Juhlapuhe JHL:n Pyhä-Siika -alueen osasto 409 50-vuotisjuhlassa Haapavedellä

27.08. 2016

Pyhä-Siika –alueen JHL ry 409
50-vuotisjuhla 26.8.2016
Haapavesi Ammattiopisto Nora

Juhlapuhe
Kansanedustaja Tytti Tuppurainen

Käy elosi päivään tai pilvihin
niin yksi, yksi on varma ain:
työn onni on oikea vain”

Näin kuvaa runoilija Eino Leino työn merkitystä suomalaisille. Työn eetos kulkee vahvana läpi yhteiskunnan: työ on meille paitsi toimeentuloa, myös tapa kiinnittyä yhteisöön ja keino mielekkääseen itseilmaisuun. Työ on arvo sinänsä. Sekä poliittisen että ammatillisen työväenliikkeen keskiössä on työ. Taustalla on ehkä varsin ankara luterilainen työmoraali: ”jos et työtäs tee, ei syömän pidä”. Toisaalta sananparsien maailmassa työhön suhtaudutaan kepeästi: ”Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä”. Ja kitkeryyttäkin on aistittavissa: ”Jos olis työ herkkua, niin herrat sen tekis”. Ennen kaikkea kansa tietää, että ”Työmies on palkkansa ansainnut”.

Hyvät naiset ja herrat,

Jhl:n Pyhä-Siika –alueen yhdistys on ajanut jäsenistönsä etuja puoli vuosisataa ja täyttää 50-vuotta.

Merkkipäivien ja juhlavuosien viettäminen on tärkeää, sillä se kutsuu havaitsemaan historian laajan kaaren. Juhlavuosi antaa aiheen irrottaa katse toviksi juuri tästä päivästä ja tutkia menneitä vuosikymmeniä. Ehkä se auttaa meitä myös suuntaamaan tulevaisuuteen. Emme ajelehdi irrallamme, vaan tulemme jostakin ja menemme jonnekin. Kysymys on myös itsetuntemuksesta, identiteetistä. Keitä me olemme?

Kuluva vuosi on meille suomalaisille erityinen merkkivuosi. Vuonna 1906, satakymmenen vuotta sitten, oli kansanvallan käännekohta. Suomi laati ensimmäisenä maailmassa valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain, jossa säädettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja sen mukainen vaalikelpoisuus. Yleinen äänioikeus tarkoitti sitä, että poliittiset oikeudet annettiin kaikille, niin naisille kuin säätyihin kuulumattomille miehillekin. Yhtäläinen tarkoitti sitä, että jokaisen ääni oli samanarvoinen. Äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui, kun myös köyhälistö sai äänen. Pohja maamme tasa-arvolle ja demokratialle valettiin.

Ensi vuosi on epäilemättä vielä merkittävämpi juhlavuosi. Suomesta tuli itsenäinen valtio kuudes joulukuuta 1917. Köyhä maa on sadassa vuodessa noussut kansakunnaksi kansakuntien joukkoon, yhdeksi vauraimmista ja menestyneimmistä maailman valtioista. Pian sata vuotta tätä maata on rakennettu yhdessä, itse asioista vastaten. Suomen itsenäisyyden ensi vuonna vietettävä satavuotisjuhlavuosi on sukupolvemme tärkein merkkivuosi. Juhlavuoden teemana on Yhdessä, mikä sopii erinomaisesti myös ammatillisen työväenliikkeen ja palkansaajaliikkeen historiaan.

Aluepäällikkö Saila Pirnes ja Anne Karjalainen JHL:n keskustoimistolta olivat mukana juhlassa opiskelijaravintola Norassa.

Aluepäällikkö Saila Pirnes ja Anne Karjalainen JHL:n keskustoimistolta olivat mukana juhlassa opiskelijaravintola Norassa.

Hyvät kuulijat

Pyhä-Siika –alueen kunta-alan työntekijäjärjestöä perustettaessa vuonna 1966, viisikymmentä vuotta sitten, Suomi oli hyvin toisenlainen kuin nyt. Vuosikymmen oli ennennäkemättömän rakennemuutoksen aikaa. Muutos kosketti myös palkansaajaliikettä ja jo vuonna 1931 perustettua Kunta-alan ammattiliitto KTV:tä. Nuoret siirtyivät alkutuotannosta ja maaseudulta tehtaisiin ja kaupunkien kasvaviin palveluammatteihin. Vaatimattomista oloista siirryttiin nopeasti kohenevan elintason aikakaudelle, ja töihin pääsi käytännössä kaikki. Rakennemuutos oli yksi maanosamme historian rajuimmista: Suomi muuttui 60- ja 70-luvulla vauhdilla kaupungistuneeksi teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Hyvinvointiyhteiskunnan suuret saavutukset, päivähoito, peruskoulu ja terveyskeskukset laajensivat kuntien palveluja ja lisäsivät työtä julkisilla hyvinvointi- ja palvelualoilla. Tasa-arvo eteni, ja vähitellen aiemmin aliarvostetuistakin aputöistä tuli kelvolliset palvelussuhteen ehdot täyttäviä ammatteja. Tämä kaikki on yhteistä historiaamme, yhdessä tehty.

Päivö Puhakaisen toimittamassa kuntatyön historiikissa kuvataan kunta-alan ammatillisen järjestäytymisen leviämistä Suomessa. Suurin osa suomalaisista eli ennen 1960-luvulla alkanutta suurta muuttoa maaseudulla joko alkutuotannon itsenäisenä toimijana tai määräaikaisissa palkkasuhteissa, aikansa pätkätyöläisinä. Noina aikoina kuntatyöntekijöiden liitto edusti enimmäkseen kehittyneiden kaupunkien miesvaltaisia ammatteja. Suurimmissa kaupungeissa silloisella KTV:llä olikin vahva asema ja pitkät perinteet. Järjestäytymisen ytimessä olivat myös kuntainliittojen ylläpitämät keskussairaalat ja mielisairaalat. Maaseudun kunnista samalle tasolle ylsi 1960-luvun loppuun mennessä vain muutama.

1960-luvulla ammattiyhdistysliikkeen sisäinen kilpailu sai KTV:n aktivoitumaan maaseudulla. AY-liikkeen hajaannuksen synnyttämä kilpaileva järjestö KSL oli värväämässä väkeä maaseutukunnissa, ja se oli pidettävä aisoissa. Silti vasta keskitetyn kunnallisen sopimisjärjestelmän toteutuessa 1970 ammatillinen järjestäytyminen sai todellisen merkityksen. Ay-toiminta levisi nopeassa tahdissa maan joka kolkkaan. Hyvinvointiyhteiskunnan suurten projektien, kuten peruskoulun, toteuttaminen aloitettiin maaseudulta. Myös maaseutu muuttui nyt vauhdilla, ja aiemmin maaseutumaisille alueille tuli kaupunkimaisia piirteitä. Maakuntien elinkeinorakenne monipuolistui ja ammatillinen palkansaajaliike sai pysyvän jalansijan kaupunkien ulkopuolellakin.

Arvoisa juhlaväki,

Suomen kasvu eurooppalaiseksi ja ennen muuta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi perustui kunnissa tehtyyn työhön. Pääroolissa olivat ennen kaikkea julkiset palvelut, jotka valtio toimeenpani eduskunnan säätämän lain nojalla ja jotka toteutettiin kunnissa. Kunta-alan työ on maamme hyvinvointihistoriaa.

Viisikymmentä vuotta sitten kuntien palveluksessa oli 150 000 henkilöä. Tästä alkoi työntekijämäärän nopea nousu, kun hyvinvointivaltiota ylösajettiin. Suurin piikki osuu 70-luvulle. Myös KTV:lle se oli kasvun aikaa, ja se oli jo tuolloin julkisen sektorin suurin ammattiliitto. Muutosta tapahtui myös sisäisesti, kun kaupunkien miesvaltaiset alat joutuivat antamaan sijaa naisvaltaisille palvelualoille. Se näkyi kuitenkin viiveellä järjestön vastuupaikoilla: kesti kauan ennen kuin naiset ottivat paikkansa ay-liikkeen luottamustehtävissä. Miesvaltaan oli totuttu.

Tänä päivänä kunta-alalla työskentelee yli 420 000 henkilöä. Kolme neljäsosaa työskentelee terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa tai sivistystoimessa. Neljä viidesosaa on naisia. JHL:ssä jäseniä on 225 000, joista 70 prosenttia on naisia. Naiset ovat nousseet johtopaikoille: ensimmäinen nainen liiton puheenjohtajana oli Tuire Santamäki-Vuori, joka valittiin kymmenen vuotta sitten. Nyt liittoa johtaa Päivi Niemi-Laine, ja täällä Pyhä-Siika –alueella puheenjohtajana toimii Taina Haapakoski.

Hyvät kuulijat,

Vain muutos on pysyvää, ja jokainen sukupolvi kokee elävänsä muutosten aikaa. Tänä päivänä yhteiskunnan muutos ei ehkä ole niin järisyttävä kuin suurina maaltamuuton vuosina, mutta muutosta tapahtuu. Nostan esille erityisesti yhden muutostrendin, jonka merkitys on meille Pohjois-Pohjanmaalla suuri: väestörakenteen muutoksen ja ikääntymisen. Kun hyvinvointi-Suomea rakennettiin, suuret ikäluokat olivat nuoria ja täydessä työnteossa. Tänä päivänä joka viides suomalainen on vähintään 65-vuotias. Eliniän kasvu on valtava saavutus, ja ikäihmiset ovat yhteiskunnalle rikkaus. On kuitenkin varauduttava huoltosuhteen muutokseen ja kasvavaan hoidon ja hoivan tarpeeseen. Vanhustenhuolto on kunnissa ehkä eniten keskustelua herättävä aihe. Vanhusten kotihoito puhuttaa ja huolestuttaakin: onko kotona asuminen turvallinen vaihtoehto? Hoivakotien osalta kysytään, onko työntekijöitä tarpeeksi ja ehtiikö kukin vanhus saada inhimillistä kohtelua ja huomiota osakseen. Vanhustenhoito on peruspalvelu ja kuntien keskeinen tehtävä. On uskallettava vaatia voimavaroja ikäihmisten hoitoon ja hoivaan.

Viime vaalikaudella eduskunta sääti pitkään valmisteilla olleen vanhuspalvelulain. Sen keskeisiin tavoitteisiin kuului inhimillisen vanhuuden turvaaminen sekä ikäihmisten itsemääräämisoikeuden lisääminen. Lupauksia annettiin myös hoitajamitoituksesta. Maamme hallitukselta on oikeus kysyä, kuinka se aikoo huolehtia vanhuspalvelulain toteutumisesta.

Väestörakenne on meille haaste myös toisesta päästä. Pohjois-Pohjanmaa poikkeaa muista maakunnista nuorten suurella määrällä. Olemme nuorten maakunta. Muualla Suomessa työelämästä poistuu enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin mitä uusia työntekijöitä tulee tilalle, mutta meillä työvoiman tarjonta kasvaa 14,3 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Työmarkkinoille tulee 24 000 uutta nuorta. Nuorten määrä on meille vertaansa vailla oleva voimavara.

Nuori ikärakenne ja nuorten suuri määrä haastaa kuitenkin pitämään huolta lasten ja nuorten yhdenvertaisista elämän eväistä ja oppimismahdollisuuksista. Jokaiselle nuorelle on oltava tarjolla tasa-arvoiset edellytykset opintielle jo varhaiskasvatuksesta alkaen. Huoli on suuri, kun kunnat ovat joutuneet säästölakien vuoksi rajaamaan varhaiskasvatusoikeutta ja kasvattamaan päivähoidon ryhmäkokoja. Hallitus tekisi viisaasti, mikäli se peruisi päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen tehdyt leikkaukset. Eriarvoisuuden ei pidä antaa alkaa kasvaa lapsuudessa. Julkisilla palveluilla, varhaiskasvatuksella ja päivähoidolla, on hyvinvoinnin takaajina keskeinen merkitys.

Myös ammatillinen koulutus on alueellemme nuorten suuren määrän vuoksi erityiskysymys. Hallitus on esittänyt 190 miljoonan euron leikkauksia toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Lakia säästöjen toteutustavasta ei ole annettu. Pahimmillaan säästöt johtavat aloituspaikkojen karsintaan, millä on konkreettiset vaikutukset myös muun muassa Jokilaaksojen ammattiopistoille. Yhä useampi alueen nuori jäisi vaille ammatillista koulutusta.

Pohjois-Pohjanmaalle aloituspaikkojen vähennys olisi valtaisa takaisku, sillä tarve on pikemminkin päinvastainen. Seuraukset näkyisivät nuorten pahenevana syrjäytymisenä ja pahimmillaan yhteiskuntavakauden horjumisena. Esitän laajaa alueen toimijoiden yhteistä edunvalvontaa nuorten ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen turvaamiseksi.
Hyvät kuulijat,

Suomea on rakennettava yhdessä. Ammattiyhdistysliikkeelle on povattu lopun alkua jo vuosikymmenten ajan. Myös julkisia palveluja on ajettu alas jo kauan. Molemmat ovat kuitenkin voimissaan ja osoittaneet tarpeellisuutensa. Hyvinvointipalvelut ovat osa Suomen mallia, joka perustuu tasa-arvolle. Ay-liike on instituutio, joka antaa turvaa työmarkkinoille ja edistää yhteiskunnan vakautta.

Hyvä juhlaväki,

Suomalainen sananlasku ei kierrä tosiasioita: ”Raskas työ vaatii raskaat huvit.”

Haluan onnitella 50-vuotiasta virkeää Pyhä-Siika –alueen JHL 409 yhdistystä, kiittää vuosikymmenten raskaasta työstä ja toivottavaa iloa ansaitsemiinne illan huveihin.