Politiikkaviikon varrelta: miten minusta tuli ministeri

05.11. 2019

Luonnosta se kaikki lähti.

Olin  6-vuotias kun äitini innoittamana lähdin mukaan Oulun Luontonuorten toimintaan. Siitä käynnistyi yhteiskunnallinen vaikutustyö.

80- ja 90-lukujen taitteessa Ruskon kaatopaikalle kuskattiin vielä likipitäen kaikki oululaisten jätteet. Me Luontonuorissa ajattelimme toisin. Halusimme, että jätteet lajitellaan niiden syntypaikalla, eikä kelvollisia raaka-aineita heitetä hukkaan. Aloitimme ruohonjuuritasolta ja tarjosimme oululaisille apua kierrätykseen. Idea kasvoi. Muistan elävästi, miten tarjoilin nuorten kierrätyskeskukseen tutustumassa olleelle ympäristöministeri Sirpa Pietikäiselle kahvia jugurttipurkista ja pidin elämäni ensimmäisen palopuheen jätteistä, syntypaikkalajittelusta ja luonnosta. Ja kuinka ollakaan, syntypaikkalajittelu päätyi kuin päätyikin jätelakiin. Ehkä taustalla oli muutakin kuin ne jugurttipurkkikahvit, mutta hyvälle se nuoresta ihmisestä silti tuntui.

Täytettyäni 18 perustimme Oulun Ekotuote Oy:n, jonka toimitusjohtaja minusta tuli.

Oli toinenkin asia, joka minua nuorena innosti politiikan pariin. Suomen tarpoessa synkimmässä 90-luvun lamassa demarien Paavo Lipposen hallitus ja hallituksen oululainen työministeri Liisa Jaakonsaari, demari hänkin, loivat vaikeammin työllistyville polkuja työelämään luomalla mm. työllistämistukia. Näiden avulla mekin saimme Oulun Ekotuotteessa työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja tukea ihmisiä takaisin kohti työelämää. Tämä tapa toimia, jossa koko maata riepottelevan talouskurimuksenkin keskellä löydettiin keinoja auttaa ja tukea vaikeuksissa olevia, jätti minuun ajatuksen siitä, että SDP voisi olla minun puolueeni.

Kesti kuitenkin vuoteen 1999 asti ennen kuin lähdin ensimmäistä kertaa ehdolle eduskuntavaaleihin. En mennyt läpi. En mennyt läpi vielä toisellakaan kerralla, mutta kolmas kerta toden sanoi.

Oppi matkassani politiikkaan lienee se, että kun asiaansa uskoo ja on valmis myös tekemään työtä asiansa eteen, voi tavallisesta tuiralaisperheestä tuleva kierrätyksestä innostunut tyttö päästä pitkälle.

Tänään olen kolmannen kauden kansanedustaja ja lisäksi ministeri. Eurooppaministerinä kiertotalous on yhä vahvasti mukana työssäni. Se on yksi Suomen EU:n puheenjohtajakauden painopiste ja teemme kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa taivoitteenamme hiilineutraali EU vuonna 2050.

Tulen muuten myös mieluusti aina juomaan (tai vaikka tarjoan) kahvit mukista tai vaikka jugurttipurkista ja kuulemaan, millaisia huolia ja haaveita vuoden 2019 nuorilla järjestötoimijoilla on. Teidän ajatuksistanne syntyvät huomisen maailman ratkaisut.

Tags

Lähetä kommentti

  • %s ei julkaista