Nuorten pahoinvointiin on puututtava (Kolumni Pohjolan Työssä 10.2.)

Nuoruuteen kuuluu kuohunta. Vanhemmuuteen kuuluu vastuu lasten kasvattamisesta ja huoltamisesta silloinkin, kun nuoren elämisentaito ei riitä kaiken nuoren kokeman ja tekemän hallitsemiseen. Mutta joskus vanhempien omat voimavarat eivät riitä. Nyky-yhteiskunnassa ole enää laajempia yhteisöjä, jotka antaisivat tukea ja piirtäisivät selkeitä rajoja nuorten käyttäytymiselle.

Perheiden kyky selvitä tavallista arkea suuremmista ongelmista on rajallinen ja joskus tarvitaan ammattiapua. Kun nuori karkaa kerta toisensa jälkeen kotoa, kun alkoholista tulee osa nuoren arkea tai kun huumekokeilut tai tilanteet, joissa nuori altistuu hyväksikäytölle, ovat jo tosiasia, on yhteiskunnan tuki tarpeen.

Lakikirjasta katsottuna yhteiskunta näyttää tarjoavan kokonaisen kirjon apua ja tukea. Käytännössä lakeja kuitenkin soveltavat viranomaiset, joille annetaan paljon pienempi valikoima keinoja perheiden auttamiseen. Monet äidit ja isät, jotka ovat kääntyneet ongelmissaan lastensuojelusta vastaavien viranomaisten puoleen, ovat jääneet neuvottomiksi. Lainsäädännön ja sitä parhaansa mukaan soveltavien viranomaisten tavoite orastavien ongelmien tunnistamisesta ja avun antamisesta varhaisessa vaiheessa ei ole toteutunut.

Käytännössä lastensuojelun järjestelmä ei toimi varhaisen puuttumisen ja matalan kynnyksen periaatteella. Voimavarojen puuttuessa tilanteiden annetaan kärjistyä niin pitkään että ainoaksi vaihtoehdoksi tulee huostaanotto ja lasten sijoitus kodin ulkopuolelle. Joskus se on välttämätön ja hyvä ratkaisu nuoren suojelemiseksi, mutta apua pitäisi saada myös tätä ennen.

Nuorten pahoinvoinnista ei pidä syyllistää yksin perheitä, vaan vastuu kuuluu koko yhteiskunnalle. Tarvitaan lisää ennaltaehkäiseviä palveluja sekä moniammatillisia sosiaali- ja terveysalan palveluja. Asiantuntijat ovat jo pitkään esittäneet kouluterveydenhuollon resurssien lisäämistä. Yksi kohtalokkaimpia virheitä on ollut kouluterveydenhuollon ja lapsiperheiden kotiavun alasajo.

Työttömyys ja toimeentulovaikeudet ovat yksi selittäjä nuorten mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen taustalla. Oulussa oli edelleen vuodenvaihteessa yli 1650 alle 25-vuotiasta työtöntä. Nuorisotyöttömyys on vuodessa laskenut vain noin viidelläkymmenellä henkilöllä. Kestävä yhteiskunta rakentaa tulevaisuuttaan nuorison hyvinvointiin sijoittamalla.

Pohjois-Pohjanmaan väestörakenne on maan paras nuorten ikäluokkien suuren määrän vuoksi. Nuoret ovat ainutlaatuinen rikkautemme, ja joka ikinen nuori on tärkeä. Usein näkee laskettavan ns. hintalappuja sille mitä yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle. Sekin tieto on tärkeä, mutta haluan kysyä paljonko on ihmisarvo rahassa. Kuka sen voisi asettaa? Ihmisen arvo on mittaamaton, ja siksi jokaista nuorta tulee auttaa ennen kaikkea nuoren itsensä vuoksi.

SDP on asettanut omat tavoitteensa vaaleihin: me lähdemme siitä että nuorisotyöttömyys tulee poistaa kokonaan. Jokaiselle nuorelle tulee tarjota työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka. Mielestäni tämä on yksi tulevien vaalein keskeisin sitoumus.

Perheiden ohella on myös kiinnitettävä huomiota sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden jaksamiseen. Työntekijät joutuvat kohtaamaan raskaita tilanteita usein puutteellisin resurssein. Lisäksi erilaiset vaaratilanteet ja suoranainen työntekijöiden uhkailu on lisääntynyt. Vastuullinen yhteiskunta turvaa riittävästi koulutettua henkilökuntaa palveluihin.