Mitä jää käteen?

12.05. 2016

Tytti Tuppurainen

Juha Sipilän (kesk.) hallitus on istunut vuoden, ja on aika kysyä mitä sen politiikasta jää käteen. Alku oli vauhdikas, ja pääministeri ja muut ministerit antoivat kuvan itsestään aikaansaavina toimen ihmisinä.
Nyt vuoden vierähdettyä voi useampaa hallituksen hanketta arvioida savolaisina: tekemistä vaille valmis.

Sote-uudistusta on rukattu moneen kertaan, ja eduskunta odottaa lainsäädäntöehdotusta viimeisimmästä sopimuksesta.
Työmarkkinoilla hukattiin pakkolakien painostamina lähes vuosi, ja ilmeistä on nytkin, että kovat puheet palkattomasta työstä ja uusista leikkauksista tahmaavat kilpailukykysopimuksen maalisuoran liittoneuvotteluita.

Mutta heikointa hallituksen suorituskyky on ollut taloudessa ja työllisyydessä. Ministeriuhosta huolimatta työttömyys on jämähtänyt kestämättömän korkealle, eikä käännettä näy. Kaiken kukkuraksi pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt vuoden takaisesta yli kahdellakymmenellätuhannella.
Talouskasvu junnaa olemattomana tai miinuksella. Maaliskuun tullin vientitilastot osoittivat kymmenen prosentin pudotusta vuoden takaiseen.

Selvää on, ettei Suomi synkistelemällä nouse. Päinvastoin, tästä kaikesta uhkaa syntyä epätoivon kierre, joka lamauttaa myös kotimarkkinoiden toiminnan.

Jos asiaa katsoo tavallisen ihmisen näkökulmasta, jää viivan alle selvästi viime vuotta vähemmän. Monet hallituksen toimet vähentävät suoraan kansalaisten käteen jäävää tuloa – joiltakin jopa kohtuuttomasti.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset liki kolmellakymmenellä prosentilla osuvat eritoten eläkkeensaajiin ja heikompiosaisiin. Päivähoitomaksujen jättikorotukset iskevät taas perheellisiin pieni- ja keskituloisiin työssäkäyviin. Bensaveroakin korotetaan, vaikka etenkin perussuomalaiset ennen vaaleja muuta vannoivat. Myös työmarkkinaratkaisu lisää palkansaajan taakkaa, kun osa aiemmin työnantajalle kuuluneista maksuista siirretään työntekijän kontolle.

Käytännössä pienentyneet tulot saavat monet säästämään jo entisestään tiukassa tilanteessa. Perheissä mietitään onko varaa kesälomaan Hiekkasärkillä. Koululaiselle ei hankita kevätjuhlan kunniaksi uutta puhelinta. Jotkut tinkivät jopa lääkkeiden hankkimisesta.

Hallituksen olisi viisasta turvata ihmisten toimeentulo. Kotitalouksien ostovoimalla on suora yhteys kotimaiseen kulutukseen ja sitä kautta talouskasvuun. Aitojen ihmisten arkea parantavien uudistusten sijaan hallitus hukkaa 20 miljoonaa euroa jo ennalta mahdottomaksi tiedettyyn perustulokokeiluun. Niillekin miljoonille olisi käyttöä vaikkapa opintotuessa tai takuueläkkeen korotuksessa.

Helpotusta toisi jos hallitus toteuttaisi työmarkkinaratkaisun yhteyteen lupaamansa veronkevennykset pieni- ja keskituloisille – se lisäisi tavallisen ihmisen käteen jäävää tuloa ja edistäisi käännettä talouden kurimuksesta kohti parempaa.