Onko täällä enää tulevaisuutta (Kolumni Oulun ylioppilaslehdessä nro3)

Nokian uuden strategian julkistaminen saattoi suomalaisen teknologiateollisuuden epävarmuuden tilaan. Käyttöjärjestelmän vaihtaminen nykyisestä symbian-ohjelmasta Microsoftin windowsiin on iso kysymysmerkki eritoten Oululle, jossa matkapuhelinten ohjelmistoalusta- ja sovelluskehitys on perustunut pitkälti juuri symbian- ja Meego-järjestelmiin.  On vielä varhaista vetää lopullisia johtopäätöksiä Microsoft-yhteistyön vaikutuksista. Voi hyvinkin olla, että osaamisellamme nousemme uuden käyttöjärjestelmän kehittäjiksi, ja Nokia on jatkossakin osa Oulun menestystä.

Olemme silti väistämättä uuden tilanteen edessä. Enää ei voi luottaa siihen, että Nokia yksin kannattelee meitä. Tarvitsemme laajemman paletin kasvualoja, jotta tulevaisuudessakin saamme työtä ja toimeentuloa. Teknologian kysyntä ei maailmalla katoa, mutta vahvoina pohjoisen kasvun keihäänkärkinä sen rinnalle nousevat ainakin luonnonvarojen hyödyntäminen sekä kulttuuri ja luovat alat. Miksi juuri nämä?

Luonnonvarojen merkitys maailmantaloudelle on nousussa. Uusien teollistuvien maiden väestö on samassa tilanteessa, jossa eurooppalaiset olivat sukupolvi-pari sitten. Asuntoja rakennetaan ja niihin hankitaan kestokulutustavaroita, sanomalehtiä tilataan ja pehmopaperia ostetaan. Pohjois-Suomi ja arktiset alueet ovat luonnonvara-aitta ja sen mineraalivaroilla on kysyntää.

Kaivannaisteollisuudessa on liikkeellä useita investointeja, joissa kerrannaisvaikutuksineen puhutaan tuhansista työpaikoista. Kun hankkeisiin yhdistetään energiatehokkuuden ja materiaalitehokkuuden kehittäminen, voimme hyvinkin olla uuden sammon äärellä. Juuri ympäristön kannalta kestävälle luonnonvaraosaamiselle on iso tilaus.

Luovien alojen merkitys korostuu vaikkapa matkapuhelinten sisällöissä. Oulussakin nousussa oleva peliteollisuus synnyttää uusia menestystarinoita, joka perustuu pitkälti inhimilliseen pääomaan ja luovuuteen. Aamu koittaa vihdoinkin sille, että insinöörit ja humanistit kohtaavat toisensa täydellisessä yhteisymmärryksessä. Sivistyksen merkitys korostuu, sillä uusia sisältöjä ei voida tuottaa ilman syvällistä ihmisen ja kulttuurien tuntemusta.

Ilman valtion panostuksia emme silti pärjää. Kiireisintä olisi saattaa rata-liikenne säälliseen tilaan: Oulun ja Helsingin välille tarvitaan nopea junayhteys.