Hyväosaisten hallitus (Kolumni Pohjolan Työssä 16.2.)

Suomen kansantalous oli hyvässä kunnossa porvarihallituksen aloittaessa taipaleensa. Demarit olivat hoitaneet tehtävänsä hallituksessa hyvin, ja saatettiin puhua julkisen talouden jakovarasta.

Toisin on nyt. Talouden puskurit on kulutettu, ja jakovara on muuttunut alijäämäksi.

Porvarihallitus on antanut näyttönsä talouskriisiin sopeutumisesta. Lähes kaikki elvytystoimet ovat olleet veronalennuksia, jotka on rahoitettu kasvattamalla valtionvelkaa. Veroelvytys on ollut kuitenkin tehotonta: lisäraha ei ole suuntautunut kulutukseen, vaan hyväosaiset ovat lisänneet säästämistä. Hallitus on tehnyt kaikkiaan noin kolmen miljardin veronkevennykset saavuttamatta niille asettamiaan tavoitteita – työttömyys kasvaa ja uhkaa ylittää 300 000 työttömän rajapyykin piakkoin. Paremman työllisyysvaikutuksen olisi saanut työllisyyttä tukevin investoinnein, mutta tätä vaihtoehtoa ei hallitus ole halunnut käyttää. Hallituksen linjana on ollut antaa niille joilla jo on: monien vakaassa työsuhteessa olevien ja varallisuutta omaavien asema on parantunut. Mutta vähäosaiset eivät ole päässeet saamapuolelle porvaripolitiikassa. Useat sosiaalipolitiikan ammattilaiset ovat huolissaan siitä kuinka sosiaaliturvan varassa olevien asema heikkenee eriarvoisuuden kasvaessa.

Pyyhkeitä porvaritalouspolitiikan linjasta on tullut niin oppositiolta kuin EU-komissioltakin, mutta kokoomuksen korvat eivät järkipuhetta kuuntele. Samaa viestiä välitti myös puhemies Sauli Niinistö vaatiessaan talouspolitiikan suunnanmuutosta kuluvan viikon haastattelussa. Tukensa tälle ehti jo esittää demarien uusi ryhmänvetäjä Eero Heinäluoma.

Toki muissakin EU-maissa budjettivajeet lähestyvät ennätyksiä. Kuluvana vuonna keskimääräinen budjettialijäämä on likimain seitsemän prosenttia – Kreikassa ja Irlannissa jopa yli kymmenen prosenttia.

Suomi on yhä parhaimmistoa, vaikkei meillä enää ole paljoa kehuskeltavaa. Vuodelle 2008 kertyi vielä 4,5 prosenttia julkisen talouden ylijäämää, mutta tänä vuonna luku on sama ellei suurempikin – miinusmerkkisenä.

Kaikki EU-maat velkaantuvat karmeaa tahtia. Vakaussopimusten paperit kellastuvat, kun velan tason ihanteeksi asetuttu 60% bkt:sta on jo kaukana: ennusteen mukaan vuonna 2011 EU-maiden velkaantumisaste jo keskimäärin jo yli 80%.

EU:n yllä on velkaantuvien kansantalouksien, ikääntyvän väestön ja kasvavan työttömyyden kolmoisgiljotiini, kuten europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari on sattuvasti sanonut.

Kaikesta emme saata yksin istuvaa hallitusta syyttää. Mutta montaa tekoa sopii arvostella. Tiesittekö esimerkiksi, että työllisyyspolitiikassa on otettu käyttöön jako, jossa työvoimatoimistoissa osa työnhakijoista on luokiteltu palvelujen ulkopuolelle, ns. toivottomiksi tapauksiksi? Tämä on räikeä osoitus siitä millaisin arvoin oikeisto – vieläpä vihreiden siunaamana – hoitaa asioita. Olen omakohtaisesti työllistämistoimissa todennut, ettei toivotonta tapausta olekaan. Jokainen voi tehdä jotain, ja jokaiselle on annettava mahdollisuus. Pahinta on, jos työttömyys ja syrjäytyminen hyväksytään asiana, jolle ei voi eikä pidäkään tehdä mitään. Yhteiskunta ei saa kääntää selkäänsä eniten apua tarvitseville.

PS. Oulun seudun monikuntaliitoksessa lähestyy ratkaisun hetket. Selvitysmies Arto Koski tekee esityksensä 18.2., joka on sattumoisin syntymäpäiväni. Syntyisiköhän samalle päivälle esitys uudesta Oulusta?