Kamelin selkä

13.04. 2016

Suomalaisuuteen kuuluu pärjäämisen eetos. On kovaa, mutta se on pakko kestää – ja se kestetään, mistä ollaan hiljaa ylpeitä. Pärjäämiseen kuuluu kuitenkin kokemus oikeudenmukaisuudesta. Suomalaisella sisulla mennään vaikka läpi harmaan kiven, kunhan asia koetaan oikeaksi.

Nyt tuntuu, että sisu on koetuksella. Oikeudentuntoa koetellaan.

Sähköverkkoyhtiö Carunan siirtohintojen jättikorotukset olivat vakava varoitus. Monopoliasemassa olevan yhtiön kohtuuttomat hinnankorotukset olivat ristiriidassa laajasti jaetun oikeudenmukaisuuden käsityksen kanssa.

Toinen hälytys tuli vielä ennen jäiden lähtöä. Kansainvälinen media paljasti vuosikymmeniä jatkuneen omaisuuden kätkemisen Panaman veroparatiiseihin. Mukana listalla on valtionpäämiehiä ja varakkaita suomalaisiakin. Siinä missä tavallinen kansalainen maksaa nöyrästi veronsa, on isolle rahalle mahdollista piilotella veroparatiisien kätköissä. Esille tullut on vasta verovälttelyn jäävuoren huippu.

Moni kokee, ettei kaikki mene nyt oikein.

Politiikalla ei voi poistaa kaikkia markkinoiden kupruja, mutta sitäkin tärkeämpää olisi, että harjoitettu politiikka koettaisiin oikeudenmukaiseksi. Isojen herrojen veronkierto ja yritysten siekailematon voitontavoittelu on jo sellaisenaan sietämätöntä, mutta erityisen sietämätöntä se on silloin, kun omiin, vaatimattomiin tuloihin kohdistuu leikkauksia.

Mitä mahtaa nyt miettiä pienipalkkainen julkisen sektorin työntekijä, jonka lomarahoja leikataan kolmanneksella ja työaikaa kasvatetaan? Mitä miettii lapsiperhe, jonka päivähoitomaksuja korotetaan jopa sadoilla euroilla kuukaudessa? Mitä miettii työtön, jonka työttömyysturvaa leikataan eikä työllistämiseen riitä määrärahoja?

Politiikka on kohtuuden hakemista. Usein päätökset onnistuvatkin, kuten Oulussa äskettäin kehitysvammaisten asumiskulujen osalta. Myös Carunan hinnoittelua korjattiin.

Mutta jos päätöksenteossa ei ole lainkaan mukana inhimillistä lämpöä, syntyy pelkkää kamreerimaista kulujen karsimista.

Kehysriihen päätöksillä hallitus leikkaa pienituloisilta. Perusturvasta ja sosiaalisista tulonsiirroista (työmarkkinatuesta, sairaspäivärahoista, lapsilisistä ja vielä 22 muusta tuesta) säästetään. Samaan aikaan on vaikea nähdä siltaa ehompaan tulevaisuuteen, kun koulutuksesta, osaamisesta ja sivistyksestä on otettu isolla leikkurilla. Panama-paperit ja eräiden yritysjohtajien ylisuuret tulospalkkiot ovat sen sijaan karvaina tosiasioina uutisissa.

Epäoikeudenmukaisuuden tunne valtaa väkisinkin alaa.

Keskinäinen kunnioitus ja luottamus ovat aina olleet meille voimavara. Ne eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Suomea ei voi johtaa kuten yritystä.

Kolumni sanomalehti Forum24:ssä 12.4.2016