Osaaminen Pohjois-Suomen onnistumisen avain (Esitelmä 18.10.)

POHJOIS-SUOMI –PÄIVÄT / ROVANIEMI 18.10.2010

TYTTI TUPPURAINEN

Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntahallituksen varapuheenjohtaja / T&K-koordinaattori, Oulun seudun ammattikorkeakoulu

Osaaminen Pohjois-Suomen onnistumisen avain

Liike-elämässä useammalla kuin yhdellä alalla sanotaan, että onnistumisen ratkaisee kolme asiaa: sijainti, sijainti ja sijainti. Hyväkään idea ei menesty, jos osaajilla on liian pitkä matka toistensa luo ja liian pitkä matka asiakkaidensa luo. Liikenteen ja tietotekniikan kehitys ei sellaisenaan tarjoa ratkaisua sijainnin ja etäisyyksien ongelmaan, sillä yhtä aikaa yhteyksiä parantaneen tekniikan kehityksen kanssa näyttää kasvavan myös yhteyksien tarve. Palveluvaltaisessa taloudessa ihmisten vuorovaikutusta tarvitaan.

Pohjois-Suomella on tekemistä menestyksensä eteen, sillä sijaintiaan se ei voi muuttaa. Kuitenkin on paikallaan muistaa, että se mitä voidaan sanoa Pohjois-Suomen haastavasta sijainnista ja pitkistä etäisyyksistä, voidaan sanoa koko Suomesta. Suomi on menestynyt, vaikka se on Euroopan reunalla.

Jos onnistumisen avain ei näytä olevan heti kädenulottuvilla, voi katsoa historian pitkää kaarta. Kun koko Suomea tarkastelee, voi sanoa osaamisen olleen avainasemassa lähes koko kirjoitetun historiamme ajan. Sivistysmaana Suomi ei olekaan eilen syntynyt.  Virkakuntaa, mikä oli tietysti kirkollista virkakuntaa, alettiin kouluttaa paikallisista asukkaista täällä paikan päällä jo 1200-luvulla. Saman vuosisadan aikana ensimmäiset suomalaiset lähtivät korkeamman opetuksen piiriin Pariisin yliopistoon.

Meillä on pitkä oman osaamisen perinne. Korkeakoululaitosta on yliopistojen osalta rakennettu yli kolmen vuosisadan ajan. Ammattikorkeakoulujärjestelmän historia on lyhyempi: ajatukset ammattikorkeakouluista kirjattiin 1960-luvulla, ja parikymmentä vuotta sitten päästiin käytännön kokeiluihin. Korkeamman opetuksen kivijalka on tietysti kansainvälisesti arvostettu koululaitos, suomalainen peruskoulu.

Pohjois-Suomen osaamisen voimavaroihin kuuluu kahden yliopiston yhteensä yli 15000 kokopäiväopiskelijaa ja viidessä ammattikorkeakoulussa liki 20000 opiskelijaa. Koulutuksen ja tutkimuksen alat kattavat lähes kaiken sen, mitä kansallisessakin on tarjolla. Lähtökohdat ovat hyvät.

Itsetyytyväisyyteen ei Pohjois-Suomessa ole aihetta. Erityisesti ammattikorkeakoulujen osalta rakenneuudistus on vielä alkuvaiheessa. Opetusministeriö asetti kaksi vuotta sitten tavoitteekseen ammattikorkeakoulujen lukumäärän vähentämisen kymmenellä ja amk-kohtaisen opiskelijamäärän vähimmäistasoksi 2500. Lisätavoitteeksi asetettiin alueellisten toimipisteiden yhteen kokoaminen, erityisesti yhden tai muutaman koulutusalan yksiköistä. Tätä tavoitetta on myös ajettu eteenpäin: kuluvan vuoden tulosneuvotteluissa kehittämisrahoituksesta rajattiin ulos ne ammattikorkeakoulut, jotka eivät olleet sitoutuneet ministeriön mieleiseen kehitykseen.

Pohjois-Suomeakin koskeva ammattikorkeakoulutuksen rakennemuutos saa varmasti lisävauhtia ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen. Riippumatta siitä, millainen seuraavan hallituksen pohja on, tehtyä valmistelua ei heitetä hukkaan ja luvassa on tiukempi tahti toteuttamisessa. Julkisen talouden niukkuus ohjaa politiikkaa kovalla kädellä samaan suuntaan.

Uudistustahdin koventuminen ei koettele kaikkia samalla tavoin. Oulun seudun ammattikorkeakoulu on kokonsa ja vetovoimansa puolesta hyvässä kunnossa ja se sijaitsee väestökehitykseltään koko maan lupaavimman alueen sisällä. Sitä voi ilman varauksia luonnehtia yhdeksi suurista kansallisista toimijoista. On kuitenkin aivan selvää, ettei se riitä Pohjois-Suomen tarpeisiin. Ammattikorkeakoulut ovat kuitenkin paitsi opetuksen ja soveltava tutkimuksen, myös aluekehityksen viranomaisia.  Ja yksinkertainen totuus on, että aluekehittämiseen tarvitaan läsnäoloa alueella.

Pohjois-Suomen on valvottava etujaan. Hyvä edunvalvonta perustuu kuitenkin oikeaan tietoon ja hyvin perusteltuun arvioon tulevasta. Kaiken säilyttäminen ennallaan ei ole oikea eikä kestävä tavoite. Ei ole mitään syytä kiistää yleisiä ammattikorkeakouluyksiköiden vetovoimaan liittyviä näkökohtia: sellainen koulutus, joka ei vedä uusia tulokkaita sisään, ei myöskään saa opintonsa aloittaneita ajoissa ja hyvin valmiuksin ulos.

On myös uskallettava tarkastella sitä, antaako amk-yksikön tutkimus ja sieltä valmistuvat opiskelijat lisäarvoa alueensa elinkeinoelämälle. Viime mainittu tarkoittaa sitä, että elinkeinoelämän on oltava riittävän monipuolista hyödyntääkseen koulutusta ja tartuttaakseen sen tulokset omaan siiviläänsä. Ei pidä koskaan pelätä kouluttaa ja kasvattaa ihmisiä ulottamaan katseensa ja haaveensa kauemmaksi, mutta ei myöskään ole tarkoituksenmukaista ylläpitää koulutusta, joka on vain läpikulkupaikka. Pohjois-Suomen pitää antaa parhaat poikansa ja tyttärensä isänmaalle, mutta huolehtia, että näitä parhaimpia jää myös omaa aluettamme kehittämään.

Ammattikorkeakoulujen vähimmäisopiskelijatavoite on huolestuttavan kaukana monesta Pohjoisen ammattikorkeakoulusta. Tavoite antaa kuitenkin joustovaraa esimerkiksi ottamalla toiseksi lähtökohdaksi strategiset liittoumat. Lisäliikkumavaraa saamme varmasti myös painottamalla alueellisia erityispiirteitä. Mitään Pohjois-Suomen opinahjoa muita huonommaksi asettamatta on erityistä huomiota kiinnitettävä Kajaanin ammattikorkeakouluun. Alueen elinkeinoelämä on osoittautunut paljon pelättyä vireämmäksi ja vahvemmaksi eikä kehitystä pidä tyrmätä katkomalla opintie maakunnassa asuvilta.

Pohjois-Suomen omat osaamisen voimavarat riittävät pitkälle. Aluekehityksen kokonaisuuteen kuuluu kuitenkin, ettemme unohdamme sijaintiasioitakaan. Pohjois-Suomen etäisyys muusta maasta ja muusta maailmasta ei saa revetä liian pitkäksi. Onneksi tässä asiassa on sekä valtiovallan että markkinatoimijoiden suunnalta tullut myönteisiä uutisia. Ratayhteyteen panostetaan, vaikkakin aikataulu on kovin hidas. Lentoliikenteessä Oulun asema on nousemassa uudelle tasolle: ei ole syytä epäillä, etteikö uudistettavasta lentoasemasta tule kansainvälistä ja kansallista keskusta.

Suomen historia saattoi mennä oikeille raiteilleen jo heti Ruotsin valtakunnan yhteyteen siirtyessämme. Vaikka saimme vaikutteita maahanmuuttajilta, ei tänne koskaan syntynyt vierassyntyistä yläluokkaa eikä sivistyneistöä. Moneen muuhun Euroopan reuna-alueeseen tai monen kansallisvaltion sisäisiin asetelmiin verrattuna ero on ollut merkittävä. Pohjois-Suomi ei ole vaikkapa Etelä-Italian kaltainen, pysyvästi kehityksen kulusta pudonnut alue, vaan jatkossakin omista vahvuuksistaan ponnistava osaamis- ja kasvukeskus.