Uusi varustelukierre on katkaistava heti alkuunsa

07.01. 2019

Yhdistyneiden kansakuntien toiminnassa on hyvästä syystä korostettu kehityspolitiikkaa ja ihmisoikeuksia. Maailmanjärjestö perustettiin kuitenkin suursodan varjossa ja sen päätavoite on yhä rauha. Alkanut vuosi 2019 palauttaa YK:n sen perustehtävän ääreen. Uuden varustelukierteen uhatessa aseriisunta tulisi ottaa YK:n painopisteeksi ja korostaa Suomen YK-politiikassa.

Joukkotuhoaseet ovat olleet ihmiskunnan vitsauksena jo kauan: kemiallisilla aseilla myrkytettiin ihmisiä yli sata vuotta sitten ja ydinaseiden käytöstä on kulunut yli 70 vuotta.

Uusi uhka ovat itsenäisesti toimivat asejärjestelmät, sotilaskäyttöön tarkoitetut robotit. Kaikkien näiden osalta varustelukierteen katkaisemisella on kiire.

Ydinasevarustelun rajoittamisessa ollaan vaarassa siirtyä kolme vuosikymmentä taaksepäin. Joulunaikaan Venäjä ilmoitti uudesta strategisesta ohjustyypistä, jonka se kertoi selviävän ohjuspuolustusjärjestelmistä. Keskimatkan ohjusten kielto on romuttumassa Venäjän otettua käyttöön kieltoa ilmeisesti rikkovan ohjustyypin. Yhdysvallat on vastannut ilmoittamalla irtautuvansa asiaa koskevasta INF-sopimuksesta.

Tappajarobotit kuulostavat tieteiselokuvan aineistolta, mutta suurvallat laittavat suuria rahamääriä näiden nk. autonomisten asejärjestelmien kehittämiseen. Väsymättömät ja nopeasti reagoivat robottiaseet ovat ihmistä vaarallisempia, eikä niitä voi asettaa syytteeseen sotarikoksista.

Varustelukierre on katkaistava alkuunsa. Ydinaseiden osalta kyse on kahden kaupasta: Venäjän ja Yhdysvaltojen hallussa on näistä ylivoimaisesti suurin osa. Maiden välillä on kuitenkin olemassa olevat sopimuspohjat. Tarvitaan poliittisia päätöksiä, joilla strategisten aseiden uusi START-sopimus saadaan voimaan ja keskimatkan ohjusten osalta pitäydytään vanhan sopimuksen noudattamisessa.

Robottiaseiden osalta ollaan vielä lähtöasetelmissa: YK:n ihmisoikeuskomitea sai vuonna 2013 raportin, jossa vaadittiin kaikkia jäsenmaita keskeyttämään autonomisten aseiden kehittäminen ja rakentaminen. Sopimusneuvotteluihin on tästä vielä matkaa ja sopijaosapuoliksi tarvitaan todennäköisesti iso joukko maita.

Kilpavarustelun julmat säännöt ovat omiaan masentamaan mieliä. Yksikään maa ei halua luopua tuhokeinoista, jos muut niitä kehittävät. Vaikka sopimukseen päästään, voiko olla varma muiden tällaista sopimusta noudattavan? Ovatko aseriisuntasopimukset vain hyvää tarkoittavien ihmisten harhakuvitelma?

Aserajoitukset eivät ole pelkkää haaveilua. Viime vuosikymmeninä on saatu ydinaseiden määrä vähenemään murto-osaan entisestä. Myös vuodesta 1970 voimassa ollut ydinaseiden rajoitussopimus on onnistunut kohtalaisen hyvin: vain kaksi tai kolme maata on hankkinut ydinaseita ja jättäytynyt sopimuksen ulkopuolelle. Sopimuksen pahin rikkoja, Pohjois-Korea, on saanut vastaansa raskaita talouspakotteita.

Suomelle aseriisunnassa on kyseessä maan oma turvallisuus. Itämeri ja arktiset alueet ovat varustelukilvan etulinjassa ja siksi meidän tulee olla ensimmäisenä varustelua hillitsemässä. Tulevana EU-puheenjohtajana Suomen on mahdollista pitää asiaa esillä korkealla tasolla.

Kirjoitus julkaistu Kalevassa 6.1.2019.

Tags