Maailman paras peruskoulu? (Kolumni Pohjolan Työssä 9.12.2010)

Suomi menetti PISA-tutkimuksen ykkössijan. Koulutuskeskustelu on jo alkanut. Kiireisimmät olisivat valmiita tekemään peruskoulun opetussuunnitelmaan ja tuntijakoon tuntuvia muutoksia, mutta kierroksia on syytä laskea. Peruskoulua uudistettaessa on maltti on valttia, sillä sivistyksemme ja kilpailukykymme perusta lepää siinä.

Pidimme pitkään PISA-tutkimusten kärkisijaa, mikä teki suomalaisesta peruskoulutuksesta vientivaltin ja aiheutti kansallista ylpeydentunnetta. Nyt tiistaina julkaistun tutkimuksen perusteella peruskoulumme sijoittuu kansainvälisesti jaetulle kakkossijalle yhdessä Singaporen ja Hongkongin kanssa. Ykköseksi rankattiin Kiinan Shanghai. Mukaan oli otettu uusia alueita, joten kisa on ollut entistä kovempi.

Ei Suomi kauas pudonnut: olemme yhä vertailun huippumaita. Mutta huolestuttavaa on se, että pitkään jatkunut peruskoulutuksen laadun parantuminen on taittunut. Ja erityisen huolestuttavaa on se, että PISA-tutkimuksen mukaan suomalaislasten lukutaito on heikentynyt. Tämän päivän lapset lukevat heikommin kuin edellinen ikäluokka.

Peruskoulua pitää puolustaa, ja sitä pitää uudistaa varoen. Jo ennen koulutusvertailun julkaisua esillä oli mittava perusopetuksen tuntijakouudistus, jota kokoomuslainen opetusministeri Henna Virkkunen ajaa. Käsittely avattiin jo syksyllä, mutta hallituspuolueiden kiistojen vuosi asetuksen antaminen on siirretty alkuvuoteen – ja ehkä tässä sopii toivoa, että tämäkin asia jäisi tulevalle hallitukselle.

Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena oli vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa. Tuntijakouudistusta valmistelleen työryhmän esitykseen sisältyy yhteensä neljän vuosiviikkotunnin lisääminen peruskoulun alaluokille, mikä tarkoittaa 1,8 prosentin lisäystä nykyiseen kokonaistuntimäärään. Tämä on hyvä ja oikein, eikä esimerkiksi Oulussa tarkoita muutosta nykyiseen opetuksen tarjontaan. Mutta työryhmä ajaa peruskoulun oppia ojaan esittämällä valinnaisuuden ennennäkemätöntä lisäystä sekä uusiksi oppiaineiksi draamaa ja etiikkaa. Jarrua tarvitaan tässä.

Etiikka on arvokas ja välttämätön ajattelun aines, mutta eettistä pohdintaa tulee sisällyttää kaikkeen opetukseen läpäisyperiaatteella. Draaman keinoja voidaan niitäkin sisällyttää osaksi esimerkiksi äidinkielen opintoja.

Valinnaisuuden lisääminen on suurin riski. Esimerkiksi kielten opetuksen kohdalla on syytäkin pitää esillä laajaa tarjotinta. Mutta mikäli herkässä kasvuiässä olevat lapset ja nuoret ajetaan liian varhain liian kauaskantoisen valintojen eteen, katkoo se opintietä myöhemmässä vaiheessa liian monilta.

Suomalaisen peruskoulutuksen vahvuus on siinä, että koko ikäluokkaa saa tasavertaisen, kauttaaltaan tasokkaan koulutuksen. Tämä on ollut menestyksen salaisuus myös kansainvälisissä PISA-vertailuissa. Virkkusen esitys draamasta ja valinnanvapaudesta nakertaa yksilökeskeisyydessään suomalaisen peruskoulun perustaa. Perusopetus ei kaipaa draamaa, vaan lisää opetuksen laatua ja koulujen erilaistumiskehityksen katkaisua. Parhaimmillaan PISA-johtopäätökset palauttavat keskustelun perusasioihin: lukutaidon heikentyminen vaatii toimenpiteitä heti.