Ikääntyneiden taloudelliseen hyväksikäyttöön on puututtava

21.09. 2018

Julkisuudessa on hiljattain ollut esillä valepoliisivyyhti, jossa erityisesti ikäihmiset ovat olleet taloudellisen huijauksen kohteena. Uhreiksi on tietoisesti etsitty etunimen perusteella ikäihmisiksi arveltuja henkilöitä: Liisat, Anjat, Yrjöt, Kertut ja muut ovat olleet rikollisten tähtäimessä. Poliisi on tekijöiden jäljillä, mutta ongelma ei ole poistunut. Tapauksia raportoidaan edelleen. Valepoliisivyyhtiä käsitellään nyt Pohjois-Savon käräjäoikeudessa.

Valepoliisitoiminta paljastaa laajemman ongelman yhteiskunnassamme. Ikäihmisten taloudellinen hyväksikäyttö on kaikessa hiljaisuudessa huolestuttavasti lisääntynyt. Asia, joka on jäänyt liian vähäiselle huomiolle ja josta puhutaan aivan liian vähän.

Taloudellisen hyväksikäytön muotoja on monia, ja valepoliisitoiminta on yksi niistä. Yhteistä hyväksikäytön eri muodoille on kuitenkin se, että kyseessä on ihmisen hyväuskoisuuden tai elämäntilanteen hyväksikäyttäminen. Ihmisyyden hyveitä, joita tulisi vaalia – hyväntahtoisuutta ja luottamusta – käytetään piittaamattomasti ja häikäilemättömästi hyväksi.

Taloudellisen hyväksikäytön riskien kasvulle on monia syitä. Digitalisoituminen selittää siitä osan. Asioiden hoitaminen tapahtuu yhä enemmän sähköisesti. Erityisesti julkisia palveluita siirretään kiihtyvällä tahdilla sähköiseen ympäristöön henkilökohtaisen palvelun vastaavasti vähentyessä. Kaikilla ikäihmisillä ei välttämättä ole riittävää osaamista asioiden hoitamiseen digimaailmassa, ja toisen ihmisen apuun tukeutuminen on välttämätöntä. Aina tarkoitusperät eivät kuitenkaan ole pyyteettömiä, ja seuraukset voivat olla ikäviä ja arvaamattomia.

Hyväksikäytön riskit liittyvät erityisesti tilanteisiin, joissa käytetään hyväksi sairauden takia alentunutta harkintakykyä taloudellisen hyödyn saamiseksi. Nämä tilanteet ovat yleistymässä. Suomessa arvioidaan tällä hetkellä olevan yli 190 000 muistisairasta henkilöä, ja muistisairauteen sairastuu Suomessa vuosittain arviolta noin 14 500 henkilöä, joista valtaosa on yli 80-vuotiaita.

Erityisen kipeitä ovat tilanteet, joissa tekijä on ikäihmisen läheinen. Hyväksikäytön esiin tuominen ja siitä puhuminen voi olla vaikeaa. Esimerkiksi häpeän tunne voi olla niin voimakas, että se estää asiasta puhumisen. Asioihin voidaan kuitenkin puuttua vain, jos ongelmista ei vaieta. Häpeä ei saa olla este asiaan puuttumiselle. Taloudellisessa hyväksikäytössä on kyse vakavasta vääryydestä toista ihmistä kohtaan. Sitä ei saa painaa villaisella. Kenenkään ei pidä joutua huijauksen uhriksi.

Yhtä ainoaa ratkaisua taloudellisen hyväksikäytön torjumiseen ei ole. Hyväksikäytön muotoja on monia, siten toimenpiteitäkin on oltava useita. Yhtäältä tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä siihen, miten palveluja tuotetaan (sekä julkisella että yksityisellä sektorilla) ja miten huomioidaan ikääntyneiden erityistarpeet. Onko palveluissa varauduttu taloudellisen hyväksikäytön riskeihin? Toisaalta, rikosten torjunnassa tulee varmistaa riittävät resurssit petosten ehkäisemiseen. Ikäihmisiä on myös muistutettava esimerkiksi siitä, ettei pankkitunnuksia saa koskaan luovuttaa tuntemattomille.

Ikääntyneiden taloudellisessa hyväksikäytössä on kyse siitä, miten toista ihmistä kohdellaan ja millaisia arvoja kunnioitetaan. Se kuvaa myös yhteiskuntamme tilaa. Se on yhteiskuntamme peilikuva.

Olen huolestunut tilanteesta. Arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu oikeus elää suojassa kaikelta hyväksikäytöltä. Valtiovallan on syytä toimia. Olen siksi jättänyt asiasta valtioneuvostolle kirjallisen kysymyksen.