Korkeatasoinen koulutus turvattava alueellamme (Mielipide Kalevassa 30.11)

Suomalaisten verorahojen yhteiskunnallinen tuotto on korkeimmillaan koulutuksessa. Tulokset ovat kansainvälistä huippulaatua. Niukkenevien varojen oloissa koulutuksesta on pidettävä erityistä huolta.

Koulutukseen esitettyä säästökuuria on perusteltu väestön ikärakenteen muutoksilla: koululaisikäluokat pienenevät ja rahaa voidaan siirtää muualle. Peruskouluikäisten kohdalla kyse ei ole pelkästä ennusteesta. Muutaman viime vuoden aikana peruskouluikäisten määrä on laskenut kymmenillä tuhansilla. Tätä vanhempien nuorisoikäluokkien kohdalla laskusuuntaus on juuri näinä vuosina alullaan.

Koko maata koskevat ennusteet eivät kuitenkaan kerro kasvukeskusten ja kasvumaakuntien oloista. Sekä Uudellamaalla että Pohjois-Pohjanmaalla sekä peruskouluikäisten että nuorten määrään on luvassa kasvua. Koulunpenkkien kuluttajia on tarpeeksi, ja heille pitää varata myös laadukasta tarjontaa.

Oulun seudun koulutuspanosten turvaamisen puolesta puhuessa on hyvä tukeutua historiaan, sillä tällä alueella olla yleensä tavattu onnistua. Oulun yliopisto on kiistatta ollut se perusta, jolle alueen osaamispohjainen yritystoiminta on rakentanut. Opistojen muutos ammattikorkeakoulutukseksi tuotti sekin hyviä tuloksia.

Menneisyys ei ole kuitenkaan tae tulevasta ja perusteluissa pitää osata ennakoida vielä edessäpäin olevia tarpeita. Koulutuksen tulevaisuusvisioissa näyttäisi vallitsevan kaksi koulukuntaa, joita voisi nimittää kysynnän ja tarjonnan koulukunniksi.

Valtiovallan puolesta liputetaan kysyntämallin puolesta: voimavaroja pitää suunnata alueille, joissa tulevaisuuden yritystoiminta vaatii osaavaa työvoimaa. Yksipuolisesti tämä on kuitenkin hatara perusta, sillä se edellyttää tulevaisuuden yritystoiminnan määrän ja sisällön oikeaa arvausta. Ei 1980-luvulla vielä osattu ennakoida teknologiateollisuuden nousua. Ei 2000-luvun alussa osattu arvata teknologiateollisuuden tulevia vaikeuksia – taikka luonnonvara-alan kasvumahdollisuuksia.

Tarjontakoulukunta lähtee siitä tosiasiasta, että talouden tärkein voimavara on ihmiset. Jos jollakin alueella on tarjolla koulutettua työvoimaa, yritykset varta vasten hakeutuvat juuri sinne. Koulutuspolitiikkaan tarvitaan nyt tarjontapuolen näkemystä. Sille on kokemusperäistä tukea ja se vaatii vähemmän arvailua kuin yritystoiminnan kauas tulevaisuuteen ulottuva ennakointi. Alueemme hyötyisi tästä näkökulmasta, sillä Pohjois-Pohjanmaan ehdoton valtti on nuorten suuri määrä. Mikäli huolehdimme nuorten koulutuksesta ja osaamisesta, meillä on valtava voimavara osaavan työvoiman muodossa. Vastaavasti, jos nuorten osaamisen annetaan rapautua, se on iso menetys.

Koulutuspaikkojen määrän ja laadun puolesta kamppaileminen vaatii kärsivällisyyttä. Lisäksi vaatimisen ohella on oltava valmis oman panoksen kasvattamiseen. Oulun on jatkossa oltava nykyistä houkuttelevampi opiskelukaupunki. Uuden Oulun kehittymistä kansainvälistyväksi ja viihtyisäksi ympäristöksi on tuettava. Ouluun lennetään arkisin 24 vuoroa – pitää huolehtia siitä, että lennoilta on tulijoita enemmän kuin lähtijöitä.

Tytti Tuppurainen

FM, kansanedustaja (sd.)

Oulu