Velkaantuminen ei voi jatkua (kolumni Kalevassa 7.9.)

 Oulussa vietettiin perjantaina iltamia 70-luvun henkeen. Tuo vuosikymmen oli aikaa, jolloin öljykriisi sekä tietoisuus luonnonvarojen rajallisuudesta pakottivat yhteiskunnat sopeutumaan niukkuuden maailmaan. Uutta luovuutta edellytettiin. Tänä päivänä elämme hieman vastaavassa tilanteessa: velkakriisi on aikamme öljykriisi. Tietoisuus siitä, ettei velkavetoinen kasvu voi enää jatkua, on pakottava. Velkaantuneet kansantaloudet Euroopassa ja Yhdysvalloissa ajautuvat uuteen niukkuuden aikaan, elleivät ne kykene synnyttämään luovia ratkaisuja uuden kasvun vauhdittamiseksi.

Velkaantumisen taustalla on poliittisen järjestelmän heikkous tarjota kansalaisille etuisuuksia, joihin ei tosiasiassa ole varaa, sekä toisaalta rahoituslaitosten holtiton luotonanto ja voitontavoittelu. Kehitystä on omalta osaltaan ylläpitänyt Kiina, jonka vienti länsimaihin on kasvanut räjähdysmäisesti ja joka valuuttavarannoillaan on tukenut näiden vientimaiden velkaantumista.

Julkisen talouden tasapainottaminen on myös Suomen kohdalla välttämätöntä. Vielä viisi vuotta sitten maassa keskusteltiin jakovarasta ja julkisen talouden ylijäämän käytöstä. Tänä päivänä tilanne on täysin päinvastainen: valtiontalouden alijäämä ensi vuoden budjettiehdotuksessa on liki seitsemän miljardia euroa. Velkaantuminen jatkuu. Valtionvelka oli heinäkuun lopussa 74,4 miljardia. Selvää on, että meno ei voi jatkua näin. Suomen tie ei saa olla Kreikan tie. Emmekä saa kasvattaa laskua tulevien sukupolvien taakaksi. Siksi velkakehityksen kääntäminen laskuun on sekä moraalinen että isänmaallinen velvollisuutemme.

Talouden tasapainottamiseksi tarvitaan sekä veronkorotuksia että menoleikkauksia. Eduskunta saa syysistuntokauden alkajaisiksi käsiteltäväkseen SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen johdolla valmistellun budjettiehdotuksen, joka toteutuessaan täyttää valtiontalouden vakauttamistavoitteen niin hyvin kuin se on mahdollista. Velkasuhde käännetään määrätietoisesti laskuun. Työtä ei tehdä runnoen vaan sydän paikallaan. Vaikeina aikoina on tärkeää säilyttää sosiaalinen herkkyys. Heikommassa asemassa olevien tilannetta ei saa syöstä huonompaan. Siksi budjettiin sisältyy historiallinen korjausliike perusturvan tasoon.

Oppositio on hyökännyt etenkin hallituksen kuntapolitiikkaa kohtaan. On paikallaan todeta, että tilapäisen valtionosuusprosentin muutoksen vastineeksi hallitus tekee useita kuntatalouden kohentamistoimia. Näiden seurauksena kuntien valtiolta saama rahoitusosuus nousee ensi vuonna 400 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen nähden. Kuntien tulot siis kasvavat, eivät laske.

Oululaisten ja muiden pohjoissuomalaisten kannalta ajankohtaista on hallituksen käynnistämä Pohjois-Suomi -ohjelma. Sen painoarvo on suuri, sillä pohjoinen Suomi on maamme tulevaisuuden sampo. Kysyntää maailmanmarkkinoilla ja etenkin kotimarkkinoitaan kasvattavassa Kiinassa on juuri niille luonnonvaroille, joista alueemme on rikas. On määrätietoisesti kehitettävä koulutusta sekä puutuotteiden ja mineraalien jatkojalostusta, jotta pääsemme hyötymään kasvavasta viennistä täysimääräisesti.