Ajat ovat vaikeat (Kolumni Pohjolan Työssä 25.8.)

Maailman finanssikriisi on kuin suuri pyörremyrsky. Kolme vuotta sitten se iski koko maailmaan voimalla suurten investointipankkien horjuessa ja sitten lopulta kaatuessa. Sen jälkeen kaikki tuntui rauhoittuvan. Mutta olimmekin myrskyn silmässä ja nyt sen toinen reuna kulkee meidän ylitsemme valtioiden velkakriiseinä.

Meidän puskurimme tätä rajuilmaa vastaan on hiukan kärsineen oloinen. Sosiaalidemokraatti-valtiovarainministeri Heinäluoma jätti seuraajalleen perinnöksi vahvan valtiontalouden, jota on nyt riisuttu monen vuoden velkaantumisella. Toisaalta olemme nyt ehkä henkisesti paremmin valmistautuneita: tiedämme, että on tosi kyseessä.

Valmistautuminen vaatii nyt sekä kotiläksyjen että ulkotöiden tekemistä. Kotimaassa meidän on suunnattava kohti vakaata julkista taloutta. Jutta Urpilaisen tekemä budjettilinjaus täyttää vakaustavoitteen niin hyvin kuin se on mahdollista: säästöjä ja veromuutoksia tehdään, jotta velkaantumistahti putoaa selvästi. Toisaalta viennin takkuillessa varotaan nujertamasta kaikkea ostovoimaa: perusturvan korotus menee kulutukseen ja pitää osaltaan pyörät pyörimässä.
Perusturvaan satsaaminen on ainutlaatuista politiikkaa tilanteessa, jossa ollaan ajautumassa mahdolliseen taantumaan. Useissa muissa maissa turvaudutaan sosiaaliturvan leikkauksiin. Perusturvan korotus oli SDP:n kynnyskysymys hallitusneuvotteluissa: myös taloudellisesti epävarmoina aikoina on huolehdittava heikompiosaisista. Peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea saavien käteen jäävät tulot nousevat selvästi. Myös asumistukea ja toimeentulotukea kohennetaan. Näin ehkäistään köyhyyttä ja parannetaan ihmisten pärjäämistä.

Ulkotöissä kysymys on meidän osallistumisestamme Euroopan velkavaltioiden ongelmien ratkaisuun. Kreikalta tulossa oleva selvä käteisrahatalletus on juuri sellainen vakuus, jota olemme halunneet ja vaatineet. Tulossa oleva vakuus ei varmastikaan vastaa koko meidän taattavaksemme tulevaa lainaa. Sellainen euro-eurosta – vakuus ei olekaan tarpeen, sillä pahinkaan kriisi ei varmasti aja Kreikkaa sellaiseen saneeraukseen, jossa ei suurta osaa lainasta saada takaisin. Vakuus riittää varmasti turvaamaan mahdollisen annetun ja saneeratun velan erotuksen.

Asiantuntijain taholta Suomen järjestelyä on moitittu siitä, että ei vastaa kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjä. Mutta eikö näitä sääntöjä ole jo aikakin hiukan kohentaa? Tilanne on varsin ainutlaatuinen ja on tarpeen muistaa, että Suomi tai suomalaiset yritykset eivät ole olleet erityisen suurella innolla merkitsemässä ongelmamaiden velkakirjoja ja sillä tavoin kasaamassa moraalista vastuuta.

Poliittinen arvostelu Suomen vakuuspakettia kohtaan on tällä hetkellä hukassa. Aina viime päiviin saakka jankutettiin sitä, ettei mitään vakuuksia ole tulossa, että pääministerin tiukasti naulaama teesi Suomen osallistumisen ehdoista ei paljoa paina. Nyt kun asia on avautumassa, ollaan kovin happamia. Pahinta mitä poliittinen oppositio voisi nyt tehdä, olisi liittyminen Suomen-vastaiseen kuoroon vakuuspaketin tuomitsemisessa. Nyt tarvitaan isänmaallista yksituumaisuutta.

Politiikan syksy sähköistyy lähestyvistä presidentinvaaleista. SDP:n osalta kampanja käynnistyy kuluvalla viikolla presidenttiehdikkaiden esivaalilla. Vilkas äänestysaktiivisuus takaa hyvä lähdön voittoisaan kampanjaan. Äänestämään toverit.