On Suomen etu vaalia EU-yhteistyötä

01.04. 2016

Puolan ja Unkarin poliittinen kehitys on vain yksi osa Euroopan vyöryä kohti synkkää ja arvaamatonta tulevaisuutta. Tulevaisuuden uhkia on vaikea liioitella: Euroopan unioni on hajoamassa, jos osa sen jäsenistä luopuu oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksestä, jolle koko unioni perustuu. Yksi sen merkittävimmistä jäsenistä, Iso-Britannia on eroamassa kokonaan. Jäljelle jäävää unionia pirstoo kohta rajavalvonnan ja -aitojen ryteikkö.

Euroopan disintegraatio on kohtalokasta Suomelle. Taloudellinen hyvinvointimme perustuu kansainväliselle kaupalle. Tälle puolestaan EU antaa jopa vielä enemmän kuin sen ulkomaankaupan määrällisen valtaosan, joka tapahtuu EU-kumppaneidemme kanssa. Ilman yhteismarkkinoita Suomi ei ole enää mukana kansainvälisen yritystoiminnan verkostoissa. Suomi ilman EU:ta ei ole Sveitsi.

Suomelle Euroopan unioni on myös turvallisuuspoliittinen valinta. Valinta tehtiin aurinkoisella 90-luvulla, jolloin suurvaltaristiriitojen uskottiin loppuneen koko maailmasta ja vähintäänkin Euroopasta. Nyt suurvaltapolitiikka ja etupiirit ovat tulleet takaisin, ei vain maailmaan ja Eurooppaan, vaan ihan kotinurkillemme. Suurvaltojen maailmassa Suomen kaltaiset pienet maat kuuluvat aina johonkin. Jos emme kuulu Eurooppaan ja länteen, kuulumme toiseen ilmansuuntaan. Suomi ilman EU:ta ei ole Norja.

EU-yhteistyön tukemista on pidettävä Suomen taloudellisen hyvinvoinnin ja sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden perustana. Suomen on varottava tilanteita, joissa se jäisi yksin. Sen on pysyttävä siinä unionijäsenyyden alkuvuosina hahmotellussa Euroopan ytimessä.

Erityisen tarkasti on vaalittava yhteistyötä meille läheisiin Itämeren EU-valtioihin, Ruotsiin ja Saksaan.

Pelkkä muiden myötäily ei kuitenkaan riitä. Suomen pitää ottaa rohkeasti kantaa EU:n politiikkaan.
Nyt on käytettävä puheenvuoroja EU:n talouspolitiikasta ja vaadittava siihen suunnanmuutosta. On helppo ymmärtää, miksi EU-talouspolitiikkaa on määrittänyt tiukka talouskuri ja vakauden tavoittelu: sitä tehdään yhä 1970-luvun talousoppeja tulkiten, velkaantumista ja inflaatiota varoen. Se on ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää: samalla tavoin Weimarin Saksa pelkäsi ensimmäisen maailmansodan jälkeistä inflaatiota ja antoi työttömyyden kasvaa miljoonalukuihin.

Eurooppa on vanha maanosa. Sen liikenteen ja yhdyskuntarakenteen infrastruktuurissa näkyy ikä ja kuluminen. Korjataan ja ajanmukaistetaan sitä. Alhainen korkotaso tukee investointeja. Eurooppa on kulttuurin ja koulutuksen maanosa. Vahvistetaan osaamista ja tuetaan kulttuuriperintöä sekä laskelmoidun kaupallisista syistä että puhtaan sivistyksen nimissä. Euroopan turvallisuustilanne on huonontunut. Lisätään yhteistyötä sekä sisäisessä turvallisuudessa että turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tekemisessä.

Puheenvuoro -kolumni sanomalehti Demokraatissa 31.3.2016