Juhlapuhe (Rajakylän hoivan ja kirjaston vihkiäisjuhla 5.10.)

Arvoisa juhlayleisö,

On erityinen ilo olla mukana tässä tilaisuudessa, jossa juhlistamme Rajakylän monitoimitalon avajaisia. Kyseessä on kauan odotettu ja hartaasti toivottu hanke, jonka toteutuminen tuo iloa ja helpotusta monen oululaisen elämään. On syytä olla tyytyväinen, nyt on juhlapäivä.

Monitoimitalo on nimensä veroinen: saman katon alla on nyt hoivakodissa uudenaikaiset tilat 90:lle ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevalle asukkaalle, kehitysvammaisten autetun asumisen 20-paikkainen yksikkö Taatontupa ikääntyneille paljon hoitoa tarvitseville kehitysvammaisille sekä keskuspaikka aiemmin eri paikoissa työskennelleille Rajakylän kotihoidon työntekijöille, jotka palvelevat rajakyläläisiä näiden kodeissa. Hoivapalveluiden lisäksi monitoimitalossa on alueen kirjasto, mikä mahdollistaa talon toimijoiden monipuolista yhteistyötä muun muassa lehtisalia hyödyntäen. Rajakyläläisille uudenuutukainen kirjasto tuo monitoimitalon tutuksi, ja toivonkin että kirjasto otetaan suomalaiseen tapaan ahkeraan käyttöön.

Hoivakodin valmistuminen on hieno asia, sillä tarve hoitopaikoille on suuri. Se helpottaa tilannetta muissa hoivakodeissa sekä myös Oulun kaupunginsairaalassa, kun sen potilaille on saatavissa jatkohoitopaikkoja helpommin. Ennen kaikkea uusi hoivakoti on ollut tarpeen meille oululaisille, joiden palvelut nyt paranevat huomattavasti. Laatuun on monitoimitalossa panostettu monin tavoin: muun muassa ruokailuun on varauduttu lisäämään resursseja. Lisäksi rakennuksen tilojen ja liikenneyhteyksien esteettömyyteen sekä kiinteistön energiatehokkuuteen on kiinnitetty huomioita. Kaiken kaikkiaan voimme tyytyväisenä todeta, että monitoimitalo edustaa oululaista osaamista parhaimmillaan.

Ilonpilkkuja tarvitaan juuri tähän päivään. Maailmantalous on poikkeuksellisen epävarmassa tilanteessa. Vuodesta 2008 alkanut finanssikriisi ei ole helpottanut, vaan talouskriisi jatkuu sekä eurooppalaisena ja Yhdysvaltojen velkakriisinä. Suomeen nämä ongelmat heijastuvat vientikysynnän hiipumisena sekä työttömyyden laskun taittumisena. Velkaantuminen on ongelma myös Suomessa, jossa hallitus on asettanut tavoitteeksi velkasuhteen pienenemisen vaalikauden aikana. Tänään julkistetun valtion talousarvioesityksen mukaan Suomi ottaa lisää velkaa ensi vuonnakin 7,1 miljardia euroa. Meidän on varauduttava talouden sopeuttamiseen, siis säästöihin ja veronkorotuksiin. Silti on hyvä muistaa, että säästöt on tehtävä äärimmäisen huolella. Suomen on jatkossakin oltava hyvinvointiyhteiskunta, jossa jo ikääntymisen saati inhimillisyyden vuoksi panostetaan palveluihin ja hoivaan.

Maan hallituksen painopisteenä on kaventaa tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja. Hallitus pyrkii tavoitteeseen muun muassa peruspalveluita vahvistavalla, jo paljon keskustelua aiheuttaneella  kuntauudistuksella. Köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä vähennetään laaja-alaisella toimenpideohjelmalla. Ikäihmisille turvataan inhimillinen vanhuus. Sen toteutumiseksi hallitus valmistelee erityisen vanhuspalvelulain, jonka on määrä astua voimaan vuoden 2013 aikana.

Pohjoismaisessa vertailussa juuri vanhustenhoito on meillä huonoimmassa tilassa. Jotkut sanovat tilaa jopa häpeäpilkuksi. On nähty ettei vanhuspalvelujen laadukas toteutuminen onnistu pelkillä laatusuosituksilla, vaan sen tueksi tarvitaan lainsäädäntö. Noin joka neljäs 75-vuotias kansalainen tarvitsee tuekseen säännöllisiä palveluita, kuten kotipalvelua, kotisairaanhoitoa, omaishoidon tukea tai ympärivuorokautista hoivaa. Lailla turvataan iäkkäiden oikeus tarpeenmukaiseen hoivaan, kun tarve on kattavasti arvioitu. Lakiluonnokseen on koottu eri laeissa olevia iäkkäiden ihmisten palveluita koskevia säännöksiä, ja se nostaa osan suosituksista lain tasolle. Vanhuspalvelulain kantava voima on arvokkaan vanhuuden turvaaminen kaikille.

Mitä laki sitten muuttaisi nykytilaan nähden? Ennen kaikkea se parantaisi iäkkäiden ihmisten asemaa. Henkilöllä olisi oikeus palvelusuunnitelmassa määriteltyyn hoivaan ja kuntoutukseen sosiaalipalveluissa silloin, kun hänen palvelutarpeensa on monipuolisesti arvioitu ja tarpeet kirjattu palvelusuunnitelmaan. Lisäksi lakiluonnoksessa on esitetty vastuutyöntekijä, joka toimisi iäkkään ihmisen tukena ja koordinoisi sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumista. Lakiluonnos myös vahvistaa vanhusneuvostojen asemaa sekä myös helpottaa iäkkäiden ihmisten palveluja johtavien ja kehittävien henkilöiden työtä, sillä se kokoaa iäkkään kuntalaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden saantiin liittyvät säännökset.

Lausuntokierroksella ollut lakiluonnos herätti ansaitusti kiinnostusta: peräti 127 lausuntoa saapui ministeriöön. Lakiluonnosta kiiteltiin yleisesti hyvänä lausunnoissa.  Huomioita kiinnitettiin ennen kaikkea muun muassa sanktioihin lain rikkomisesta. Sanktiot ovatkin tulevan lain kriittinen kohta. Epäkohtiin puuttumiseen tulee kannustaa, mutta samalla on huolehdittava työntekijöiden oikeusturvasta. On huomattava, että jo olemassa olevassa lainsäädännössä on sanktion kaltaiset toimenpiteet, joihin AVI tai Valvira voi ryhtyä, muun muassa uhkasakko, jos heidän huomioimiinsa epäkohtiin ei jossakin sosiaalipalvelussa ole puututtu. Näitä olemassa olevia säädöksiä kuitenkin sovelletaan valitettavan harvoin. Tässä on kohta, jossa on syytä terästäytyä.

Toinen kriittinen kohta tulevassa laissa on henkilöstömitoitus. Juuri henkilöstömitoituksessa Suomi sijoittuu pohjoismaisittain surkeimmin. Vanhuspalveluiden puutteet johtuvat pitkälti riittämättömästä henkilömitoituksesta. Se on myös osaltaan johtanut pohjoismaisittain vertaillen suurempaan psyykenlääkkeiden käyttöön. Vanhuspalveluiden työntekijät tekevät työtään varmasti suurella sydämellä, mutta riittämättömyys vaivaa. Siksi lakiluonnokseen on syytä kirjata henkilöstömitoitus, joka mahdollistaa riittävät resurssit työhön niin työntekijöiden näkökulmasta kuin ennen kaikkea iäkkään asiakkaan näkökulmasta.

Kuluvalla viikolla vietämme valtakunnallista vanhusten viikkoa teemalla vapaaehtoisuus voimana. Teema kytkeytyy meneillään olevaan EU:n vapaaehtoistoiminnan teemavuoteen, jonka tavoite on nostaa esiin vapaaehtoistoimijat ympäri Euroopan. Vuoden aikana tuodaan esiin vapaaehtoistoiminnan merkitystä, pyritään lisäämään vapaaehtoistoiminnan arvostusta sekä saamaan uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Vapaaehtoistyön arvo on lähes mittaamaton. Minultakin on usein kysytty, mitä yhteiskunta voisi tehdä vapaaehtoistyön edistämiseksi. Olen vastannut tähän, että parasta mitä yhteiskunta voi vapaaehtoistyön eteen tehdä, on se, että yhteiskunta hoitaa oman tehtävänsä kunnolla. Vanhuksia ja vammaisia ei voi jättää vapaaehtoisten varaan, vaan vastuu hoivasta ja huolenpidosta on viime kädessä yhteiskunnalla.

Silti on huonovointisuuden ja avuntarpeen kapeikkoja, jonne yhteiskunta ei yllä. Eräs niistä, joka on samalla ehkä musertavin, on yksinäisyys. Yksinäisyys vaivaa erityisesti vanhuksia, eikä sitä voi poistaa lisäämällä työntekijöitä – lievittää toki voidaan ja niin pitääkin. Kunpa voisimme kehittää vapaaehtoistyötä ja lisätä vapaaehtoisia ohentamaan yksinäisyyttä. Siihen tarvitaan lähimmäinen, jolla on aikaa. Aikaa kohdata toinen ihminen, kuulla ja nähdä. Aikaa käydä yhdessä kahvilla, ja vaikka tässä uudessa kirjastossa. Meille oululaisille tämä ei pitäisi olla aivan vierasta, sillä olemme kuuluisia pyrkimyksestämme yhdessä oloon: alakko nää mua. Meidän tulee useammin alakaa ja ennen kaikkea kysyä alakamaan. Yhdessä olemme enemmän.

Onnea ja menestystä Rajakylän monitoimitaloon, sen asukkaille, työntekijöille ja käyttäjille!