Aluepolitiikka palautettava kunniaan

22.02. 2019

Aluepolitiikka puhuttaa ympäri maailmaa. Politiikan tutkijat ovat tilastoja tutkimalla päätyneet siihen, että Britannia ajautui EU-erokaaokseen protestina Lontoon päättäjille ja että amerikkalaiset maaseudun ja pikkukaupunkien ihmiset äänestivät vihapäissään Trumpin presidentiksi. Viimeisin protestiliike ovat Ranskan keltaliivit, joka sekin on vastalause nk. Pariisin eliitille.

Suomessa aluepolitiikka on pitkään otettu kiitettävän vakavasti. Evakkoja ja rintaveteraaneja asutettiin maaseudulle, teollisuutta ohjattiin Pohjois-Suomeen ja maataloutta tuettiin monin tavoin. Myös korkeakouluverkosto rakennettiin koko maan kattavaksi. Usein on kuljettu määrätietoisesti vastavirtaan: maaltapako alkoi jo 50-luvulla, kun kaupunkien teollisuus ja palvelut tarjosivat parempaa elantoa.

Viime vuosina ote aluepolitiikasta on höltynyt. Pääministeri Sipilän hallituksen suhde aluepolitiikkaan on heijastanut uskoa siihen, että aluekehitys hoituu itsestään markkinoiden ja teknologian avulla. Tämän opin mukaan etätyön mahdollistava tietotekniikka antaa syrjäseuduille tarpeellisen kilpailuedun eikä valtiovallan puuttumista tarvita.

Elävässä elämässä on käymässä toisin. Työelämän murroksesta huolimatta valtaosa tehdystä työstä on yhä sellaista, jossa vuorovaikutus edellyttää toisten ihmisten tapaamista. Työt ovat vähentyneet maatiloilla ja tehtaissa, mutta kasvussa olleet palvelutyöt tehdään ihmisten keskellä, olipa kyse hoivaamisesta tai kaupankäynnistä. Työpaikkojen ja ihmisten pitää kohdata.

Aluepolitiikalle erityisen tärkeää on julkisen sektorin kehitys. Juuri näissä hallituksen politiikka on aiheuttanut eniten vahinkoa. Säästöt ovat keskittäneet koulutusta suuriin kaupunkeihin. Terveyspalveluille on käymässä samalla tavoin, mistä esimerkiksi käy rintasyöpäleikkausten loppuminen Kainuun keskussairaalasta, Raahen sairaalan leikkaussalitoiminnan ja mahdollisesti myös Oulaskankaan sairaalan uhkaava alasajo. Hallituksen esittämällä 30 minuutin matka-aikarajoituksella Koillismaalla ei tule ikinä olemaan tarjolla nukutusta vaativaa leikkaushoitoa.

Erityisesti koulutuksen keskittäminen on riskialtista: Oulun yliopiston rahoitus on jäämässä pahasti jälkeen pääkaupunkiseudun yliopistoista suhteutettuna alueemme nuorisoikäluokkien kokoon sekä tutkimuksen ja talouselämän tarpeisiin, ammatillista koulutusta ei ole enää riittävästi tarjolla Pohjois-Suomessa, ammattikorkeakoulutuksesta on leikattu yli viidennes.

Aluepolitiikan talousvaikutuksista on kiistelty pitkään. Näyttää kuitenkin siltä, että aluepolitiikan laiminlyönnin poliittiset vaikutukset ovat yksiselitteisen turmiolliset. Maaseudun ja pienten kaupunkien katkeruus ja protestihenki kasvavat. Kasvava katkeruus syö edellytykset myös kasvukeskusten kehitykseltä.

Kansakuntamme kaipaa avoimuutta ja rohkeaa asennetta globalisaatioon. Tätä asennetta ei rakenneta pelkästään pääkaupungin varaan. Koko Suomi on pidettävä mukana kehityksessä. Koko maa tarvitsee aluepolitiikkaa.

Tags