Puheeni SAMOK:n Eurooppa-tietoutta AMK-opiskelijoille –hankkeen päätösseminaarissa: Huominen on teidän

15.11. 2019

Koulutus on panostamista tulevaan, tieto on yhteiskunnallisen päätöksenteon keskeinen rakennuspalikka. Käytin tänään valtiovallan tervehdyksen Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK:n Eurooppa-tietoutta AMK-opiskelijoille –hankkeen päätösseminaarissa. Voit lukea puheenvuoroni kokonaisuudessaan alta:

 

Hyvät kuulijat,

Lämmin kiitos kutsusta tulla käyttämään valtiovallan tervehdys tähän Eurooppa-tietoutta AMK-opiskelijoille –hankkeen päätösseminaariin. Myös oma polkuni on vuosien ajan sivunnut ammattikorkeakoulumaailmaa työskennellessäni Oulun ammattikorkeakoulussa.

On kunnioitettavaa ja arvostettavaa, että Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK näkee vaivaa lisätäkseen Eurooppa-tuntemusta, sillä tieto ja ymmärrys ovat näinä aikoina erityisen arvokasta pääomaa.

Tieto ja ymmärrys ovat tärkeimmät rakennuspalikat myös poliittisessa päätöksen teossa. Valitettavasti näiden rakennusaineiden arvostus ajassa vaihtelee. On meidän kaikkien tehtävä varmistaa, että niiden arvo säilyy myös tämän päivän Suomessa ja tämän päivän Euroopassa.

Sillä maailmaa ei muuteta eikä yhteiskuntaa kehitetä yksisilmäisesti tai lyhyellä aikavälillä pikaratkaisuilla. Globaalissa maailmassa, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan keskinäiset riippuvuussuhteet, on tärkeä hahmottaa myös poliittinen työ laajemmin. Viime vuosina YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 on noussut keskeiseksi politiikan teon punaiseksi langaksi. Eduskuntavaaleissa suomalaiset antoivat tukensa SDP:n Agenda 2030-periaatteisiin nojaavalle vaaliohjelmalle nostaen Antti Rinteen uudeksi pääministeriksi. On siis luontevaa, että myös Rinteen viiden puolueen hallitusohjelma lähti toteuttamaan Agenda 2030 –tavoitteita. Eikä kahta ilman kolmatta, myös Suomen EU-puheenjohtajuustavoitteet heijastelevat Agenda 2030:ta.

Mitä sitten ovat nämä usein toistellut tavoitteet? Vuonna 2015 YK:n jäsenmaat sopivat yhdessä kestävän kehityksen tavoitteista ja toimintaohjelmasta, joiden on tarkoitus ohjata maailman kehitysponnisteluja vuoteen 2030 asti. Kestävän kehityksen tavoiteohjelma, eli Agenda2030 tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon. Läpileikkaavana periaatteena on, ettei ketään jätetä jälkeen.

Hyvät kuulijat,

Rinteen hallituksen yksi keskeisistä ajattelutavan muutoksista kohti kestävän kehityksen polkua on yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta välttämättömien investointien näkeminen kuluerän sijaan investointina. Pitkän sopeuttamiskauden jälkeen meidän on aika keskittyä jälleen huolehtimaan yhteisestä hyvinvointivaltiostamme. Tulevaisuusinvestoinnit ovat osa tätä työtä.

Tulevaisuusinvestoinneista yksi aivan keskeisimpiä on koulutus. Siksi Rinteen hallituksen ensimmäinen budjetti esittää opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle yhteensä 6,8 miljardin euron pottia vuodelle 2020. Se on merkittävä satsaus, ei ainoastaan osaamisen, tutkimuksen ja sivistyksen turvaamiseen, vaan koko maan tulevaisuuteen.

Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden ministerityöryhmän jäsenenä olen todella tyytyväinen siihen koulutuksen ja osaamisen kunnianpalautukseen, joka nyt on saatu käyntiin.

Näillä miljardeilla nostetaan suomalaisten osaamista, parannetaan koulutuksen laatua ja tasa-arvoa sekä lasten ja nuorten hyvinvointia. Koulutukseen panostetaan sen jokaisella asteella. Korkeakoulukentälle se tarkoittaa, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta vahvistetaan yhteensä 60 miljoonaa euroa vuodesta 2020 lähtien. Lisäksi indeksijäädytys puretaan.

Tämä on viesti, jonka sanominen ääneen tuntuu joka kerta yhtä hyvältä.

Hyvät kuulijat.

Suomi on vuoden vaihteeseen saakka EU-puheenjohtajamaa. Koulutuksen saralla puheenjohtajakautemme tavoitteena on ollut viedä eurooppalaista koulutusta ja tutkimusta maailman parhaaksi. EU tarvitsee tulevaisuusorientoituneen ja kattavan jatkuvan oppimisen strategian, joka huomioi työelämän muutokset ja digitalisaation. Haluamme kehittää Erasmus-ohjelmaa ja vahvistaa myös sitä kautta eurooppalaista korkeakoulukenttää.

Suomi järjesti myös ensimmäisenä EU-puheenjohtajamaana talous- ja koulutusasioista vastaavien ministerien yhteisen neuvostokokouksen. Kokouksen teemana oli koulutuksen rooli hyvinvoinnin ja kestävän kasvun mahdollistajana. Hyvinvointitalousajattelu vaatii sektoritaloutta laajempaa katsetta. Siksi tämän kaltaiset uutta ajattelua luotsaavat tapaamiset ovat tärkeitä ajattelutavan muutoksessa. Koulutus ei ole kulu, se on investointi tulevaan.

Puheenjohtajakauden aikana olemme järjestäneet myös lukuisia kansainvälisiä kokouksia, joissa sivistysalan asiantuntijat ympäri Eurooppaa ovat kohdanneet. Euroopan unionin opetusministerit kokoontuivat koulutusneuvostoon Brysselissä 8.11. Kokouksen pääteemoja olivat elinikäinen oppiminen ja tekoäly koulutuksessa. Ministerit hyväksyivät koulutusneuvostossa päätelmät, joilla päivitetään elinikäisen oppimisen politiikkaa uudelle vuosikymmenelle. Lisäksi järjestettiin korkeakoulutuksen pääjohtajien ja Euroopan tutkimusalueen ja innovoinnin komitean (ERAC) yhteinen konferenssi, joka kokosi noin 130 osallistujaa.

Koulutus ja sivistys ovat siis näkyneet vahvasti kuluvalla puheenjohtajakaudella.

Hyvät kuulijat,

Kun puhumme koulutuksesta, taloudesta, arjesta ja onnellisuudesta, ei voida liikaa korostaa vapauden merkitystä. Aiemmin tällä viikolla pidin puheen Euroopan parlamentissa järjestetyssä juhlassa Berliinin muurin murtumisen 30-vuotisjuhlassa.

Osa teistä ei ehkä ollut vielä syntynytkään vuonna 1989. Teille, vapaan liikkuvuuden maailmaan syntyneille nuorille eurooppalaisille 80-luvun Eurooppa voi näyttää ja tuntua käsittämättömältä. Sellainen se osin olikin. Elettiin hiipuvan kylmänsodan ja murenevan kaksinapaisen maailmanjärjestyksen aikaa. Siinä missä nykynuoret pelkäävät ilmastonmuutoksen mukanaan tuomaa tuhoa ja hävitystä, pelkäsi minun siskoni sukupolvi suurvaltapolitiikan vaihtelevia jännitteitä ja niiden luomaa epävarmuutta tulevasta.

Kylmänsodan kahtia jaetun Euroopan näkyvin symboli oli Berliinin muuri. Muuri jakoi paitsi Berliinin ja sen asukkaiden perheet, elinpiirin ja unelmat, myös Saksan ja koko mantereen. Toivo on kuitenkin sitkeä kasvaja. Se löysi itselleen tarttumapintaa ja kasvualustan jopa Berliinin muurin pinnalta. Betonin murtuessa kasvavan vapauden vaatimuksen edessä Eurooppa siirtyi uuteen aikaan: lähentymisen ja yhteistyön aikaan.

Muurin murtuminen ja kylmän sodan väistyminen ei ole tarkoittanut, että maailma olisi yhtäkkiä muuttunut mutkattomaksi. Myös viime vuosikymmeninä Eurooppaa on koeteltu. Olemme saaneet kohdattavaksemme monenlaisia haasteita. Ilmaston muutos, väestön ikääntyminen, 2008 sukeltanut maailmantalous ja yhä etenevä digitalisaation murros ovat kaikki haasteita, joihin on helpompaa vastata yhdessä kuin yksin.

Nyt kuitenkin tuulta purjeisiinsa keräävät jälleen sisäänpäin kääntyneisyyden, protektionismin ja jopa vihan ja väkivallan voimat.

Tänä syksynä katsoin pitkästä aikaa vuonna 1972 valmistuneen elokuvamusikaali Cabaret’n. Se on kepeyteen kääritty synkkä kuvaus Weimarin tasavallan viimeisitä päivistä. Elokuva kertoo 1930-luvun Berliinin luisusta liberaalista, vapaamielisestä kaupungista kohti fasismiaja kansallissosialismia. Huomisesta ei tiedetty, nuoren kansallissosialistipojan herkästi laulama ”tomorrow belongs to me” -kappale kuuluu ainoastaan leppeänä sävelmänä biergartenissa.

Fasismi kuitenkin hivuttautuu eteenpäin huomaamatta. Elokuva loppuu painajaismaiseen kohtaukseen, jossa värikkään cabaret-väen on korvannut fasistien joukko, joka on laulun sanoin päättänyt ottaa huomisen itselleen. Monimuotoisuuden, vapauden ja avoimuuden aika jää eiliseen.

Ilman pelolla maalailua, myös tänään on aihetta kysyä, kenen on huominen. Suurvaltakilpailu ja voimakas unilateralismi ovat nousussa, ja kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä normeineen ja periaatteineen on joutunut haastetuksi. Usein siteeraamani yhdysvaltalaishistorioitsija Robert Kaganin mukaan rauhaan ja sopimiseen perustuva järjestelmä on herkkä puutarha. Kun sitä ei varjele, viidakko kasvaa takaisin. Palaamme viidakon lakeihin: suurvaltaetupiireihin, sotiin ja autoritaarisiin yhteiskuntiin.

Ei ole kuitenkaan mitään syytä vajota pessimismiin ja apatiaan. Liberaalin demokratian ja globalisaation turvaaminen edellyttää, että olemme optimistisia ja toiveikkaita, tulevaisuuden suhteen. Euroopassa se edellyttää, että ymmärrämme liberaalin demokratian hyveiden olevan poliittisia välttämättömyyksiä. Toisin sanoen: EU:n on puolustettava eurooppalaisia arvoja huolehtiakseen eurooppalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.

Kun muistamme eilistä ja mietimme huomista, on meidän ajateltava tätä päivää. Se mitä teemme tänään, kantaa hedelmää huomiseen. Juuri siitä on esimerkiksi hallituksen tulevaisuusinvestoinneissa kysymys. Samoin siitä on kysymys miettiessämme yhteistä Eurooppaa ja YK:n 2030-tavoitteita. Tekemällä sellaisia ratkaisuja, jotka rakentavat polkua tulevaisuuden osaamiselle ja jotka pitävät jokaisen yhteiskunnan jäsenen sekä laajemmin ajateltuja, koko Euroopan yhteisellä tiellä, tehdään politiikkaa, jolla varmistetaan liberaalin demokratian tulevaisuus.

Panostamalla kestävään kehitykseen, avoimuuteen ja koulutukseen varmistetaan, että ilman Berliinin muurin varjoa kasvaneet uudet sukupolvet voivat opiskella, tehdä työtä, rakastua, perustaa perheen ja rakentaa hyvää, yhteistä tulevaisuutta meille kaikille.

Sillä huominen, hyvät kuulijat, se kuuluu teille.

Kiitos.

Tags