Jokainen vaali on ympäristövaali (Kolumni Pohjolan Työssä 31.3.)

Tämän kevään eduskuntavaaleja on hallinnut talouspolitiikka. Euroopan talouskriisin ratkaisuun on etsitty tietä, jota pitkin edetessä turvattaisiin vakautta. Kotimaan politiikassa on käyty kiivasta keskustelua tasaverosta. Kaiken poliittisen päätöksenteon reunaehtona pitäisi kuitenkin olla ympäristön kannalta kestävä kehitys. Jokaisen vaalin pitäisi olla ympäristövaali.

Ilmastonmuutoksen kokonaisuuden ymmärtäminen selkeyttää sen, mistä talouden ja ympäristön kestävässä yhteensovittamisessa on kysymys. Ilmaston hallitsematon lämpeneminen aiheuttaisi maailmanlaajuisen katastrofin, joka pudottaisi pohjan talouden kehitykseltä. Muutoksen välittömät vaikutukset Suomeen olisivat vaihtelevia. Jokaista myönteistä vaikutusta vastaisi kustannuksia aiheuttava haitta: lämmityskuluja säästyisi, mutta rakennusten myrskytuhot lisääntyisivät; viljanviljelyalaa voitaisiin lisätä, mutta maa- ja metsätalouden tuholaishaitat lisääntyisivät.

Ilmastokatastrofin taloudelliset vaikutukset olisivat ennen kaikkea välillisiä. Jos esimerkiksi Afrikan pohjoisosat lämpenisivät ja kuivuisivat ennusteiden ja pahimpien pelkojen mukaan, elämisen mahdollisuus katoaisi parilta sadalta miljoonalta ihmiseltä. Egypti, Tunisia ja Libya olisivat silloinkin otsikoissa, mutta mullistuksen oireet olisivat moninkertaiset.

Suomen kaltainen globaalitaloudesta elävä maa ei pärjää maailmassa, jonka kauppasuhteet romahtavat ja jossa sadat miljoonat ihmiset joutuvat ympäristöpakolaisiksi. Luonto on kestävän talouden perusta, jota ei voi korvata tekotodellisuudella.

Lämpenevän ilmaston vaikutuksiin on sopeuduttava. Sopeutumista auttaa, että ymmärrämme luonnon monimuotoisuuden suojelun olevan elämän perustan suojelua. Isojen hankkeiden yhteydessä on tehtävä ympäristövaikutusten arviointia (YVA) nykyistä kattavammin. Luonnonvarat ovat Pohjoisen Suomen lupaus, joka pitää lunastaa luontoa kunnioittaen.

Pelkkä sopeutuminen ilmastonmuutokseen ei kuitenkaan pelasta meitä maailmanlaajuisilta uhilta. Siksi ilmastonmuutosta on hillittävä. Tässä suhteessa tärkeimmät ja kauaskantoisimmat päätökset tehdään energiapolitiikassa. Tarvitsemme vähäpäästöisiä ja päästöttömiä energianlähteitä. Näihin on investoitava lähivuosina, sillä energia-alalle on tyypillistä hidasliikkeisyys: alan investoinnit ovat isoja ja niiden takaisinmaksuaikaan pitää varata vuosien sijasta vuosikymmeniä.

Kestävän energiantuotannon perustaksi on otettava uusiutuvat energianlähteet. Japanin ydinturma ei ole heilauttanut suomalaisten mielipidettä jyrkästi ydinvoimakielteiseksi. Tempoilu ei toki sovikaan näin vakaviin asioihin. Mutta vakaa harkinta johtaa vain yhteen järkevään lopputulokseen: näillä näkymin Suomi on tehty tarpeeksi päätöksiä ydinvoiman rakentamisesta. Nyt pitää keskittyä voimaloiden turvallisuuteen ja ydinjäteongelman ratkaisuun. Niissä voi olla paljon enemmän tekemistä, kuin olemme osanneet arvatakaan. Ydinvoima jää väliaikaiseksi ratkaisuksi, jolle on alettava etsiä korvaajaa.