Oulun yliopisto – oma yliopisto (Kolumni Pohjolan Työssä 7.4.)

Oulun kaupunki on käynyt läpi monenlaista rakennemuutosta: puusta on hyödynnetty niin tervaa kuin sellun raaka-ainetta, tietotekniikassa on oltu mukana sekä kokoonpanossa että kehittämisessä. Alueen pysyväksi voimatekijäksi tullut Oulun oma yliopisto.

Yliopistossa on lähes 16000 opiskelijaa, joiden joukosta syntyy vuosittain yli 2700 tutkintoa, joista viime vuonna 141 oli tohtorinväitöksiä. Tieteellisiä julkaisuja on noin 2800. Näillä luvuilla Oulun yliopisto on koko pohjoisen Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen avaintekijä, jolla on tärkeä kansallinen tehtävä ja vahvaa kansainvälistä näkyvyyttä.

Oulun yliopiston oma tutkimus on ollut korkealaatuista ja lisäksi se on olemassaolollaan houkutellut alueelle tutkimukseen ja kehittämiseen panostavia yrityksiä. Lisäksi yliopisto on toiminut magneettina yrityksille, jotka ovat halunneet varmistaa koulutetun työvoiman saannin. Yliopiston, ammattikorkeakoulun ja muiden oppilaitosten ansiosta Oulu on koulukaupunki, ja niiden välillisen vaikutuksen myötä Oulu säilyy osaavana teollisuuskaupunkina ja hallintokaupunkina.

Kuluneella vaalikaudella yliopistolaitosta on uudistettu. Tehdyt uudistukset ovat jättäneet paljon toivomisen varaa: Pelkästään hätäisesti päätetty velvoite vastata itsenäisesti työnantajamaksuista teki perusrahoitukseen 40 miljoonan euron aukon. Valtion tuottavuusohjelma on kohdellut yliopistoja kovalla kädellä ja esimerkiksi Oulun yliopistossa on käynnistetty 1 600 henkilöä koskevat yt-neuvottelut.

Tulevia opiskelijoita jännittää opintoihin pääsy. Yliopistojen sisäänpääsyn perusteet ovat yhä epäselvät – ja ymmärrettävästi käymistila ylioppilaskokeiden ja pääsykokeiden suhteesta huolettaa monia nuoria. Tätäkin isompi kysymys on opintojen maksuttomuus: keskusteluavaukset lukukausimaksuista eivät saa saada tuulta siipiensä alle.

Uudistamisen ratas on puutteineenkin pyörähtänyt eteenpäin. On otettava irti kaikki yliopistojen kasvaneesta itsenäisyydestä ja rakennettava sen hallinnon tuella verkostoja yrityselämään. Ilman sarvia ja hampaita voi sanoa rahanpuutteestakin tulleen jotakin hyötyä: olen jäsenenä Oulun yliopiston varainkeruun valtuuskunnassa pannut merkille, että valtuuskunta on koonnut suuren joukon vaikuttajia, jotka sitoutuvat laajasti yhteisen yliopistomme rahoituksen hankkimiseen ja muutenkin sen aseman vahvistamiseen.

Oulun menestystä ei voi sitoa mihinkään yksittäiseen toimialaan, vaan kykyyn uudistua ja ottaa eteen tulevista tilaisuuksista kaikki hyöty irti. Samalla tavoin pitää Oulun omaa yliopistoa kehittää uudistamisen hengessä. Työssä pitää olla selkeitä alueen talouden kehittämistavoitteita, mutta yliopiston sivistystehtävää ei saa unohtaa.