Suurvaltakilpailu palaamassa

06.05. 2018

Kansallisvaltiot tekevät paluuta maailmanjärjestyksen mittapuina

Toisen maailmansodan jälkeen on nähtävissä kolme jaksoa: Kylmän sodan ja kahtiajaon maailma kesti 1990-luvun alkuun. Tämän jälkeen elimme yhteistyön ja liberaalien arvojen maailmassa. Kuluvan vuosikymmenen aikana olemme siirtymässä suurvaltakilpailun maailmaan.

Suurvaltojen maailma saattaa merkitä paluuta YK:ta edeltävään aikaan, jossa suurvallat kilpailevat etupiireistä. Suurvaltojen kilpajuoksu oli tosiasia 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan.

YK perustettiin kylmän sodan maailmaan, jossa suuret jakolinjat olivat selkeät. Yhdysvaltain johtama liittouma luotti liberaaleihin arvoihin, markkinatalouteen ja demokratiaan. Neuvostoliitto johti sosialististen maiden leiriä. Se suuri osa maailman maista, joka ei kuulunut kumpaankaan, määritti itsensä näiden osapuolien termein. Oli puolueettomia maita.

Kylmän sodan ja vastakkainasettelun maailmassa kilpailevien ideologisten leirien edustajat edistivät omia arvojaan ja intressejään ja torjuivat vastapuolta. Diplomatiaa tarvittiin estämään ristiriitojen eskaloituminen suursodaksi. Maailmaa hallitsi pelko globaalista ydintuhosta, jota osapuolet ymmärsivät välttää.

Neuvostoliiton taloudellisen ja poliittisen järjestelmän romahdus ratkaisi kahden mallin kilpailun. Kylmän sodan voittaja Yhdysvallat nousi 1990-luvun alussa liberaalin maailmanjärjestyksen ideologiseksi johtajaksi.

Liberaalin järjestyksen perustana oli yhteinen näkemys intresseistä ja arvoista. Talous perustuu vapaisiin markkinoihin. Politiikka perustuu kansanvaltaan ja oikeusvaltioon. Ihmisoikeuksien toteuttaminen ja edistäminen on kaikkien valtioiden tehtävä.

Kansallisvaltioiden asema muuttui. Kansainvälistä politiikkaa katsottiin tehtävän yhteistyön ja keskinäisriippuvuuden lähtökohdista, kansallisvaltioiden toimintavapautta rajoittaen. Valtioiden rinnalle nousivat kansainväliset yhteistyöelimet – Euroopan unioni erityistapauksena – ja kansainväliset järjestöt. Ylivaltiollisten toimijoiden ohella valtaa ja aloiteoikeutta siirtyi valtioiden alapuolelle, kansalaisjärjestöille, alueellisille toimijoille ja suurille kaupungeille.

Liberaalin maailmanjärjestyksen alku on helpompi määrittää kuin sen loppu. Moni sen ilmiöistä vaikuttaa yhä. Käänne on kuitenkin tapahtunut. Muutoksen taustalla on sen sitoutuminen liikaa Yhdysvaltain johtoasemaan. Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän ajauduttua umpikujaan, ei sillä enää ole entisen kaltaisia edellytyksiä ohjata kansainvälistä politiikkaa. Donald Trumpin Amerikan aseman romahdus on tänä päivänä ilmeinen.

Nyt olemme siirtymässä yhteistyön maailmasta kansallisvaltioiden ja suurvaltakilpailun maailmaan.

Voimatasapainon muutokseen liittyy ideologinen muutos. Kansallisvaltioiden ja suurvaltojen maailmassa ei ole yhteistä arvopohjaa. Liberaali demokratia ja vapaa markkinatalous eivät enää ole edistyksen mittapuita. Valtiot ja niiden johtajat määrittävät arvonsa: ”Cuius regio, eius religio”, eli se kenen maa, sen oikea usko.

Tässä kertomuksessa vapaat tiedotusvälineet eivät edusta sananvapautta, vaan ovat riidan aiheuttajia. Vaalit ovat mieluummin kansan yhteistahdon ilmaisu kuin puolueiden kilpailu. Talousasiat voidaan sopia poliitikkojen ja suurliikemiesten kesken, eikä vapaakauppaa tarvita. Lait ja instituutiot eivät mene yksilöiden edelle. Tästä tuore esimerkki on Kiinan kansankongressin päätös poistaa presidentin toimikausirajoitukset.

Nykypäivän maailma eroaa menneen maailman suurvaltakilpailusta eräällä merkittävällä tavalla: 8 – 9 maalla on ydinaseita. Tekniset ja taloudelliset edellytykset ydinaseen hankkimiseen on vielä suuremmalla joukolla maita, joista monet ovat suurvaltakiistojen murrosalueilla. Lisäksi ydinaseet eivät enää ole tabu samalla tavoin kuin kylmän sodan aikana.

Kansainvälinen yhteisö joutuu kovaan testiin, jos suurvaltakilpailu yhdistyy ydinasekilpailuun. Tänä päivänä se näyttää mahdolliselta, ellei tuhoisaan kehitykseen puututa. Tarvitaan diplomatiaa ja avoimuutta yksipuolisten kansallisten etujen korostamisen sijaan. Suomen ja koko kansainvälisen yhteisön etu on vahvistaa sääntöpohjaista, monenkeskistä kansainvälistä yhteistyötä. Siihen vaikutamme ennen kaikkea EU:ssa, mutta myös YK:ssa ja muissa monenkeskisissä yhteisöissä.

Artikkeli on julkaistu Lännen Median lehdissä 28.4.2018.