Kuka elättää opiskelijan? (Kolumni Oulun ylioppilaslehdessä nro 4)

Opiskelijan kohtaa yllättävissä paikoissa. Kaupan kassa tai hampurilaispaikan myyjä saattaa hyvinkin olla korkeakouluopiskelija, joka opintojen viivästymisen uhallakin on pakotettu hankkimaan elantonsa työmarkkinoilta.

Ei työssäkäynnissä sinänsä mitään ongelmaa ole. Kaikesta työstä karttuu kokemusta, mikä on eduksi kun valmistumisen jälkeen on aika hakeutua omalle alalle.

Ongelmaksi opiskelijan työssäkäynti kiertyy silloin, kun se estää täysipainoisen opiskelun. Ongelma se on myös järjestelmän kannalta: opintotuen kuuluisi turvata opiskelijan toimeentulo ja edistää valmistumista tavoiteajassa. Pakon edessä työskentelevä opiskelija on osoitus siitä, että opintotukijärjestelmä on epäonnistunut.

Kaikilla työtä etsivillä opiskelijoilla ei edes ole työpaikkaa, sillä työstä on pula. Ilman työtuloja olevien pelkän opintotuen varassa sinnittelevien opiskelijoiden arki muistuttaa pula-aikaa. Kasvaneen köyhyyden taustalla on myös opintotuen matala taso.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut se, että kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet. Tähän kuuluu opintojen maksuttomuus ja toimeentulon turvaaminen kaikille. Käytännössä olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa vanhempien varallisuus vaikuttaa entistä enemmän lähtökohtiin ja opiskelijan pärjäämiseen. Se että iskä maksaa voi yksittäiselle opiskelijalle olla pelastus, mutta kokonaisuudelle se on turmion tie. Varattomien perheiden lapset eivät enää yltäisi opintojen piiriin.

Opintolainasta on jossain määrin tehtävä houkuttelevampi tapa rahoittaa korkeakouluopinnot. Opiskelijat ovat kuitenkin äänestäneet jaloillaan, ja vain 15 % turvautuu lainaan. Opintoraha on

keskeisin, kun opiskelijan toimeentuloa helpotetaan. Opintotuen ostovoima on varmistettava sitomalla se indeksiin, minkä lisäksi syytä tavoitella huoltajakorotusta opiskelijaperheille. Vanhempien tuloilla ei myöskään saisi olla vaikutusta itsenäisesti asuvien täysi-ikäisten toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen.

Yhteiskunnalle opiskelijat ovat tulevaisuussatsaus. Menestyksemme riippuu osaamisen tasosta, eikä osaamista kerry ilman avointa väylää opintoihin. Opintotuen rapauttaminen ja mahdollisten lukukausimaksujen tuominen veisi Suomen kohti luokkayhteiskuntaa – takaisin tilaan josta edelliset sukupolvet ovat maamme nostaneet.