Libanon-operaatio on perusteltu (Blogikirjoitus Kalevassa 1.12.)

Eduskunta keskusteli eilen osallistumisesta YK:n UNIFIL-operaatioon Libanonissa. Vaikka perussuomalaiset laajasti tukivat operaatioon osallistumista, perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Niinistö kyseenalaisti sen viitaten Suomen puolustusvoimille suunnattuihin säästöihin.

Totta on, että pääministeri Kataisen hallituksen ohjelman edellyttämät säästöt Suomen puolustusvoimille ovat raskaat toteuttaa. Tarpeellisia hankintoja joudutaan lykkäämään ja varuskuntia sulkemaan. Näissäkin oloissa osallistuminen YK:n UNIFIL-operaatioon Libanonissa on hyvin perusteltua. Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n mukaan osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan on puolustusvoimien tehtävä. Se tehtävä tukee myös Suomen omaa puolustusta. Kriisinhallintatehtävät kouluttavat sekä kantahenkilökuntaa että reserviläisiä tavalla, jota ei voida muulla tavoin toteuttaa.

Kansainvälisen kriisinhallinnan tärkein tuki Suomen turvallisuudelle ei kuitenkaan ole sotilaskoulutuksen tosipaikkatilanteiden järjestämisessä. Tärkeämpää on, että kriisinhallintaan osallistumalla Suomi on mukana selvittämässä kansainvälistä turvallisuutta uhkaavia ongelmia. Tällä tavoin Suomi pysyy mukana vastavuoroisen, laajan turvallisuuden verkostossa, jota se itsekin tarvitsee.

Libanon on varmasti vaativa ja vaikea ympäristö kriisinhallinnalle. Sen naapuri Syyria on epävakaa, lähellä sisällissotaa. Toiseen naapuriin, Israeliin, liittyvät turvallisuushaasteet ovat nekin suuret ja pitkään kestäneet. Lisäksi Libanonissa on omia poliittisia ja uskonnollisia ristiriitoja, jotka ovat koko Lähi-idän ongelman tiivistetty kuva. Suomi ottaa riskejä osallistuessaan UNIFIL-operaatioon. Mutta riskinotto on tarpeen ja vastuunkanto moraalisesti oikein.