-
Raiskata ei voi lievästi (Mielipide Oulun Ylioppilaslehdessä 10.3.)
Suomi kunnostautuu yleensä hyvien ihmisoikeuksien maana – onneksemme aivan ansiosta. Voimme olla tyytyväisiä, kun vaikkapa sananvapautemme kerää maailmalla hyväksyntää Hyvä suoritus ei silti anna aihetta ummistaa silmiä epäkohdilta.
Valitettavasti emme kaikilta osin yllä kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin. Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. julkistettiin Amnestyn raportti seksuaalirikoskäytännön puutteista Pohjoismaissa.
Suomen osalta erityisen kiireellistä on seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön korjaaminen. Kansainvälisessä oikeudessa vakiintuneen käytännön mukaan raiskauksen tunnusmerkiksi riittää suostumuksen puute. Suomessa, toisin kuin jo useissa Euroopan maissa, pelkkä tahdonvastaisuus ei riitä tekemään raiskauksesta raiskausta, vaan meillä tuomioistuimet arvioivat teossa käytettyä väkivaltaa.
Lainsäädännössämme raiskausrikoksia on kolmen tasoisia: törkeitä raiskauksia, raiskauksia ja sukupuoliyhteyteen pakottamisia. Viime mainittu on useimmiten kyseessä, kun oikeusistuimet tuomitsevat raiskauksista tavallisen kansan oikeustajun vastaisilla lievillä tuomioilla. Siispä, jos uhri on esimerkiksi humalan vuoksi tiedottomassa tilassa, voidaan tätä käyttää lieventävänä seikkana.
Kukaan ei puolusta tiedottomaksi humaltumista, mutta kyse onkin siitä, ettei pahoinpitelijä tai lompakkovaras pääse vähemmällä uhrin humalan takia.
Kun käytetty väkivalta on raiskauksen mittari, riistetään ihmiseltä seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Jokaisella on oltava mahdollisuus päättää kehostaan ja kieltäytyä yhdynnästä. Rikosta pidä lieventämän se, onko väkivaltaa käytetty paljon vai eikö lainkaan. Suostumuksen puute riittää. Raiskaukset on määriteltävä aina virallisen syytteen alaisiksi. Suomen on korjattava rikoslainsäädäntöä tältä osin ankarampaan suuntaan.
Lainsäädäntö kuvastaa aina yhteiskunnan arvoja ja moraalia. Muutosta tarvitaan, sillä emme halua viestittää suvaitsevamme seksuaalirikollisuutta.
Tytti Tuppurainen
FM, kaupunginvaltuutettu (sd.)


