Työelämän kehittämisessä olisi käyttöä tosiasioille

29.07. 2016

Hyvä kertomus on viestinnän onnistumisen avain, myös ja erityisesti politiikassa. Kertomus palkkatyön loppumisesta on onnistunut: sekä media että poliitikot ovat lähes poikkeuksetta omaksuneet käsityksen siitä, että vakaat palkkatyösuhteet kuuluvat menneisyyteen ja uusi teknologia vie pian loputkin työt. Tarina toistui esimerkiksi SuomiAreenan työelämäkeskusteluissa kaiken kattavana lähtökohtana. Muuta puhuvaa on vaikea ottaa todesta, vaikka syytä olisi.

Käsitys pysyvien työsuhteiden ehtymisestä menestyy, koska se palvelee monia eri tarkoituksia. Oikeisto tuomitsee sen turvin ammattiyhdistysliikkeen menneisyyteen: uuden työn maailmassa ei ole perinteistä palkkatyötä eikä sen vuoksi edunvalvontaakaan. Vastakkaisella laidalla kansalaispalkkamalleja perustellaan työn katoamisella kokonaan.

Silti on hyviä syitä takertua tosiseikkoihin. Yksi syy on, tietysti, tosiasiat itse. Pätkätöiden osuus ei ole lisääntynyt ja työurat ovat meillä ja useimmissa EU-maissa pidentyneet. Yksinyrittäjyyden kasvu on ollut promilleluokkaa. Tampereen yliopiston tutkija Satu Ojala tiivisti asian sanoessaan Helsingin Sanomissa keväällä, ettei ”ymmärrä, miksi palkkatyön suuresta vallankumouksesta puhutaan toistuvasti, vaikka sille ei ole juuri mitään todisteita”.

Tulevaisuuden teknologisen tuottavuusharppauksen kohdalla puolestaan aito huoli on, ettei mitään ole vielä näkyvissä. Tuottavuuden kasvu on pysähtynyt ja pessimistit arvaillevat uuden teknologian jäävän vain kuluttajatuotteisiin. ”Meille luvattiin lentäviä autoja ja saimme 140 merkkiä” sanoo ekonomisti Paul Krugman (140 merkkiä viittaa twitter-viesteihin). Teollisuudessa robotisaatio etenee, mutta se koskee verrattain pientä osaa kokonaistyöllisyydestä.

Vain tosikot kuvittelevat saavansa viestin läpi tosiasioita toistelemalla. Tämä koettiin karvaasti viimeksi Iso-Britannian EU-kansanäänestyskeskustelussa.

Työelämän tosikertomuksen voisi kuitenkin myös saada palvelemaan hyvää tarkoitusta: tuottavuuden kääntämistä kasvuun ja parempaa turvaa työtä tekeville. Yksi uskottava selitys työn tuottavuuden pysähtyneisyydelle on työmarkkinoiden dynamiikan hidastuminen. Koko kansantalouden tasolla tuottavuuden parantaminen edellyttää työvoiman siirtymistä tuottaville aloille, uusien innovaatioiden käyttäjiksi. Tämä ilmiö on ollut aiemminkin tuottavuusharppausten välttämätön osatekijä ja on sitä tulevaisuudessakin.

Työmarkkinoiden dynamiikan tueksi tarvitaan todellisia työmarkkinajoustoja. Tarvitaan siis aikuiskoulutusta. Työttömyysturvankin pitää olla riittävä ja taipuisa, ettei alanvaihtaja-riskinottaja jää tyhjän päälle. Tarvitaan joustoturvaa.

Joustoturvalle ehdittiin kehittää viime vuosikymmenellä jo EU-kielen uussana ”flexicurity” merkitsemään joustavia työmarkkinoita ja turvaa työelämässä. Ei se idea niin vanha ole, että siitä pitäisi pölyjä pyyhkiä. Soveltamisessa voi nojata työelämän tosikertomuksiin.

Puheenvuoro -artikkeli Suomen Kuvalehti SK 30 29.7.2016