Politiikan julkisuustemput (Kolumni Pohjolan Työssä 20.7.)

Kaivuri-Jukka ajoi minikaivurillaan suomalaisten sydämiin. 1000 km kaivurilla Hangosta Kuusamoon oli uuden ajan mediatapahtuma, ja vastaanotto Kuusamon torilla oli kansanjuhla. Hieno juttu, joka toisaalta kertoo aikamme julkisuudesta paljon. Otsikoita saa kunnon repäisyillä. Myös puolueet ja poliitikot tietävät tämän, ja julkisuustemppuiluun on helppo sortua. Varokaa politiikan minikaivureita!

Lähestyvät eduskuntavaalit saavat poliittisen kikkailun pintaan. Merkit ovat jo ilmassa: keskusta pesi kasvonsa ja valitsi kesän puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajakseen Mari Kiviniemen, josta tuli samalla maamme pääministeri.

Nyt Marin tulisi todistaa, että keskusta todella on aluepolitiikan kannalla, kun tosiasiassa kuluneella hallituskaudella aluepolitiikka on totisesti ajettu alas. Erityisesti kainuulaiset maksavat tästä kovaa hintaa Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen alasajona.

Marilta kysytään myös köyhän asiaa. Todellisuudessa istuva hallitus on suosinut hyvätuloisia miljardien veronalennuksilla, kun samaan aikaan pienituloisten maksurasitus on lisääntynyt korotettujen kunnallisverojen ja palvelumaksujen myötä. Ruuan arvonlisäverotustakin keskusta on ehättänyt taas jo korottaa, elämöityään ensin alennuksella vuosikausia.

Kokoomus yrittää myös hattutemppua. Patavanhoillisilta konservatiiveilta kysytään puolueuskollisuutta, kun puolue meni ja linjasi puoluekokouksessaan sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta sekä vaati tunnustuksellisen uskonnonopetuksen poistoa. Tämä menee puolueiden erojen hämärtämisessä jo varsin pitkälle. Onko Suomessa kohta enää konservatiivipuoluetta lainkaan? (Oikea vastaus on tietenkin että on; Timo Soini pitää kyllä huolen, että kaikki mitä perinteisiltä puolueilta jää ulos, napataan perussuomalaisten puolueohjelmaan.)

Mielenkiintoista tulee olemaan sekin, mahtuuko vaaleista toiseen aina varmana hallituspuolueena ollut Rkp enää seuraavaan hallitukseen, mikäli kokoomus on siinä mukana. Kokoomuksen puoluekokous kun päätti pakkoruotsin poistamisesta, mikä taas on Rkp:n poliittisen olemassaolon edellytys.

Ehkä raskaimman sarjan julkisuustemppu tulee kuitenkin hallituspuolue vihreiltä. Politiikan perusoppiin kuuluu se, että hallituksessa hallitaan ja oppositiossa opponoidaan. Mutta vihreitä tämä ei nähtävästi koske. Järjestelmästä viis: kun eduskunta päätti ydinvoimaluvista, hallituksessa mukana olevat vihreät vastustivat edustamansa hallituksen päätöstä ikään kuin oppositiossa olisivat. Sanotaan, etteivät ihmiset tiedä politiikasta ja päätöksenteosta tarpeeksi. Tällaiset temput ovat omiaan vieraannuttamaan ihmisiä politiikasta entisestään. Eihän millään tunnu olevan mitään väliä, pääasia että päästään julkisuuteen selittämään. Vihreiden minikaivuri meni liian pitkälle.

2011 vaaleissa ratkaistaan miten tätä maata hallitaan. Tarvitaan rohkeita päätöksiä, joilla parannetaan työllisyyttä ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien olosuhteita. Demareilta tämä edellyttää uskottavaa vaaliohjelmaa, jossa huomioidaan talous-, työllisyys- ja veropolitiikka. Temppuja tähän ei tarvita, eikä kansa niitä kaipaa. Kyse on aina lopultakin leivästä, ja siitä ettei köyhille käännetä selkää.