Brexit horjuttaa Eurooppaa

24.06. 2016

Iso-Britannian lähtö Euroopan unionista on tosiasia, ja EU on osoittautunut haavoittuvaiseksi. Brexit hajottaa unionin, jonka piti olla historiallinen, peruuttamaton projekti. Vielä vuonna 2012 EU palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla. Palkintokomitea perusteli EU:n olevan esimerkki ”kansojen veljeydestä”.

Nyt on astuttu tuntemattomaan. Suomelle tämä on huono merkki. Päätös liittyä unioniin perustui meillä aikanaan turvallisuuspolitiikkaan. EU on meille perustava turvallisuusyhteisö. Iso-Britannian lähtö kiistatta heikentää EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista vaikutusvaltaa – Britannian mukana lähtee unionin vahvin sotilasmahti sekä sen transatlanttiset yhteydet. Suomen etu ei ole paluu suurvaltojen Eurooppaan.

Brexitin myötä Suomi ja EU menettää myös läheisen liittolaisen kauppapolitiikassa. On mahdollista, että esimerkiksi EU:n ja USA:n TTIP-vapaakauppasopimus jää haaveeksi. EU-eron välittömät talousvaikutukset puhuvat myös puolestaan: valuutta- ja osakemarkkinoilla on sekasorto. Se toki asettuu aikanaan, mutta epävarmuus esimerkiksi investoinneissa saattaa jatkua pitkään, mikä heijastuu pitkittyneenä työttömyytenä ja talouden mateluna.

Vaikea olla ajattelematta muuta kuin että Iso-Britannia sahaa omaa oksaansa. Nuorten suuri enemmistö äänesti EU-jäsenyyden puolesta – millaista tulevaisuutta populistien ja kasvavan kansallismielisyyden maa voi heille tarjota? Todennäköisesti koko kuningaskunta hajoaa, ja Skotlanti hakee EU:n jäseneksi. Pohjois-Irlannin levottomuudet voivat puhjeta uudestaan. Tyytyväiset ovat vain ääriliikkeet.

Kansanäänestyksen tulosta on pakko kunnioittaa. Kysymys on kansanvallasta. Vuosisadan kysymys on, kuinka puhutella heitä jotka kokevat eurooppalaisen yhteistyön vain eliitin hankkeeksi. Miten puhutella heitä jotka kokevat joutuneensa syrjäytetyiksi? Koko mantereen kannalta kohtalokasta on, jos pettyneet ihmiset kokevat saavansa ymmärrystä vain populisteilta ja ääriliikkeistä. Britanniassa niin työväenpuolue kuin ammattiliitotkin kampanjoivat jäsenyyden puolesta. Miksi se viesti ei kohdannut?

Suomen hallituksen ja pääministeri Juha Sipilän on nyt osoitettava johtajuutta. Suomen on osoitettava olevansa valmis uudistamaan unionia entistä paremmin ihmisten hyvinvointia tukemaan. Suomen on myös osoitettava, että olemme yhteistyön kannalla. On oltava niiden maiden joukossa, jotka ovat valmiita jatkamaan integraatiota. Haparointi tässä johtaisi vain entistä syvemmälle suohon. Kärsijöinä olisivat taas tavalliset ihmiset.