Notifikaatio ja kelmin mielenlaatu

28.02. 2019

Muistan viime vaalikauden lopulta epätodellisen kuumeisen, mutta silti unenomaisen kaaoksen. Hallituksen esityksiä jouduttiin viime tingassa kaatamaan, ja moni edustaja piti tapahtumia ennenkuulumattomina.

Voi olla, että nyt on kyse samasta. Vaalit tapaavat tehdä järkevistäkin ihmisistä hermoheikkoja.

Mutta voi olla, että nyt on kyse isommista asioista. Voi olla, että valtiosääntöä venytetään tavalla, joka jättää pysyvämmät jäljet. Niin ehkä on, koska kyse on sotesta; hankkeesta jossa vaakalaudalla on koko hyvinvointimallimme ydin.

Notifikaatio voi kuulostaa etäiseltä, mutta pohjimmiltaan sillä tarkoitetaan oikeusvarmuuden testaamista. Kyse on siitä, onko hallituksen esittämä soten valinnanvapausmalli EU:n kilpailulainsäädännön mukainen, vai rikotaanko siinä valtiontukisääntöjä.

Koko jupakkaa ei olisi, elleivät hallituspuolueet keskusta ja kokoomus olisi tehneet kuuluisia lehmänkauppoja, jossa keskusta sai haikailemansa maakuntahallinnon ja kokoomus terveyspalveluiden yksityistämisen.

Tätä kahden kauppaa viedään läpi vimmalla, jossa perustuslain karmit jäävät kaulaan. Perustuslakivaliokunta edellytti, että markkinamalli notifioidaan EU:ssa. Nyt kyse on siitä, noudatetaanko perustuslakia tulkitsevan valiokunnan kantaa.

Perustuslakivaliokunta vaati tekemään komissiolle ilmoituksen ehdotetusta valinnanvapausjärjestelmästä SEUT 108(3) artiklan mukaisessa menettelyssä. Nimenomaan siinä.

Tätä hallitus ei noudata, vaan ilmoittaa tekevänsä vaihtoehtoisen ilmoituksen. On hyvä kysymys, miksi hallitus kieltää perustuslakivaliokunnan vaatimuksen ja vaatii saada käyttää ns. oikeusvarmuusilmoitusta.

Onko mahdollista toimia vastoin perustuslakivaliokunnan kantaa? Vastoin perustuslakia?

Asia ei olisi niin ilmeisen räikeä, ellei eräs hallituspuolueen edustaja, perustuslakivaliokunnan jäsen, olisi tänään eduskunnan kyselytunnilla todennut, että perustuslakivaliokunta oli tehnyt ponsia, joista ”noin kuusi on vakavasti otettavia”.

Kaikki perustuslakivaliokunnan ponnet ovat vakavasti otettavia. Joka muuta kuvittelee, ei tunne valtiosääntöä.

Kun kuvaan ottaa mukaan eilisen sosiaali- ja terveysvaliokunnan menettelyn, jossa puheenjohtajan ollessa tilapäisesti poissa asiantuntijakuuleminen päätettiin hallituspuolueiden äänillä päättää, syntyy vaikutelma, että hallitukselle tavoite pyhittää keinot.

Ei kai kelmin mielenlaatu ole päässyt asettumaan eduskuntaan taloksi? Tapa, jossa instituutiot pannaan palvelemaan omia tarkoitusperiä, keinoja kaihtamatta?

Ståhlbergistä saakka valtiosäännön kunnioittaminen on ohjannut valtiollista päätöksentekoa. Jos annamme perustuslakivaliokunnan kannan mennä, annamme oikeusvaltion mennä.

Tässä on kyse suomalaisen yhteiskunnan perustasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ei voi olla valtapelin kohde. Vielä kauaskantoisempaa on se, mikäli vallan turvin turmellaan riippumaton oikeusvaltio.

Tags