Tiede, talous ja Tuppurainen

08.11. 2016

Haastatteluni Debatti-lehdessä 4/2016

Kansanedustaja Tytti Tuppurainen saapuu täsmällisesti Helsingin Etu-Töölöön Ylioppilaskameroiden studiolle. Haastattelun aiheeksi on sovittu talouspolitiikka ja Tuppurainen aloittaa menemällä suoraan asiaan. Hän kuvaa globaalia talouspoliittista isoa kuvaa termillä secular stagnation, pysyvä hitaan kasvun aika.

Tuppurainen arvioi taloustietelijöiden näkemyksiin ja teorioihin viitaten, että maailmantalous on kaikesta päätellen siirtymässä hitaan kasvun aikaan, mikä eroaa ratkaisevasti aikaisemmista vuosikymmenistä ja tilanne saattaa väestön vanhenemisen ja matalan tuottavuuden vuoksi olla pitkäaikainen.

”Keskeinen kysymys on, miten näissä hitaan kasvun oloissa luodaan kestävän talouskasvun edellytyksiä.” Omat ajatuksensa siitä, miten sosialidemokraattien tulisi tähän kysymykseen vastata, Tuppurainen kiteyttää kolmeen teesin.

Ensinnäkin Suomen ja SDP:n tulee olla Tuppuraisen mukaan avoimia kansainväliselle kaupalle ja vastustaa sisäänpäin kääntymistä. Vapaa liikkuvuus ja maahanmuutto edistäisi Tuppuraisen mielestä talouskasvua, ja tämän hetkiset nationalistiset, EU-kielteiset ja suorastaan kansallissosialistiset poliittiset virtaukset Euroopassa uhkaavat talouden vakautta. Sosialidemokraattien ja Suomen pitäisi Tuppuraisen mielestä olla mukana kehittämässä EU:n sisämarkkinoita ja vapaakauppasopimuksia, mukaan lukien TTIP:ta.

”Ei tietenkään ehdoitta, vaan meillä on ja tuleekin olla vapaakauppasopimuksiin runsaasti huomautettavaa. On täysin selvää, että me emme tule kannattamaan esimerkiksi sellaista sopimusta, jossa on mukana esimerkiksi välimiesoikeusmenettely riitojen ratkaisussa” Tuppurainen linjaa.

Tuppurainen pitää ristiriitaisena sitä, että Suomessa ja Euroopassa päätään nostaneet konservatiiviset poliittiset liikkeet ajattelevat maahanmuuton olevan kantaväestöltä pois tai että naisten aseman parantuminen työmarkkinoilla uhkaisi miehiä.

”Taloustieteen tämän hetken jaettu käsitys on, että työ ei ole vakio. Työ luo työtä. Se on itseasiassa sellainen talouspoliittinen kannanotto, joka demareiden olisi syytä voimakkaasti pitää mielessä.”

Toisena teesinään Tuppurainen tuo esille sen, että valtion tulisi toimillaan turvata edellytykset talouskasvulle ja investoida infrastruktuuriin, sivistykseen, tutkimukseen ja kansanterveyteen. Hän pitää erityisen haitallisina ja huolestuttavina istuvan hallituksen koulutukseen tekemiä leikkauksia.

Viimeisenä Tuppurainen nostaa esille finanssipolitiikan merkityksen ja kuvaa Suomessa vallalla olevaa, ainoastaan velan määrää tuijottavaa velkapopulismia epä-älylliseksi, vaikka pitääkin toisaalta hyvänä sitä, että Suomessa EMU:n velkakriteerit on otettu vakavasti. Tuppurainen epäilee, että EU:ssa eurokriisin jälkeen harjoitettua kiristävää talouspolitiikkaa saatetaan jälkikäteen alkaa pitää virheenä eikä usko, että pelkästään nykyisellä löysällä keskuspankkipolitiikalla saavutetaan toivottuja tuloksia.

”Tämän hetkisessä finanssipoliittisessa tilanteessa Suomen olisi järkevämpää antaa velan kasvaa, jotta voitaisiin tukea talouskasvun edellytyksiä tekemällä tarpeellisia investointeja esimerkiksi juuri sivistykseen ja tutkimukseen. Suomi saa tällä hetkellä velkaa erittäin hyvin edellytyksin ja velka sinänsä on kuitenkin vain velka. Velan määrää olennaisempaa on velanmaksukyky.”

Täystyöllisyyttä Tuppurainen pitää tavoittelemisen arvoisena edelleen ja nostaa esille, että matalan tuottavuuden vuoksi pienempi talouskasvu luo enemmän työpaikkoja. ”Kysymys siitä, että onko töitä jatkossa, kytkeytyy siihen, että onko talouskasvua jatkossa” Tuppurainen tiivistää.

Tuppurainen ajattelee yleissitovien työehtosopimusten ja työntekijöiden järjestäytymisen tuovan työmarkkinoille tarpeellista vakautta ja ennakoitavuutta. Hän uskoo ammattiyhdistysliikkeen kykyyn elää ajassa ja pitää SAK:n kantoja esimerkiksi vapaakauppasopimuksiin ja perhevapaauudistukseen edistyksellisinä. Tuppurainen kertoo hurranneensa mielessään, kun hiljattain Helsingin Sanomienkin pääkirjoitussivullaan noteeraama SAK:n kanta EU:n raha- ja talousliitto EMU:n kehittämiseen tuli julki.

Omaa puoluettaan hän suomii liiallisesta taktikoinnista. SDP tarvitsee toki kannatusta voidakseen vaikuttaa, mutta liiallisella muiden puolueiden linjojen kritisoimisella ilman johdonmukaista, oman arvomaailman mukaista ja pitkäaikaista talouspoliittista linjaa yhteys äänestäjiin jää Tuppuraisen mukaan ohueksi. Haastattelun lomassa sivutaan puolueen periaateohjelmatyötä ja Tuppurainen varoisi visusti menemästä kohti suurempaa valtiokeskeisyyttä, jota historiassa on huonolla menestyksellä kokeiltu.

”Demarien pitää voida sanoa se ääneen, että me kannatamme markkinataloutta. Minusta ei pidä puhua mistään sekataloudesta eikä demokraattisesta sosialismista: Me kannatamme markkinataloutta, mutta pelisääntöjen pitää olla reilut ja ennustettavat ja talouskasvun hyödyt pitää jakaa oikeudenmukaisesti.”

Tuppuraisen mielestä sosialidemokratian ei pidä ripustaa omaa ajatteluaan mihinkään talouspoliittiseen teoriaan. ”Teoriat elävät ajassa. Sosialidemokraattien pitää soveltaa kulloinkin parhaaseen tutkimustietoon perustuvaa, tarkoituksenmukaista tietoa ja löytää sitä kautta sosialidemokraattinen, vakavasti otettava vaihtoehto.”

Nelli Nurminen
Haastattelu on tehty Helsingissä 19.10.2016

Kuva: Nelli Nurminen, Huivi: Arela, www.arelastudio.com
debatti-2jpgdebatti3debatti