Sosialidemokratia on vastaus aikamme haasteisiin

04.01. 2017

 

SDP 45. puoluekokous 2017

Tytti Tuppurainen

 

Lukijalle

Tämä kirjoitus on syntynyt tarpeesta kuvata eräitä ajankohtaisiksi katsomiani näkemyksiä lähestyvää Suomen sosialidemokraattisen puolueen 45. puoluekokousta ajatellen. Nostan esille viisi teemaa, joiden arvelen osoittavan sosialidemokratian erityisen tarpeelliseksi ja ajankohtaiseksi: sivistyksen ja koulutuksen, kansainvälisyyden ja eurooppalaisen yhteistyön, avoimen talouden ja järkevän talouspolitiikan, demokraattisen perustan vahvistamisen sekä ekologisen kestävyyden.

En yritä kattaa kaikkea mahdollista; sitä varten puoluekokouksessa käsitellään uutta periaateohjelmaa sekä lukuisia aloitteita. Tämä ei siten ole kaiken kirja, vaan tiivistelmä asioista, joista tässä puheenjohtajakampanjassa haluan puhua.

Kirjoitelma on laadittu muotoon, jossa ensiksi esitän aikamme haasteen. Kuvaan ao. ilmiötä tarkemmin ja tarjoan sosialidemokratian aatepohjalta kumpuavia ratkaisuehdotuksia politiikkamme välineiksi.

Olen vakuuttunut, että sosialidemokratia on vastaus aikamme haasteisiin. Sen avulla voitamme uhat ja pelot. Sosialidemokratia on universaali aate, jolla on sanoma kaikille ihmisille. Se on enemmän kuin ajatusten kokoelma: se on kansanliike, joka on osoittanut kykynsä puolustaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa ja toteuttaa hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta lisäävää järkevää yhteiskuntapolitiikkaa. Meidän on jälleen noustava. Pystymme parempaan!

Ennen kuin mennään itse asiaan, käydään lyhyesti läpi kuinka olen tullut tähän päätelmään.

Liityin puolueeseen vuonna 1998 parikymppisenä opiskelijana. Opiskelukaverini pitivät ratkaisuani joutavanpäiväisenä ja järjettömänä; politiikasta oli kadonnut politiikka ja kaikki puolueet olivat samanlaisia. Näin jossain määrin olikin: puolueita laidasta laitaan istui samassa hallituksessa, ja ainoan vaihtoehdon politiikka tulvi tiedotusvälineistä.

Eritoten sosialidemokraattien kohdalla tuli muotiin todeta, että puolue on tehtävänsä tehnyt ja ettei sillä ollut enää mitään annettavaa. Kautta linjan oli hyväksytty hyvinvointivaltio ja markkinatalous, eikä suuria aatteellisia ristiriitoja tuntunut olevan. – Tämä ilmiö tiivistyi myöhemmin osuvasti lausahdukseen, jonka mukaan SDP oli kyllä voittanut politiikan, mutta hävinnyt vaalit.

Teoreettisen taustan tuon ajan yhteiskunnalliselle kehitykselle antoi filosofi Francis Fukuyama, joka tunnetussa teoksessaan Historian loppu ja viimeinen ihminen osoitti aatteiden taiston tyrehtyneen ja liberaalin demokratian tulleen kaikkialla normiksi, minkä voittokulkua ei mikään voinut enää estää. Historiassa ihmiskuntaa koetelleet myrkylliset aatteet, fasismi, kommunismi ja kansallissosialismi, olivat pysyvästi poissa päiväjärjestyksestä. Elämä oli oleva tasaisen vaurastuvaa ja ihanaa, länsimaiset arvot ja markkinatalous etenivät vailla vakavasti otettavaa haastajaa.

Viisarin käännyttyä vuoteen 2017 voi vain huokaista: kunpa näin olisikin ollut. Politiikka on palannut politiikkaan, ja puolueissa on jälleen eroja. Aatteet, joiden olisi toivonut painuneen pysyvästi historian hämäriin, ovat tulossa takaisin. Todistamme fasismin, kansallissosialismin ja kommunismin paluuta. Kaksi vuosikymmentä puolueeseen liittymisestäni tekee mieleni sanoa, että silloin ennen oli paremmin. Vähempikin politiikkaa politiikkaan ja aatteiden kirjoa olisi ollut kyllin.

Toisaalta juuri tämä aika tekee sosialidemokratiasta jälleen ajankohtaisen. Kautta olemassaolomme puolue on torjunut ääriliikkeiden nousua tarjoten ihmisille uskottavan näyn paremmasta huomisesta maltillisten uudistusten tiellä.

Kuulin kerran filosofi Maija-Riitta Ollilan puhuvan ajankuvan muotoutumisesta ja käsitteistä mieleenpainuvin vertauskuvin. Ollilan mukaan käsitteet tulevat maailmaan ikään kuin ne olisivat kukkuroillaan oleva eväskori. Korista voi ammentaa aikansa, kunnes eväät on syöty tyhjiin. Vertausta voi hyvin soveltaa aatteisiin: voi olla että jossain vaiheessa sosialidemokratian eväät oli syöty. Mutta tässä ajassa eväskorimme on jälleen täyttynyt, ja siinä on taas mistä ammentaa.

Tästä havainnosta kasvaa vakaumukseni, jonka mukaan sosialidemokratia on vastaus aikamme haasteisiin.

Sosialidemokraattinen puolue Suomessa lähtee vuoteen 2017 kannatusmittausten kärkisijalta. Se on valtava mahdollisuus – ja samalla velvoite tuoda sanomamme kirkkaasti esille. Varjojen maailmaan tarvitaan valoa, kovuus on korvattava inhimillisellä lämmöllä.

 

 

I Totuudenjälkeinen aika – populismi ja eliitin vastustaminen, tiedettä ja tosiasioita karttava suuren valheen politiikka

Politiikan puhe on muuttumassa. Vielä muutamia vuosia sitten politiikan taitoon kuului esittää asiaperusteluita ja johdatella äänestäjiä omien valikoitujen mielipiteiden taakse. Poliitikko, joka olisi puhunut muuta kuin totta (niin sanottua ”muunneltua totuutta”), olisi saanut osakseen ankaraa paheksuntaa.

Tänä päivänä kyky valehdella häpeilemättä katsotaan jopa autenttisemmaksi kuin totuudessa pysyttelevä asiapuhe. Valaiseva esimerkki tulee tietysti Yhdysvalloista, jossa presidentiksi valittu Donald Trump miellettiin kansalaisten keskuudessa aidommaksi kuin kilpakumppaninsa Hillary Clinton. Monet katsojat ja kuulijat jopa tiesivät, että ehdokas Trump valehteli, mutta tosiasioiden sijaan pitivät tärkeämpänä aitoa tahtoa ja aitoa tunnetta.

Mustavalkoista maailmankuvaa ja yksinkertaisia ratkaisuja tarjoava populismi on menestynyt muuallakin. Eliitin faktoihin on kyllästytty, minkä puhtaimmillaan argumentoi Iso-Britannian kansanäänestyskeskustelussa näkyvä brexiteeri Michael Gove: ”Asiantuntijat mitä niistä; tämä maa on kurkkua myöten täynnä asiantuntijoita.”

Suomessa tiedebarometrin mukaan valtaosa kansalaisista luottaa tutkittuun tietoon ja luonnontieteeseen. Silti tämä näyttää jalkautuvan huonosti yhteiskunnan eri kerroksiin. Myös meillä tartutaan hanakasti erilaiseen huuhaa –tietoon. Tästä esimerkiksi voi nostaa maan hallituksen taipumisen teettämään tuulivoiman niin sanotuista terveysvaikutuksista riippumattoman selvityksen, vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuottamaa tietoa on olemassa. Tai esimerkki toisaalta: Naisiin kohdistuva uhka ja seksuaalinen ahdistelu ei rantautunut Suomeen kesällä 2015. On valhetta antaa ymmärtää tai jopa väittää, ettei sitä ollut aiemmin.


Epäluottamus vallanpitäjiin ja muutoshalu

Mikä saa ihmiset hylkäämään tosiasiat? Populismin ja tosiasioihin leipääntymisen taustalla on epäluottamus valtaapitävien kykyyn hoitaa asiat.  Finanssikriisin jäljiltä on edelleen työttömyyttä, ansioiden paikallaan polkemista ja epävarmuutta. Jäljellä on myös kokemus, etteivät talouden ja yhteiskunnan asiat ole olleet vallassa olevien herrojen ja rouvien käsissä.

Populismi näyttäytyy eri puolilla maailmaa erilaisena, mutta kaikkialla se on osaa samaa ilmiötä: vallanpitäjille halutaan antaa muistutus, ja populisteilla on tarjota koukkuja, jotka on helppo nielaista.

Populismissa on suurelta osin kyse eliitin vastaisuudesta; siitä että populistit omivat kansan itselleen sekä sen edustaman aitouden. Kriittisen tiedon sijaan ihanteeksi nousee eräänlainen uusrahvaanomaisuus; mitä kansanomaisempi, sitä aidompi. Kirjaviisaus ja asiantuntijuus näyttäytyvät eliitin pyrkimyksenä ajaa ’tätä samaa’; säilyttää status quo.

Eliitin vastaisuus ei sinänsä ole onnistunut käsite. Kukapa ei haluaisi aika ajoin eliittiä kyseenalaistaa. Maailmalla puhutaan samasta ilmiöstä anti-establishment –termillä. Se on terminä parempi, vaikkakin kääntyy huonosti suomeksi.  Sitä voi yrittää kuvata järjestelmän vastaisuudeksi tai vallanpitäjien vastaisuudeksi.

Järjen ja tunteen kamppailu, valistuksen ja romantiikan dialektiikka eivät suinkaan ole ainutkertaisia ilmiöitä, vaan jossain määrin aina läsnä. Erikoista tässä ajassa on se, että tunteesta (tuntumasta) näyttää tulleen tiedon sijaan hyve. Että intuitioon perustuvasta oletuksesta tulee uusi normaali. Mikäli tämä suuntaus asettuu pitemmäksi aikaa taloksi, voi jälki olla rumaa. Ajatellaanpa vaikka ilmastonmuutoksen kieltämistä, rokotevastaisuutta, tai keksityillä tarinoilla elävää valemediaa. Totuuden etsintä jää kovaäänisen propagandan jalkoihin, ja käsitys oikeasta ja väärästä katoaa.

 

Koulutus ja sivistys on SDP:n tehtävä

Populistien kanssa emme pärjää huutokilpailussa emmekä voi perustaa politiikkaamme taikauskoon. SDP:n tehtävä tässä ajassa on tehdä rationaalista yhteiskuntapolitiikkaa, jonka kivijalkana on vankka usko koulutukseen ja sivistystyöhön. Tosiasioilla pitää jaksaa argumentoida, vaikka vastapuoli turvautuisikin kansankiihotukseen. Maltillisella uudistustyöllä on edelleen sijansa, sillä vain siten saavutetaan kestäviä tuloksia.

Koulutus, sivistys ja kulttuuri sekä tosiasiat, tieto ja tiede kaipaavat puolustajaa. Tehtävä on omiaan SDP:lle, jolla on kunniakas historia koulutuksen uranuurtajana. Esimerkiksi Pisa-tuloksista maailmanlaajuista mainetta saava peruskoulu on aikaansaannoksiamme. Syystä tai toisesta koulutuspolitiikkaa ei enää mielletä niin vahvasti SDP:n osaamisalueeksi, vaikka ainesta olisi.

Tehtävää riittää. Eriarvoisuuden ehkäisemiseksi yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen on palautettava ja kumottava laki subjektiivisen päivähoito-oikeuden leikkaamisesta. Oppivelvollisuutta on jatkettava toiselle asteelle. Koulutus on oltava näkyvämpi osa politiikkaamme. Sivistystä ja koulutusta tarvitaan kukistamaan kasvava populismi ja valheen politiikka.

Arvo Salo on kirjoittanut, ettei pidä tehdä taidetta jota työmies ymmärtää, vaan työmies joka ymmärtää taidetta. Yrjö Rautio sovelsi tätä kolumnissaan oivallisesti, ettei pidä tehdä politiikkaa, jota työmies ymmärtää, vaan työmies joka ymmärtää politiikkaa. SDP:lle tämä on kelpo ohjenuora.

Jo työväenliikkeen alkuaikoina ymmärrettiin sivistystyön merkitys. Yhdessä kokoonnuttiin lukupiireihin kuulemaan työväen sanomaa. Tästä sai alkunsa myös Työväen sivistysliitto TSL  1910-luvun lopulla. Taustalla on vielä pidempi historia: sivistysaatteen suomalaisiin istutti J.V. Snellman jo lähes kaksisataa vuotta sitten. ”Sivistys on pienen kansankunnan turva” on Snellmanin ajatuksista edelleen mitä ajankohtaisin.

 

 

II Globalisaatiovastaisuus, nationalismi ja muukalaisvihamielisyys

Toisen maailmansodan jälkeiset instituutiot perustuivat ajatukselle kansainvälisestä keskinäisriippuvuudesta ja yhteistyön maailmasta. Euroopan unioni nousi sodan raunioista ajatuksella: ei koskaan enää sotaa. Berliinin muurin murruttua ja kylmän sodan päätyttyä Euroopan yhteistyön huipentumana voidaan pitää laajentumista entisiin sosialistimaihin, vapaan liikkuvuuden Schengen-aluetta sekä yhteisvaluutta euron käyttöönottoa.

Toisin on nyt. Tuo belle epoque 2.0 on päättynyt, ja eri puolilla nostaa päätään kansallisuhoinen nationalismi. Eurooppaan on palautettu sisärajat ja keskeinen jäsenmaa Iso-Britannia on kansanäänestyksellä ilmoittanut tahtonsa erota unionista. Unelmat yhteisestä Euroopasta ovat eilisen unelmia, ja tilalle on tullut kansallisen edun ensisijaisuus sekä ankea näky passien, rajojen ja lupatarkastusten Euroopasta. Se olisi myös suurvaltojen etupiirien Eurooppa, jossa voima olisi vallan oikeutus.

Suurvaltojen maailmassa Suomi on haavoittuvampi kuin yhteistyön maailmassa. Olemme aina jonkun etupiirissä. Maailmassa, jossa voimapolitiikka on tehnyt paluun Venäjän valloitettua Krimin ja miehittäessä Itä-Ukrainaa ja jossa Yhdysvaltain hallinto rakentuu miljardööreille ja populisteille, on Suomen etu puolustaa eurooppalaista yhteistyötä ja Euroopan unionia.

 

Protektionismin sijaan on vaalittava avoimuutta

Taloudessa pätee sama vääristynyt kansallisen edun logiikka. Protektionismi tekee paluuta ja vapaakauppa on vastatuulessa. Globaalin työnjaon ja siihen sisältyvän luovan tuhon sijaan kasvavat vaatimukset oman tuotannon suojelemisesta ja ulkomaiselle tuonnille asetettavista rajoituksista. – Historiasta on tämäkin kehitys tuttua: 1800-luvun lopun yhdentynyt maailma ja pitkälle edennyt globalisaatio kaatui kokonaan seuranneiden maailmansotien melskeissä.

Taloustieteilijä Branco Milanovic on tutkinut globaalia tulonjakoa vuosien 1988-2008 välillä. Havaintonsa hän tiivisti laajalle levinneeseen norsukuvaajaan. Sen mukaan iso osa maailman köyhistä on hyötynyt globalisaatiosta, mutta kehittyneiden teollisuusmaiden keskiluokasta osa ei ollut kasvattanut tulotasoaan lainkaan. Kaikkien rikkaimmilla tulotaso oli kehittynyt suorastaan erinomaisesti. Alaspäin taipuvan norsunkärsän kuvaamasta tulonjaosta on haettu selitystä ilmeiselle globalisaation vastaisuudelle: osa läntisten teollisuusmaiden keskiluokasta ei enää tue globalisaatiota – ja miksi tukisikaan, kun se ei kuulu voittajiin.

Oleellista on kuitenkin kysyä, mitä tulisi tilalle. Heille, jotka perustellusti kokevat pudonneensa kehityksestä, on luonnollisesti turha tarjota lisää tätä samaa. Muutosta halutaan niin kiivaasti, että mikä tahansa muu kelpaa tilalle, vaikka muurit rajoille ja puheet muslimien karkottamisesta. Maailman köyhimmille globalisaation peruuttaminen olisi katastrofi. Tilalle on saatava reilumpaa ja parempaa globalisaatiota – ja ennen kaikkea on tarkasteltava tulonjakoa ja esimerkiksi koulutukseen perustuvaa eriarvoistumista yhteiskuntien sisällä. Se että keskimäärin menee hyvin, ei takaa että kaikilla menee hyvin.

Suomelle rajojen sulkeutuminen merkitsisi rajua käännettä huonompaan. Olemme pieni, maailmantaloudesta riippuvainen, erityisesti investointihyödykkeitä vientiin tuottava talous. Elintasomme riippuu tuonnista, ja sen rahoittamiseksi bruttokansantuotteestamme yhä noin neljäkymmentä prosenttia menee vientiin. Suomen metsäteollisuudesta ajettaisiin alas yli 90 prosenttia, mikäli jalostaisimme puuta vain omaan käyttöömme.

Globalisaatio on hyödyttänyt kaikkia suomalaisia: halvempien kulutustavaroiden ansiosta ostovoima on kehittynyt suotuisasti kaikissa tuloluokissa.

 

Rasismi ja naisviha

Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten America first tai oma kansa ensin –vaatimuksilla olisi kuultu pahaenteinen kaiku. Nykyään ne ovat puhetta, joilla ylletään kansakunnan eturiviin. Rajat kiinni –liikehdintää tai uskontokuntien leimaamista on jo siinä määrin, että niihin on osin turruttu. Rasistinen vihapuhe leviää, eikä jokaiseen risahdukseen enää puututa. Näin avoimen yhteiskunnan tilalle astuu muukalaisvihamielisyys sekä ahdas nationalismi.

Eurooppaan hakeutuneet turvapaikanhakijat ja terrorismi ovat kiihdyttäneet muukalaisvihamielistä ja rasistista mielialaa. Populistit käyttävät hämmennystä hyväkseen vahvistaen ennakkoluuloja. On itse asiassa suorastaan kauhistuttavaa, mitä kaikkea voi tänä päivänä sanoa – eikä vain kapakan hämärissä vaan kansakuntien paraatipaikoilla. Asiaa voi havainnollistaa testillä: korvataan vaikkapa lausumasta ”Muslimit eivät kuulu Eurooppaan” yksi kohta sanalla ”juutalaiset”. Retoriikka ei vain muistuta 30-luvun natsipropagandaa, se on sitä itseään.

Myös naisten ja miesten tasa-arvon tavoite on kääntynyt avoimeksi sovinismiksi. Naisten paikaksi osoitetaan taas miesten palveleminen. Joissakin suhteissa tilanne on jopa menneitä vuosikymmeniä huonompi: entisen ylistämällä alistamisen sijaan on tullut avoin naisviha. Sekä verkkokeskustelun maailmassa että jopa julkisuudessa pärjää törkeällä puheella ja suoranaisella alistamisella.

Vihapuheista kasvaa vihatekoja. Niitäkin on nähty. Selvää on että terrorismin kanssa on oltava luja. Rasistinen leimaaminen on silti terrorismin torjunnassa hyödytöntä ja jopa vaarallista. Sivilisaatioiden sota on paitsi rasistien myös terroristien tavoite.

 

SDP on aidosti kansainvälinen, eurooppalaista yhteistyötä ja ihmisoikeuksia puolustava liike

Yksi parhaista tuontihyödykkeistä, joita olemme Euroopasta tänne hankkineet, on sosialidemokratia. Alun alkaen SDP oli Sosialidemokraattinen puolue Suomessa. Ensimmäistä ohjelmaammekin voi väittää käännöstyöksi, ja Väinö Tannerin ja hänen aikalaistensa yhteydet Saksaan, Britanniaan ja muualle maailmaan olivat laajat ja monipuoliset. – SDP on myös alusta alkaen ja tähän päivään asti pohjoismainen puolue, pohjoismaisen kansanvallan ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaja.

On sekä oikeutemme että velvollisuutemme, että otamme Eurooppa-politiikan ja kansainvälisen politiikan aloitteen omaksemme. SDP on vahva Eurooppa-puolue. Sitä ei pidä peitellä. Päinvastoin: nyt jos koskaan on syytä olla aktiivinen eurooppalaisessa keskustelussa.

Euroopan unionin kehittämisessä emme tyydy pelkästään hallitustenvälisyyteen. Tavoittelemme kestävää tasapainoa EU:n yhteisötason ja hallitustenvälisyyden kesken. Katkaisemme kierteen, jossa yhteisiä sääntöjä venytetään jäsenmaiden eriseuraisuuden vuoksi ja tämä vie unionin uskottavuutta – mikä taas lisää painetta venyttää sääntöjä.

Eurooppalaisen yhteistyön tukeminen ei ole vastoin kansanvaltaa. Euroopan parlamenttiin valitut edustajamme ovat saaneet valtakirjan äänestäjiltä. Neuvostossa äänivaltaa käyttävät ministerimme ovat ihan niitä samoja ihmisiä, jotka ovat saaneet luottamuksen eduskunnan täysistunnolta ja toimintaohjeet eduskunnan suurelta valiokunnalta. Komission aloiteoikeus ja sen yhdessä tuomioistuimen kanssa suorittama valvonta pitävät huolen siitä, että yhteistä etua ja yhteisiä sääntöjä kunnioitetaan.  Aktiivinen Eurooppa-politiikka on isänmaan etu.

Sosialidemokraattinen puolue Euroopassa PES:n on oltava vahva toimija, jonka avulla voimme tehdä arvojemme mukaista eurooppalaista politiikkaa. Suomen SDP:n on syytä olla aktiivinen ja rakentava jäsen omassa eurooppalaisessa poliittisessa perheessämme.

EU:n on oltava vahva ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimija. Venäjään suunnatut pakotteet ja sen asettamat vastapakotteet ovat valitettavia. Olisi kuitenkin vielä pahempaa, mikäli Venäjän voimapolitiikkaan ei olisi mitenkään reagoitu. On parempi reagoida ajoissa ja mitoittaa toimet kohtuullisiksi sen sijaan, että odotetaan tilanteen kärjistymistä jossakin muualla.

EU:n on oltava vapaakaupan ja globalisaation puolustaja. Euroopan unionin sisämarkkinat, kehitteillä olevat digitaaliset EU:n sisämarkkinat, avoin maailmantalous sekä vapaakauppasopimukset ovat erityisesti Suomelle elintärkeitä. Pieni kansakuntamme elää tuonnista, ja tarvitsemme vientiä rahoittaaksemme sen. EU:n Japanin ja Kanadan kanssa neuvottelemat vapaakauppasopimukset on saatava maaliin – ja pienen tauon jälkeen yritettävä TTIP-neuvotteluita Yhdysvaltojen kanssa.

Selvää on, että kaupan pelisäännöt on oltava eettisesti korkeatasoisia. Työelämän pelisäännöistä, ympäristönormeista sekä kuluttajansuojasta on pidettävä kiinni. On varmistettava, ettei vapaakauppasopimuksiin mahdollisesti neuvoteltava investointisuoja loukkaa valtioiden sääntelyoikeutta. Reunaehdoista ja oikeutetuista huolista huolimatta on yritettävä: ellei EU pyri määrittelemään ensi vuosikymmenen maailmantalouden sääntöjä, laaditaan ne muiden ehdoilla.

Tarvitsemme yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja niin maahanmuuttoon kuin turvapaikkapolitiikkaan, yhteiseen puolustukseen ja terrorismiin tai ympäristökriiseihin. EU ei saa muodostua kansalaisten silmissä vain eliitin projektiksi, vaan osallisuus maanosan asioihin kuuluu kaikille. Euroopan parlamentti on tässä ratkaisevan tärkeä, samoin neuvoston toimintakyky. Liian usein jäsenmaat piiloutuvat EU:n selän taakse, silloin kun jäsenmaissa itsessään olisi peiliin katsomisen paikka.

Sosialidemokraateille Euroopan unioni on osa maailmalaajuista yhteistyötä. YK, WTO, IMF/Maailmanpankki, OECD, EU; kaikki nämä edustavat monenkeskisen kansainvälisen yhteistyön paradigmaa. Tätä aitoa kansainvälisyyttä on nyt noustava puolustamaan. Sulkeutuvat rajat ja kansallisuho eivät lupaa kenellekään mitään hyvää. Me olemme kansaa myös, ja isänmaallisuus on hyveemme. Se ei kuitenkaan tarkoita sulkeutumista. Vahvat monenkeskiset sääntöperusteiset instituutiot, YK muuan muassa, tarvitsevat nyt enemmän huomiotamme.

 

Ihmisyyttä ja tasa-arvoa on puolustettava tinkimättömästi

Ihmisoikeuksia ja inhimillisyyttä on vaalittava uupumatta. Rasismin vastustamisen on oltava ehdotonta. Oman maan köyhiä ei saa asettaa vastakkain maahanmuuttajien kanssa.

Turvapaikkapolitiikan on perustuttava kansainvälisille sopimuksille ja yhteisvastuun periaatteille. Perheenyhdistämisessä ja palautuspolitiikassa on vaalittava inhimillisyyttä. Oleskeluluvan saaneiden kotouttamiseen on panostettava. Välimereen hukkuneita on jo tuhansia – siitä uhkaa muodostua sukupolvemme sovittamaton rikos. Sosialidemokratian on jälleen oltava se aate, joka ylläpitää ja varjelee kansainvälistä rauhaa ja vakautta sekä suojelee ihmisarvoa tässä levottomassa maailmassa.

SDP:n on oltava feministinen puolue, tasa-arvon puolue. Feminismi ei sisällä katkeruutta eikä vihaa. Feminismissä on kysymys naisten ja miesten tasa-arvosta ja oikeudesta olla oma itsensä.

SDP:n on puolustettava kaikkien ihmisten oikeutta elää ilman syrjintää sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

SDP:lle on tärkeä kielellinen tasa-arvo.  Suomen kieliä ovat suomi ja ruotsi, joille on turvattava yhdenvertainen asema nyt ja tulevaisuudessa. Suomen kansan tietoisuus omasta identiteetistään syntyi sekä suomea että ruotsia puhuvien valtiollisten ja kulttuurivaikuttajien työn tuloksena. – Maahanmuuttajien on saatava palveluita äidinkielellään samalla kun kotouttamisen myötä on opetettava Suomen kansalliskieliä.

 

 

III Kysymys talouskasvusta – pysyvä hitaan kasvun aika

Sosialidemokratian sanotaan olevan omimmillaan vahvan talouskasvun aikana. Ajatuksen takana on tietysti näkemys SDP:stä pelkkänä jakopuolueena. Näin ei kuitenkaan ole; me olemme olleet kasvun tekijöitä, emme vain tuotoksen jakajia.

Uutta kasvustrategiaa tarvitaan. Monet merkittävät taloustieteilijät enteilevät maailmantaloudelle pysyvästi hitaamman kasvun aikaa. Muun muassa Lawrence Summers puhuu ilmiöstä termillä secular stagnation. Pelko pysyvästi hitaamman kasvun aikakaudesta on otettava tosissaan. Merkkejä on myös luovan tuhon prosessin häiriintymisestä. Talouskasvu syntyy tuotannontekijöiden – työvoiman ja pääoman – lisäyksestä sekä tuottavuuden paranemisesta.

Tärkeimmän tuotannontekijän, työvoiman, kohdalla ongelmat ovat ilmeisiä.  Väestönkasvu on tyrehtymässä, ja erityisesti Eurooppa on ikääntyvä maanosa. Suomi ikääntyy Euroopan nopeinta tahtia. Euroopan työvoimapulaan on turha odottaa ratkaisua maahanmuutosta: turvapaikanhakijoista 2015 ja 2016 kertynyt puolen prosentin väestölisäys on saanut Euroopan haukkomaan henkeään ”kansainvaelluksen” kourissa.

Tuottavuuden kasvu antaa myös odottaa itseään. Automaatio ja robotisaatio ovat tosiasioita suuressa osassa teollisuutta, mutta sekä tuotannon että työllisten määrällä mitattuna palveluiden toimiala on ratkaiseva. Tieto- ja viestintätekniikan ja digitalisaation vaikutus on rajoittunut liian kapealle sektorille. Viihteen ja kuluttajahyödykkeiden rinnalle tarvittaisiin tuottavuutta lisäävää yleiskäyttöistä teknologiaa. Pokemon go ei kaikesta suurenmoisuudestaan huolimatta ollut samanlainen keksintö kuin sähkö tai puhelin. – Onneksi kaikkia keksintöjä ei sentään ole vielä keksitty, eikä kaikkia teknologian hyödyntämisen mahdollisuuksia käytetty.

Kestävää talouskasvua tarvitaan.

 

Valtion on luotava talouskasvun edellytyksiä ja vastattava talouspolitiikan puitteista

Oikotietä onneen ei ole. Valtio voi ja sen pitääkin olla aktiivinen omistajapolitiikassaan, mutta liiallisia odotuksia valtio-omistajuuden suhteen ei kannata ladata: valtio ei voi ottaa yritystoimintaan kuuluvaa riskiä itselleen. Valtion tehtävä on luoda edellytyksiä talouskasvulle, ja siinä vakaa investointiympäristö ja ennustettava yhteiskunnallinen infrastruktuuri ovat olennaiset tekijät. Suomi on tässä mielessä oman leiviskänsä hoitanut, ja kansainvälisen vertailututkimuksen mukaan olemme least failed state – vähiten epäonnistunut valtio.

Kannattavinta valtion on sijoittaa osaamiseen ja koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Samoin perusinfrastruktuurin toimivuus (saavutettavuus ja tietoverkot) sekä kansanterveys ovat fiksun valtion listalla, kun kohtaamme hitaan kasvun ajat.

Hitaan kasvun ongelmiin lukeutuu keskuspankkipolitiikan vaikuttavuus. Keskuspankit, Euroopan keskuspankki mukaan lukien, ovat harjoittaneet historiallisen väljää rahapolitiikkaa. Korot ovat nollassa tai jopa negatiivisia. Tästä huolimatta työttömyys on korkealla ja maanosaa vaivaa investointilama.

Voi olla vielä aikaista esittää lopullista arviota Euroopassa finanssikriisin jälkeen harjoitetusta talouspolitiikasta. Siitä huolimatta aneeminen talouskasvu ja korkea työttömyys pakottavat pohtimaan finanssipolitiikan viritystä uudelleen. Euroopan talous tarvitsee kipeästi myös rakenneuudistuksia, mutta nykyistä keveämpää finanssipolitiikkaa suosittelevat jo muun muassa Euroopan unionin komissio ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Julkiset investoinnit ovat paikallaan etenkin ylijäämämaissa, erityisesti Saksassa.

Suomelle kehotus elvyttää ei sellaisenaan kelpaa talouspolitiikan ohjenuoraksi. Oleellisempaa on antaa talouden automaattisten vakauttajien toimia. Sopii myös kyseenalaistaa vuodesta toiseen jatkuva leikkauspolitiikka. Se ei voi olla linja, jolla kevään puoliväliriihestä jatketaan. Etenkään, kun politiikkaan on meillä sisällytetty avokätisiä veronalennuksia hallituspuolueiden omille taustaryhmille.

 

Sosialidemokraattinen talouspolitiikka on oikeudenmukaisuuden politiikkaa

Sosialidemokraattista talouspolitiikkaa tehdään markkinatalouden puitteissa. Vaihtoehtoisten talousmallien kehittely saati nostalginen kaipuu sosialismiin eivät kanna kauas – ja tästä on kokemuksia. Talouskasvun hedelmät on jaettava oikeudenmukaisesti ja verotuksen on syytä perustua maksukykyyn. Omalla työllä tai yrittäjyydellä on jokaisen työkykyisen voitava elättää itsensä ja vaurastua.

Työn määrä ei ole vakio. Työ luo työtä, ja työvoiman tarjonnan edistäminen tukee kasvua ja hyvinvointia. Tavoitteenamme on pohjoismaisen mallin mukaisesti korkea työllisyysaste. Naisten työssäkäyntiä edistää subjektiivinen päivähoito-oikeus ja tasavertaiset vanhempainvapaat. Pitkäaikaistyöttömyyttä torjutaan määrätietoisella työllisyyspolitiikalla, eikä työttömiä syyllistetä tilanteestaan. Jokaisen työkyvystä pidetään huoli.

Hyvinvointivaltio luo tasa-arvoisia edellytyksiä sekä tarjoaa muutosturvaa vaihtelevissa olosuhteissa. Suomi on avoin, maailmantalouden verkostoihin hyvin integroitunut talous. Globaali talousyhteistyö vaatii globaaleja pelisääntöjä: vaadimme veroparatiisien sulkemista ja haitallisen verokilpailun lopettamista.

Nämä kaikki ovat järkevää yhteiskuntapolitiikkaa – sitä mistä sosialidemokratia on tunnettu ja mitä taas tarvitaan.

Ammattiyhdistystoiminnan ja sopimusyhteiskunnan vaihtoehto ei ole vapaa markkinatalous, vaan järjestelmä, jossa eri ryhmät valvovat etujaan poliittisen järjestelmän heikkouksia hyväksikäyttäen. Yhdeltä hallituskokoonpanolta voitaisiin tilata pakkolakeja, toiselta voitaisiin hakea lupaa rahastaa tulevien sukupolvien eläkesäästöt. Se ei ole meidän valintamme.  Tuemme vahvaa sopimusyhteiskuntaa, jossa ammattiyhdistyliikettä ja neuvottelujärjestelmää arvostetaan.

 

 

IV Demokratian taantuma

Francis Fukuyaman ennakoima demokratian voittokulku oli lyhytikäinen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että liberaali demokratia on lähes kaikkialla haastettu – jossain jopa kaadettu. Parikymmentä vuotta sitten saatettiin haaveilla jopa Venäjästä Euroopan unionin jäsenmaata. Nyt Putin palauttaa Venäjän neuvostoaikaista kunniaa kovin ottein.

Pitkään EU-jäsenyysneuvotteluja käyneen Turkin tilanne herättää syvää huolta. Viime kesän sotilasvallankaappausyrityksen seuraamukset ovat ylittäneet kaikkein pessimistisimmätkin arviot: kymmeniä tuhansia tutkijoita, journalisteja, virkamiehiä ja opposition edustajia on pidätetty. Ihmisoikeus- ja sananvapaustilanne on hälyttävä. Maan itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdogan on toki tullut tunnetuksi kyseenalaisesta lausahduksestaan: ”Demokratia on kuin bussimatka. Kun tullaan oikealle pysäkille, noustaan pois.” Tämä kaikki tapahtuu kuitenkin todella, Euroopan lähialueilla.

 

EU:n sisälläkin ongelmia

Unionin sisälläkin on murheellista kehitystä. Unkarin ja Puolan oikeusvaltiokehitys ja sananvapauspolitiikka eivät enää kaikilta osin vastaa EU:n arvoja. Tilanne on hankala. Kansalaisten tyytymättömyys nykyjärjestelmään heijastuu politiikan vastaisuutena, mikä mahdollistaa (muodollisesti) politiikan ulkopuolelta tulevien vallanpitäjien keskittävän vallan itselleen.

Myös Suomessa on ollut viime aikoina piirteitä, jotka eivät anna aihetta itsetyytyväisyyteen. Viimeksi joulun alla oikeuskansleri moitti painavin sanankääntein perustuslain sivuuttamista lainsäädännössä. Yleisradion pääministeriä koskevan uutisoinnin yhteydessä on keskusteltu sananvapaudesta ja riippumattoman valtiollisen tiedonvälityksen tilasta. Ihmetystä on herättänyt myös ulkoministeriöstä rahoitettavien kansalaisjärjestöjen rahoituksen sitominen hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen.

 

SDP puolustaa demokratiaa ja oikeusvaltiota

Sosialidemokratia voi toteutua vain vapaassa yhteiskunnassa, jonka toiminta perustuu kansalaisten omaan tahtoon. Demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet kaipaavat kipeästi puolestapuhujaa. Suomea ei voi johtaa kuten yritystä.

Lainsäädäntötyöhön ja edustukselliseen demokratiaan on suhtauduttava sen vaatimalla arvokkuudella. Päivänpoliittisen taktikoinnin sijaan on oltava tarjolla pitkäjänteinen visio, jolla kansalaisten luottamus voidaan palauttaa.

Poliitikkojen on myös itse palautettava usko poliittisen järjestelmän toimivuuteen. Se ei onnistu, mikäli samaan aikaan koetetaan tasapainoilla kasvavan politiikanvastaisuuden kanssa. Populismin kanssa ei voi flirttailla, se suhde vie mukanaan, sillä tiellä ei ole hyvää loppua.

 

 

V Ekologinen kestävyys on elinehto

Talouskasvu ja hyvinvointi ei ole kestävää, jollei taloudessa oteta huomioon luonnon kantokykyä. Viime vuosina on otettu sekä edistysaskelia, että takapakkia. Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin suojelemiseksi on tehty kattavia kansainvälisiä sopimuksia, ja tietoisuus lajien moninaisuuden merkityksestä on kasvanut. Esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinneilla on saatu tärkeää tietoa.

Pariisin ilmastosopimus oli valtava saavutus, joka antoi toivoa koko maailmalle ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja lämpenemisen rajaamiseen alle 1,5 asteeseen. Tavoite vähähiilisestä ja ilmastoystävällisestä kehityksestä tuntui hetken olevan käsillä.  Samaan aikaan myös uusiutuvien energioiden kehitys on edennyt vauhdilla ja kannattavuus parantunut.

Talouden taantuma ja valtioiden turvautuminen aiempaa sulkeutuneempaan politiikkaan luo kuitenkin uuden haasteen globaalille ympäristöpolitiikalle. Ympäristöuhat eivät rajoitu valtioiden rajoihin, vaan niiden hillitseminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. Ilmastoskeptikot ja fossiilisen energian edunvalvojat ovat valitettavasti merkittävillä paikoilla.

 

SDP on ympäristöpuolue – paikallisesti ja kansainvälisesti

Sosialidemokratia on ympäristöaate. Sosialidemokratian tavoite on ihmisen ja luonnon hyvinvointi. Näin on linjattu SDP:n toistaiseksi tuoreimmassa puoluekokouksen käsittelemässä ympäristöohjelmassa. Puolue oli aikanaan perustamassa ympäristöministeriötä maahamme, ja ensimmäinen ympäristöministeri oli sosialidemokraatti. Työ vaatii jatkoa.

Suomalaisilla on erityinen luontosuhde. Luonnossa liikkuminen on yleinen vapaa-ajan harrastus. Jokamiehenoikeuksien turvin marjastetaan ja sienestetään. 300 000 suomalaista metsästää, ja vapaa-ajankalastajia on yli puolitoistamiljoonaa. Luonnon puhtaudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on omaan hyvinvointiimme sijoittamista.

Pidämme huolta myös eläimistä ja vaadimme kunnianhimoista uutta eläinsuojelulakia. Tuotantoeläinten hyvinvointiin täytyy kiinnittää enemmän huomiota, ja esimerkiksi parsinavetat ja porsimishäkit tulee siirtymäajan puitteissa kieltää.

Tulevaisuuteen näkevät yritykset ovat ympäristöä suojelevan teknologian eturivissä. Kysymys on cleantech-ratkaisuja ja kiertotaloutta kehittävistä yrityksistä, mutta myös monista teollisuuden, logistiikan ja palvelualojen yrityksistä, jotka ovat oivaltaneet ympäristöystävällisen tekniikan säästävän kustannuksia ja avaavan uusia ansaintamahdollisuuksia.

Erityinen vastuu meillä on herkästä arktisen alueen luonnosta. Myös se vaatii tuekseen kansainvälistä yhteistyötä. SDP:n on oltava aktiivisesti nostamassa ympäristökysymyksiä niin paikallistasolla kuin kansainvälisissäkin yhteyksissä.  Meidän ei tarvitse valita oman hyvinvointimme ja luonnon hyvinvoinnin väliltä, molemmat on voitava saavuttaa.

 

SDP – Uusi toivo

Pystymme parempaan!

Tytti Tuppurainen – maltillinen uudistaja

2 Responses to “Sosialidemokratia on vastaus aikamme haasteisiin”

  1. Harry Vestbacka

    Kyllä olet aika hihhuli. Komea lista utopistista höpinää, mutta ei lainkaan mainita keinoja miten ne saavutetaan.. Puhumattakaan siitä miten ne rahoitetaan ja kuka maksaa. Juuri sinunlaiset Urpilaiset ajoivat lähes puolet demarien kannattajista persujen taakse. Käi sääliksi demareita. Vaihda vihreisiin tai vasemmistoliittoon. Siellä nuo höpötykset otetaan ihan tosissaan. vaikka viimeinen äänestäjä kaikkoaisi.

    T: Pian Ex demari

  2. Jari Mäntynen

    Erinomainen kirjoitus. Kaipaan juuri tuollaista syvälle menevää ja analyyttistä ajattelua. Sellaiset ”kyllä se siitä” kommentit kyllästyttää.