Kansanedustaja Tytti Tuppurainen

Tein maanantaina valtuustoaloitteen Oulussa tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevien ulkomaalaisten suomenkielen opintojen puolesta.

Oululaisissa oppilaitoksissa, erityisesti korkeakouluissa, on useita ulkomaalaisia opiskelijoita tutkintoon johtavassa koulutuksessa, joiden opintosuunnitelmissa ei ole lainkaan suomenkielen opintoja. Oppilaitosten tavoite on kasvattaa ulkomaalaisten opiskelijoiden osuutta, ja sitä kautta edistää OKM:n tavoitetta aidosti kansainvälisestä korkeakouluyhteisöstä. Opiskelijoiden tyypillinen lähtömaa on ns. BRIC-maat, eli Oulussa opiskelee useita ihmisiä ns. uusista kasvavista talousmahdeista, Brasiliasta, Venäjältä, Intiasta ja Kiinasta.

Samaan aikaan suomalainen vientiteollisuus on hiipumassa, ja maamme kauppatase on pitkästä aikaa negatiivinen. Ulkomaankaupan elpymistä edistäisi se, että maailmalla olisi suomalaisen kulttuurin tuntevia ja suomenkielen taitavia ihmisiä. Suomalaisissa oppilaitoksissa opiskelleet henkilöt olisivat avainroolissa suomalaisyritysten ja vienninedistäjien yhteistyökumppaneina erityisesti nousevilla talousalueilla BRIC-maissa. Olisi iso etu, että täällä opiskelleet osaisivat myös suomenkieltä.

Oulussa laaditaan parhaillaan kotouttamisohjelmaa. Ohjelman yhteydessä on syytä pohtia toimenpiteitä, joilla kannustettaisiin (tai muuten velvoitettaisiin) Oulussa opiskelevia ulkomaalaisia opiskelijoita suomenkielen opintoihin. Oulun kaupungin puolelta voitaisiin tarjota suomenkielen opintoihin positiivinen insentiivi. Oulun kaupungin tulee olla aktiivinen, jotta saadaan yhtenäinen valtakunnallinen linjaus.

Yllä olevan perusteella esitin valtuustoaloitteena, että Oulun kaupunki ryhtyy toimiin, jotta alueen oppilaitoksissa tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevat ulkomaalaiset opiskelijat kannustetaan suomenkielen opintoihin.

Monia vakaviin väkivaltarikoksiin liittyviä murhenäytelmiä ei voida ennalta ehkäistä. Kuitenkin monet henkirikoksista ovat vaarallisten rikoksenuusijoiden tekemiä. Väkivalta- ja seksuaalirikoksista vankeuteen tuomittujen ja vapautumassa olevien vaarallisuusarvioiden lisäämisellä pystyttäisiin ennakoimaan uusien rikosten riskiä. Tällä hetkellä arvioita tehdään nillle vangeille, joita ei ole voitu päästää ehdonalaiseen vapauteen sekä elinkautisesta vankeusrangaistuksesta vapautuville. Mielestäni vaarallisuusarvioita tulisi tehdä laajemmin ja tässä on kohta, josta on syytä käydä laajempaa keskustelua.

Käsittelin aihepiiriä (erityisesti perhevääkivaltaa) myös tiistaina 21.2. Forum24-lehdessä julkaistussa kolumnissani. Jutun voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Osanottoni Oulussa tapahtuneen pitseriasurman uhrien omaisille ja ystäville. Väkivaltaa  ei saa hyväksyä, ei minkäänlaista.

Uutispäivä Demarissa 8. helmikuuta julkaistun kolumnini aihe on todella ajankohtainen, kun seuraa päivittäin tulevia uutisia taloutemme huonosta tilanteesta. EU-komissio varoitti tiistaina Suomen viennin vähentymisestä. Suomi on mukana 12 maan listalla, joiden taloudessa on huolestuttavia epätasapainotekijöitä. Myös tulli tiedotti, että Suomen ulkomaankauppa jäi vuonna 2011 poikkeuksellisen alijäämäiseksi. Vajetta kertyi lähes 3,6 miljardia euroa ja reaaliarvoltaan samantasoisia alijäämiä on koettu viimeksi öljykriisin aikoihin vuosina 1974 ja -75.

Nyt on keskityttävä talouden pitkän aikavälin kilpailukykyyn ja kestävään kasvuun. Lue kolumnini aiheesta demarit.fi-sivustolta tai klikkaamalla tästä.

Julkaistu 8.2.

Kuntauudistustyöryhmän esitys on virkistävän radikaali. On syytä muistaa, että kyseessä on vasta keskustelun avaus ja olisi voimavarojen tuhlausta takertua vastustamaan tai kannattamaan juuri tätä asianomaista esitystä. Työryhmätyö on silti syytä hyödyntää alueilla kunkin alueen omista lähtökohdista ja tarpeista käytävään keskusteluun.

Uudistus toteutuu kestävästi, mikäli valmisteluun otetaan laajasti mukaan kuntalaiset, kuntien työntekijät ja luottamushenkilöt. Valtakunnallisella tasolla on syytä perustaa parlamentaarinen työryhmä, johon toivon opposition tulevan mukaan. Valtiovallan pitää nyt aidosti kuulla kuntia. Kyseessä ei ole eikä saa olla pelkkä karttaharjoitus vaan uudistuksen tavoitteena on turvata palvelut. Lääkäri ja lähikoulu ovat esimerkkejä peruspalveluista, joiden saatavuus kuntalaisille on turvattava.

Kannustan ennakkoluulottomaan ja rohkeaan työhön kunnissa. Tavoitteena on oltava taloudellisesti vahvat peruskunnat. Pakolla ei saa tärvätä uudistusta. Hyviä kokemuksia voidaan hyödyntää Oulusta: Uuden Oulun rakentamisessa vapaaehtoiselta pohjalta on saatu syntymään jopa viiden kunnan kuntaliitos.

Kommentit julkaistiin mm. Kalevassa ja Oulu-lehdessä.

Ylen sivuille pääset klikkaamalla kuvaa.

Kolumni Ylen välihuutosarjassa 3.2.

Hallitus linjaa pian talouspolitiikkaa budjettikehysriihessään. Hallitusohjelmaa on päivitettävä, sillä finanssikriisi vaikuttaa reaalitalouteen odotettua enemmän. Etukäteen voi veikata vero- ja säästökeskustelua ja huolta budjettivajeesta. Valtion velasta on syytä olla huolissaan, mutta ei hädissään. Suomi sukelsi kriisivuosiin vahvalla valtiontaloudella. Rahamarkkinoilla Suomeen luotetaan ja uutta rahaa saa edullisesti. Olemme yhä kolmen A:n luokassa.

Valtionvelan sijaan hätä oirehtii toisaalla. Huolta pitäisi nimittäin kantaa toisesta vajeesta: Suomi on nyt velkaantumassa myös kansantaloutena. Parin vuosikymmenen ajan Suomi on vienyt enemmän kuin tuonut, niin paperia kuin puhelimiakin. Nyt teknologia-ala on notkahtanut vielä rajummin kuin metsäteollisuus. Nokian vienti oli aikanaan 7 miljardia, nyt se on sulanut tästä viidesosaan.

Ei siinä ole mitään vikaa, että kännyköiden ja tukiasemien sijaan viedään teräslevyjä, mutta jalostusarvo on kyllä sidoksissa tulovirtaan. Viennin jalostusarvon lasku johtaa vientitulojen alenemiseen – Suomesta voi tulla uusköyhä maa.

Tarvitsemme korkeaan osaamiseen perustuvaa uutta kasvua. Siksi budjettiriihessä koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen rahat on syytä pitää erityissuojeluksessa. Ne ovat voimavaroja, joilla valtio voi tukea viennin kilpailukykyä.

Kuntauudistuksesta on tulossa kevään kuumin puheenaihe. Kuntauudistus on koko maan laajuinen ja sen tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itse vastaamaan peruspalveluista, pois lukien vaativa erikoissairaanhoito ja vaativat sosiaalihuollon palvelut. Hallituksen kuntauudistuksella luodaan palvelurakenne, jossa valta ja vastuu palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta ovat yhdellä, riittävän laajaan asukas- ja osaamispohjaan perustuvalla taholla.

Vierailin vast’ikään Haapajärvellä, jossa kaupunkilaisia kiinnosti Suomen kuvalehden julkaisema valtiovarainministeriön salainen kuntakartta, jonka mukaan Suomeen jäisi vain 70 kuntaa. Kuntakartoista on kuitenkin olemassa useita eri luonnoksia ja julkisuuteen vuotanut kuntakartta on jo Esko Ahon hallituksen ajalta vuodelta 1992.

Kuntauudistus täytyy tehdä, mutta ei pakkokeinoin. Kunnat ovat ahtaalla, mutta paniikkiin ei ole syytä. Loppupeleissä valtio vastaa peruspalveluista, ja kunnat voidaan pitää elinvoimaisina, kun pyritään lisäämään työllisyyttä ja vähentämään eriarvoisuutta. Työllisyysasioita tulee hoitaa kolmikantaisesti, eli mukana täytyy olla työntekijät, työnantajat ja hallitus.

Työ aiheen parissa jatkuu niin eduskunnassa kuin maakunnissakin. Osallistutaan kaikki aktiivisesti keskusteluun!

Haapajärven alueen paikallislehti Maaselkä kirjoitti viime viikolla vierailustani. Kuvassa kanssani SDP:n Oulun piirin puheenjohtaja Paavo Törmi (vas.) sekä paikalliset demarivaltuutetut Maritta Niska ja Jari Nahkanen.

Presidentinvaalien loppukiri alkoi sentään oikealta kulmalta: molemmat ehdokkaat avasivat kampanjansa pohjoisesta. Niinistön valinta, Oulu, oli oikea, onhan Oulu puolen Suomen pääkaupunki. Ja Haaviston Lappi-avaus muistutti siitä, että ollaan valitsemassa koko Suomen presidenttiä.

Vaalin merkitystä kansan jakajana on korostettu liikaa. Kysymys on kuitenkin henkilövaalista, ei linjavaalista. Emme ole ratkaisemassa Suomen suuntaa, vaan valitsemassa henkilön johtamaan ulkopolitiikkaa yhdessä hallituksen kanssa.

Kumpikin ehdokkaista on ulkopolitiikan suhteen turvallinen valinta. Kumpikaan ei kannata eristäytymistä, vaan yhteistyötä. Myös arvomaailman osalta ollaan suhteellisen varmalla pohjalla, ehdokkaat edustavat kansalaisten suuren enemmistön liberaalia linjaa.  Ja jos joku haluaa perustella kantansa edustavuudella, kumpikin ehdokas ja kumpikin puoliso kelpaa kyllä.

Sosiaalidemokraatit päättivät viisaasti olla ottamatta kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta. Tätä oli toivonut myös ehdokkaamme Paavo Lipponen. Me teemme puolueena vaalityötä omiemme puolesta, emme naapureiden. Myös itse aion käydä äänestämässä, ja ehdokkaan taidan pitää omana tietonani.

Sosiaalidemokratia ei ole tähän vaaliin kompastumassa. Kiireisimpiä auringonlaskun maalailijoita voi muistuttaa viime kevään vaalituloksesta, jonka turvin SDP on hallituksessa maan toiseksi suurimpana puolueena. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen näytöt ovat vakuuttavia: menestys Brysselissä kokous toisensa jälkeen kertoo osaamisesta ja johtajuudesta. Hän on ilman muuta maan suosituimpia poliitikkoja. Kun lähdemme yksimielisinä ja ajoissa syksyn kunnallisvaaleihin, otamme paikkamme päätöksentekijöinä – kansalaisten parhaaksi.

Isäkuukauden toteuttaminen on perheille kankeaa. Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan isäkuukauden ajalla äidillä ei ole oikeutta hoitovapaaseen. Siten isyysloman aikana äidin ei ole mahdollista jatkaa hoitovapaata vaan tämän olisi hakeuduttava työmarkkinoille, käytännössä takaisin töihin tai työnhakuun. Äiti voi isäkuukauden ajan olla kotona palkallisella vuosilomalla, mutta loman myöntäminen riippuu työnantajan päätöksestä.

Näin ollen nykyisen lainsäädännön mukainen isyyskuukausi tekee vanhemmuuden jakamisesta niille perheille tarpeettoman vaikeaa, joissa äiti jatkaa hoitovapaata isäkuukauden jälkeen.

Olen jättänyt lakialoitteen, että isäkuukauden aikana myös toinen vanhemmista tai huoltajista voisi pitää samanaikaisesti hoitovapaata.

Presidentinvaaleissa tulee varmuudella toinen kierros. Tilanne on historiallinen: koskaan aiemmin ei presidentinvaalien loppusuoralla epävarmojen äänestäjien osuus ole ollut näin suuri. Ylen viimeisimmän gallupin mukaan yli miljoona ihmistä miettii vielä ketä äänestää. Paavo Lipponen mahdollisuudet ovat olemassa ja totta: Lipponen voi nousta toiselle kierrokselle. Gallupit ovat vasta gallupeja, ja äänet annetaan huomenna.

Lipposen linja on suomalaisten enemmistön linja: suurin osa kansalaisista kannattaa euroa ja EU-jäsenyyttä. Suurin osa kansalaisista antaa tukensa sosialidekraattiselle hyvinvointimallille. Lipponen edustaa niitä arvoja, joita me tuemme; emme kaipaa takaisin Impivaaraan emmekä halua yhteiskunnan eriarvoistuvan. Tarvitsemme presidentiksi lujan johtajan, jolla on pehmeät arvot.

Olen ihaillut vaalien kuluessa Lipposen tinkimätöntä linjaa. Paavo on puhunut aina asiaa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä Lipposen osaaminen on ollut suvereenia. Lipponen ei ole mielistellyt populisteja, vaan on johdonmukaisesti pitänyt yllä suvaitsevaisuuden ja demokratian arvoja. Lipponen on aina tukenut työmarkkinaosapuolten yhteistyötä. Ja Lipponen on vankkumaton tasa-arvon kannattaja: hän on aina tukenut naisia, mm. Tarja Halosta aikoinaan ulkoministeriksi ja siitä edelleen presidentiksi.

Itse äänestin ennakkoon tiistaina Oulun pääpostissa. Valitsin ehdokkaani tunteella ja järjellä: punnitsin ulkopoliittista osaamista ja arvoja. Tällä perusteella äänestin numeroa 5, Paavo Lipponen.

Vaaleista tulee ennätysjännittävät. Lipponen kirii loppusuoralla. Ennakkosuosikki Sauli Niinistön kannatus on pudonnut, ja epävarmojen osuus on poikkeuksellisen suuri. Kaikki on vielä mahdollista. Suomalaiset äänestävät vakavasti ja harkiten. Lipponen on kopissa monelle se varma valinta. Siihen ei tarvita mitään hurmosta, vaan vakaa päätös.