Tasa-arvosta on kysymys (Kolumni Pohjolan Työssä 11.3.)

Tänä vuonna tasa-arvopolitiikkaa ei pidä jättää yhden ainoan naistenpäivän varaan. Maanantai 8.3. ansaitsee jatkoa, ja tasa-arvoasia kaipaa uutta puhtia. Ennen puuhakkuutta kannattaa kuitenkin miettiä, sillä yksinkertainen tasa-arvopaasaus on vain turhaa sukupuolisodan lietsomista.

Ensimmäinen tunnustettava tosiasia on, että meneillään oleva talouslama on ainakin alkuvaiheessaan iskenyt kovimmin miehiin. Miesten työttömyys on kasvanut ja työmarkkina-asema heikentynyt. Kevään työriidoissakin on hankaluuksiin ajautunut miesvaltainen kuljetusala.

Luovalla tilastotarkastelulla voi myös miesten ja naisten palkkaeron kääntää ylösalaisin. Se naisten-euro-on-70-senttiä-palkkaero kapenee, kun otetaan huomioon erot työajassa. Eikä tässä kaikki: koska miesten elinaika on naisten aikaa lyhyempi, heille jää vähemmän eläkevuosia. Kun eläke on myöhemmäksi siirrettyä palkkaa, niin eikö se sitten pidä laskea miesten palkan päälle? Onko miehen euro siis jopa pienempi?

Palkkaeroja voi laskea monella tavoin ja tilastoaineistoa venyttää eri tarkoituksiin. Kannattaa kuitenkin palauttaa perusasia mieleen. Tasa-arvopolitiikka ei ole suunnattu ketään vastaan. Sekä miesten että naisten pitää siitä hyötyä.

Naisten palkkatason ongelma on se, ettei sillä tahdo tulla toimeen eikä sillä elätetä perhettä, ei ainakaan, jos naisen huushollissa ei ole miestä tienaamassa. Naisten lyhyempi työaika ei ole suinkaan vapaaehtoisen valinnan seurausta. Kaikki tutkimukset – ja liian monen arkikokemukset – kertovat, että osa-aikatyötä tehdään useimmiten, koska kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Nykyistä useampi nainen ottaisi enemmän työtä ja enemmän palkkaa.

Naisten työmarkkina-aseman erityinen ongelma on kuitenkin pätkätyö. Erityisesti kunta-alalla naisten on turha odottaa vakituista työsuhdetta ensimmäisten vuosien aikana.  Pätkätöistä on vaikeaa nousta uraputkeen ja johtopaikoille. Naiset eivät pääse päättäjiksi, varsinkaan yritysmaailmassa.

Naisten työmarkkina-asemaa päivitellessä ei pidä upota vanhoihin telaketju-uriin. Tasa-arvopolitiikan pitäisi parantaa myös miesten asemaa. Miesten pitäisi päästä nauttimaan eläkevuosistaan nykyistä pidempään. Miesten elinajanodotteen lyhykäisyys johtuu vain osaltaan myötäsyntyisistä, biologisista eroista. Suurin selittäjä on elintavoissa. Samaten kuin naiset ajautuvat heikommille työurille vastoin tahtoaan, on miestenkin elintavoissa olosuhteiden painetta. Pehmeämpi ja yhteisöllisempi yhteiskunta, pehmeämpi ote elämään, ehkäisisi ennalta niin väkivaltakuolemia kuin stressiperäisiä sairastumisiakin. Tähän on syytä uskoa: niissä osissa maata, joissa yhteisöllisyys on myös miesten voimavara, miehet elävät terveesti ja vanhoiksi. Erot miesten välillä ovat samaa suuruusluokkaa kuin erot sukupuolten välillä.

Tänä vuonna tasa-arvoasia pitää ottaa tosissaan. Euroopan unioni näyttää käyttäneen jäsenmaiden rahaa julistekampanjaan palkkatasa-arvon puolesta. Toivottavasti ne rahat menevät hyvään tarkoitukseen ja tuottavat tulosta. Toivottavasti havahtumisesta seuraa ymmärrys siitä, että tasa-arvosta on kyse, miehiä ja naisia auttavasta tasa-arvosta.