Omalle alalle (Kolumni Oulun ylioppilaslehdessä nro 11/2010)

Valtiovalta viitoittaa opintietä uudestaan. Yliopistojen uudistaminen on jo täydessä vauhdissa, ja sekä yliopistojen päättäjät että henkilöstö jännittävät sitä, täyttyykö niille asetettu oman varainkeruun määrä laadukkaan opetuksen ja tutkimuksen turvaksi.

Yliopisto-opiskelijoita ja yliopistoihin pyrkiviä askarruttaa enemmän sisällöt sekä se, millä tavoin sisälle pääsee. Vielä vuosi sitten kaavailtiin radikaaleja muutoksia. Puhetta oli pääsykokeiden korvaamisesta ylioppilastutkintotodistuksilla. Perusteluna on tehokkaampi läpijuoksu koulusta työelämään.

Tarkempi harkinta ja yliopistojen oma päätösvalta sisäänotosta ovat taittaneet kovinta innostusta sisäänpääsyn mullistamiseen. Enemmän täytyy kiinnittää huomiota pyrkijöiden elämäntilanteeseen ja oikeusturvaan.  Monen opiskelemaan haluavan suorituskunnon huippu saattaa osua johonkin muuhun kohtaan kuin ylioppilaskirjoituksiin.

Valtiovalta on myös murheissaan siitä, että pyrkijöiden kiinnostus kohdistuu sellaisiin oppialoihin, jotka eivät tuota riittävästi taloudellista lisäarvoa yhteiskunnalle. Siis siitä, että nuorten kiinnostus kohdistuu aloihin, joilla työllisyysnäkymät ovat vaatimattomia.

Omasta työstä ja toimeentulosta kannattaa olla kiinnostunut. Silti liian vakavasti tulevaisuuden työelämän tarpeiden luotausta ei kannata ottaa. Ei ministeriöissä eikä maakuntaliitoissa varmuudella tiedetä, mitä Suomessa ja maailmalla kysytään vuosien kuluttua.

Oikeastaan kysymys on kömpelöstä suunnitelmatalousajattelusta, joka ei ole toiminut ennenkään. Myönnetään, että diplomi-insinöörejä sattui tulemaan juuri 90-luvulla, kun kysyntää oli. Mutta rakennusalalla koulutusarviot menevät vikaan suhdannekäänne toisensa jälkeen. Lääkärikoulutusta vuoroin ajetaan alas ja vuoroin ylös. Ja tässä kyse on sentään niin tutuista asioista kuin talojen tekemisestä ja ihmisten hoitamisesta.

Kun pitäisi arvata, minkä verran arkkitehteja tai ihmistieteitä tarvitaan, valtion arvaus on yhtä hyvä kuin opiskelijoiden. Mutta se on varmaa, ettei Suomi pärjää ilman sivistystä. Ja että pohjoisen elinehto on osaaminen.

Oulun yliopisto on Pohjois-Suomelle sama kuin vesi elämälle.