeä tiekartta.   EU:n ja Venäjän suhteille on koitunut vahinkoa, mutta vahingot ovat korjattavissa.

Vakaalla eurooppalaisella pohjalla Suomi voi pitää yllä kahdenvälisiä suhteita Venäjään. Unionin yhteisiin arvoihin ja yhteiseen politiikkaan sitoutuneena Suomi voi edistää suhteiden lientymistä ja kääntää EU:n ja Venäjän kurssia pois pakotteiden ja vastapakotteiden kierteestä kohti kestävää poliittista ratkaisua.