Puheeni Hanasaaren sananvapauspäivässä: Sananvapaus muuttuvassa Euroopassa

02.12. 2019

Sananvapaus on yksi toimivan demokratian kulmakivistä. Puhuin 2.12. Hanasaaren sanavapauspäivässä ja korostin, että median vapaudessa ja monimuotoisuudessa on kyse yhdestä oikeusvaltion tärkeästä osa-alueesta. Sitä kautta sananvapaus ja sen kunnioittaminen on myös tärkeä osa Suomen EU-puheenjohtajakauden agendaa. Voit lukea puheenvuoroni alta tai valtioneuvoston sivuilta.

Hyvät kuulijat,

Kiitokset kutsusta tulla käyttämään EU-puheenjohtajamaan tervehdys tässä sananvapauden tilaa ja tulevaisuutta käsittelevässä tilaisuudessa. Teema on ajankohtainen ja mitä suuremmissa määrin myös osa Suomen EU-puheenjohtajakauden agendaa.

EU:n perusoikeuskirjan artikla 11 mukaan jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta. Tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuuttakunnioitetaan.

Här på Hanaholmen kan jag inte låta bli att nämna att yttrandefrihet är något vi inom Europa kan vara särskilt stolta över just i Finland och Sverige: vi värnade yttrandefriheten redan innan man hade ens en aning om den franska revolutionen eller First Amendment i USA’s grundlag. Tryckfrihetsförordningen, som då tryggade vår yttrandefrihet, är 253 år gammal.

Hyvät kuulijat,

Teknologiset ja tiedonvälityksen suuret mullistukset ovat aina vaikuttaneet sananvapauteen. Kirjapainotaito toi sananvapauden tueksi joukkotiedotusvälineen. Radio mahdollisti mielipiteiden välittämisen ilman aikaviivettä ja vaikeutti sensuuria entisestään. Keksinnöt edistivät sananvapautta, mutta aiheuttivat samalla lisää ongelmia. Lutherin sanoma kirkon uudistamisesta levisi nopeasti painotuotteina. Valitettavasti myös Lutherin kirjanen Von den Jüden und ihren Lügenlevisi painotuotteena. Radiota käytettiin valistukseen, mutta sitä käytti myös Josef Göbbels ja sitä käyttivät hutumilitantit vuoden 1994 kansanmurhassa, Ruandassa.

Anonyymit, nopeat ajasta ja paikasta riippumattomat verkon julkaisualustat ovat myös sekä siunaus että uhka. Maiden rajat ylittävän internetin piti tuoda meitä fyysisesti etäältä henkisesti lähemmäs. Toisinaan huomaan pohtivani, vetävätkö kuplaantuvat keskustelut meitä tosiasiassa ainoastaan kauemmaksi toisistamme. Elämme yhä eräänlaista nopean tiedonvälityksen opettelukautta, jota osa käyttää myös hyväkseen.

Käytän esimerkkiä:

Toissa viikolla Suomen somessa kuhisi. Verkossa levisi video, jossa Suomen sisäministeri tuntui vastaavan eduskunnan kyselytunnilla provokatiivisesti maahanmuuttoa koskevaan kysymykseen. Ennen kuin valheesta saatiin kiinni, oli moni jo jakanut kuohuttavan videon.

Suomalainen media otti kuitenkin varsin nopeasti kiinni leviävään videoon, selvitti sen todenperäisyyden ja uutisoi laajasti valheesta kertoen faktat. Suomalainen lehdistönvapaus korjasi valheen aiheuttaman sotkun. Tapaus osoittaa kiistatta vapaan median merkityksen vapaalle, faktoihin perustuvalle tiedonkululle.

Tässä tapauksessa valheesta saatiin nopeasti kiinni, mutta kuten tänään tilaisuudessa puhuvat huippuasiantuntijat tietävät, on valheiden jälkiä usein vaikeaa, ellei jopa mahdoton täysin siivota. Perässä seuraava totuus harvoin saa alleen samanlaista nostetta kuin kuohuttava tarina.

Informaatiovaikuttamisessa ei ole missään määrin kyse harmittomasta ilmiöstä, vaan toiminnasta, jolla voidaan vakavimmillaan vaikuttaa niin vaalituloksiin kuin kansalliseen turvallisuuteen. Ei ole sattumaa, että Suomen puheenjohtajakaudella tulevaisuuden turvallisuusuhkiin varaudutaan mm. uudessa hybridiuhkien torjuntaan perustetussa työryhmässä sekä asian tiimoilta järjestetyillä konkreettisilla harjoituksilla.

Teknologisen kehityksen tuomat uudet haasteet ja mahdollisuudet eivät ole ainoa sananvapauden uhka. Myös se, miten sanoja käytetään toista ihmistä vastaan, haastaa sananvapautta ja uhkaa myös kaventaa sitä.

Sananvapaus ja vastuu elävät ajassa. Hannu Salaman Juhannustansseja tuskin vietäisiin enää raastupaan, vaikka rikoslaissa jumalanpilkkakielto vielä onkin. Samalla kun auktoriteettien kriittinen tarkastelu on vapautunut, on havaittavissa myös huolestuttavia ilmiöitä. Kriittisyydeksi naamioitunut vihapuhe on kulkenut kritiikin mukana samasta ovesta sisään. Erona on se, että kritiikin sijaan viha ei perustele tai pyri murtamaan valta-asetelmia. Sen ytimessä on usein pelko muutoksesta ja kaipuu säilyttää vanhat valtarakenteet.

On järkyttävää huomata, miten lähes sadan vuoden takainen diskurssi on hiipinyt takaisin julkiseen keskusteluun ja tehnyt hitaasti itseään salonkikelpoiseksi. Tässä ajassa, jossa vihapuhe tekee erilaisen disinformaation ja pelottelun kautta itseään tykö, on aihetta muistaa Euroopan synkintä historiaa. Matka sanoista tekoihin on hengästyttävän lyhyt. Alle sata vuotta sitten kiihkeä rotuoppi pyrki puhdistamaan kansakuntaansa epäkelvoista ja juutalaisia verrattiin julkisessa puheessa tuhoeläimiin.

Näistä puheista päädyttiin lopulta keskitysleirien hirmutekoihin, järkyttävään historialliseen faktaan, jonka jo nyt, alle sata vuotta tapahtumien jälkeen, jotkut tahot pyrkivät kiistämään. Tästä historiallisesta kontekstista katsottuna esimerkiksi puhe ihmisistä vieraslajeina ei ole samankaltaista, vaan samaa puhetta, jolla voi olla kauaskantoiset, hirvittävät seuraamukset.

Hyvät kuulijat,

Vapaa media on demokraattisten yhteiskuntien perustan tukipilari ja journalistit, vallan vahtikoirat, ovat toimivan yhteiskunnan raportoijina ja vartijoita. Heidän tehtävänsä on tarjota kansalaisille puolueetonta tietoa ja lujittaa näin kansanvaltaa. Jos sananvapaus puuttuu, puuttuu myös demokratia. Jos toimittajat eivät voi työskennellä vapaasti, on oikeusvaltiossa puutteita.

Ilmaisun vapaus sekä median vapaus ja moninaisuus ovat turvattuja EU:n perusoikeuskirjassa (Charter of FundamentalRights). Kuitenkin joka puolella maailmaa journalistit asetetaan vaaraan vain ja ainoastaan siksi, että he tekevät työtään. Aivan liian usein mediaan ja journalisteihin kohdistettuja uhkia ja hyökkäyksiä tutkitaan hitaasti, vajavaisesti ja niin, ettei tekijöitä saada koskaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Tällöin riskinä on, että turvaa haetaan ennakoiden: houkutus itsesensuuriin on suuri, jos joutuu jatkuvasti ottamaan vastaan vihaa ja väkivallan uhkaa.

Eurooppa ei ole sananvapauden suhteen missään määrin lintukoto. Olemme nähneet myös EU:n sisällä tapauksia, joissa sanan- ja lehdistönvapautta haastetaan ja jopa suoranaisesti vaimennetaan. Toimittajien lisäksi usein vaarassa ovat kansalaisaktivistit, heikompien puolustajat.

Vuosina 2017 ja 2018 tapahtuneet journalistimurhat ravistelivat koko mannerta. Maltalaisen toimittaja Daphne Caruana Galizian ja Slovakialaisen toimittaja Ján Kuciakin murhat ovat yhä vailla rangaistusta. Molemmissa tapauksissa on kuitenkin poliittinen vastuu toteutunut korkealla tasolla: pääministerit ovat joutuneet eroamaan. On syytä korostaa, että poliittisen vastuun kantaminen ei mitenkään liitä eronneita pääministereitä itse rikokseen.

Toimittajien murhat ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Euroopan neuvostolle raportoitiin viime vuonna 140 vakavaa hyökkäystä toimittajia vastaan neuvoston jäsenmaissa. 35 tapauksessa uhattiin toimittajien fyysistä turvallisuutta. Neuvoston helmikuussa julkaisemassa vuosiraportissa lehdistönvapausjärjestöt varoittivat, ettei lehdistönvapaus ole ollut yhtä haavoittuvainen sitten kylmän sodan päättymisen.

Hyvät kuulijat,

Euroopan parlamentti on EU:n mediavapautta ja moninaisuutta koskevissa päätelmissään tehnyt selväksi, että meillä on velvollisuus turvata median sananvapaus. Siihen kuuluu myös toimittajien turvallisuuden varmistaminen. Viimeksi viimekuussa käytin neuvoston puheenvuoron Euroopan parlamentissa, jossa käsittelimme toimittajiin kohdistuvia uhkia. Neuvoston puolesta totesin, että meidän on jatkettava kaikin soveltuvin keinoin sananvapauden suojelemista.

Jäsenmaiden sitoumus varmistaa toimittajien turvallinen työskentely-ympäristö on osaperusoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista. Median vapaudessa ja monimuotoisuudessa on kyse oikeusvaltion tärkeästä osa-alueesta. Sitä kautta se on myös tärkeä osa Suomen Eu-puheenjohtajakauden agendaa.

Kuten niin monessa muussakin perusarvoihin liittyvässä kysymyksessä, myös sananvapaudesta puhuttaessa palaamme oikeusvaltiokysymykseen. Yhtä ei voi olla ilman toista. Aivan kuten oikeusvaltio, sananvapauskaan ei toteudu ilman jatkuvaa huolenpitoa ja seurantaa. Vuonna 2018 Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA totesi, että EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n tulee olla entistä tarkkaavaisempia laatiessaan ja pannessaan täytäntöön lainsäädäntöä aloilla, jotka voivat suoraan tai välillisesti vaikuttaa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin, muun muassa sananvapauteen ja kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen.

Den amerikanske historikern Robert Kagan har beskrivit det regelbaserade internationella system som byggdes upp efter andra världskriget som en trädgård som kräver kontinuerligt arbete för att ordningen ska upprätthållas. Det normala tillståndet för internationella relationer är en djungel där en ständig kamp och den starkes lag råder. Upprätthållandet av ett regelbaserat system är således inte en naturlag. Oordning är det naturliga.

Euroopan unionin perustana oleva oikeusvaltioperiaate vaatii samalla tavoin jatkuvaa työtä ja vaalimista. Yhteiskunnat järjestyvät luonnostaan autoritaarisesti, järjestelmiksi, joissa johtajat jakavat etuja ja vaikutusvaltaa oligarkeille. Ei ole mitään itsestään selvää syytä, miksi valtaan päässeet suostuisivat sääntöihin, jotka vaarantaisivat taloudellisten etujen kahmimisen ja vallankäytön jatkumisen.

EU:n perussopimuksen oikeusvaltioartikla ei pysy voimassa itsestään. Myöskään sananvapausartikla ei pysy voimassa itsestään. Puheenjohtajuuskaudellaan Suomi on huolehtinut velvollisuuksistaan tässä suhteessa parhaansa mukaan. Me olemme pitäneet yllä oikeusvaltiodialogia, jatkaneet Puolan ja aloittaneet Unkarin artikla 7 mukaiset kuulemiset. Lisäksi olemme komission vaatimuksen mukaisesti asettamassa EU:n rahoituskehysehdotuksessamme yhteiselle rahankäytölle ehdollisuuksia muun muassa oikeusvaltioperiaatteen turvaamisen pohjalta. Nämä toimet on tehty yhdessä, diplomaattisesti, konsensusta hakien, sillä tiedämme ja tunnistamme vastuumme puheenjohtajamaana.

Kyse on yhteisestä Euroopastamme. Yhteisestä tulevaisuudestamme. Ja sen turvaamisessa sananvapaudella on keskeinen rooli.

Tags

Lähetä kommentti

  • %s ei julkaista