Euroopan raha- ja talousliitto EMU:ssa on kriisipäätösten tai liittovaltiovisioiden sijaan pöydällä esityksiä euron kehittämiseksi, joihin myös Suomen on otettava kantaa. Eduskunnan suuri valiokunta valmistelee kannanottoa vielä ennen joulua.

Samaan aikaan kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen eurojäsenyydestä etenee eduskunnan käsittelyyn, ja yleinen EU- ja euroväsymys ruokkii katteettoman kriittisiä eurokäsityksiä.

Kotimaisessa eurokeskustelussa on moni merkittävä muutos jäänyt vähälle huomiolle.

EMU-yhteistyö on tiivistynyt ja tehostunut. Esimerkiksi Euroopan pysyvä vakausmekanismi EVM on osoittautunut käyttökelpoiseksi kriisirahastoksi. Edes perussuomalaisten mukana olo Suomen hallituksessa ei ole muodostunut esteeksi eurooppalaisen instrumentin käytölle viimeksi syksyllä.

Kriisin keskellä hahmoteltu pankkiunioni on rakentunut pala palalta. Uusimpana askeleena komissio on tehnyt lainsäädäntöesityksen yhteisestä talletusvakuutusjärjestelmästä.

Talouspolitiikan EU-koordinaatioon luotu ohjausjakso sekä osin vain euroaluetta koskeva finanssipolitiikan sääntely on otettu osaksi kansallista talouspolitiikan valmistelua.

Rahaliitto kehittyy kaiken aikaa. Ajatus pyörän kääntämisestä takaisin kansallisempaan raha- ja talouspolitiikkaan on entistä epätodennäköisempää.

Emme ehkä vielä ole sisäistäneet miten tarkkaan Euroopassa nyt seurataan Suomea. Kykeneekö rankasta rakenne- ja suhdannekuopasta kärsivä, vailla omaa rahapolitiikkaa oleva luotettu talous palaamaan kasvuun ilman ulkoista apua? Mikäli Suomi voittaa pitkittyneen taantuman, todistaa se nyky-EMU:nelinkelpoisuudesta eikä suuria, perussopimusten uusimista vaativia uudistuksia tarvittaisi. Aiempi mallioppilas on nyt yhteisvaluutan koekaniini.

Kotimaisessa keskustelussa pyöritetään vanhaa levyä liittovaltiosta ja yhteisvastuusta. Yhteisvaluutta ei kuitenkaan tarvitse toimiakseen sen enempää liittovaltiota kuin yhteisvastuuta veloista.

EMU:sta on silti kehitettävissä nykyistä toimivampi. Nähdäkseni se vaatisi kahtalaista.

Ensinnäkin sääntelystä tulisi poistaa myötäsyklisyyttä vahvistavia elementtejä. Kysymys ei olisi täysin yhteisestä eurooppalaisesta finanssipolitiikasta, mutta kuitenkin eurotalouksien suhdanteita tasaavien automaattisten vakauttajien toiminnan sallimisesta ja paremmasta työllisyydestä.

Toisekseen voi olla perusteltua luoda rahasto jäsenmaiden epäsymmetristen suhdanneshokkien varalle. Suomen kaltainen viennistä riippuvainen talous hyötyisi tästä erityisesti. EVM tai nykyinen strategisten investointien rahasto ESIR voivat myös toimia tämän suuntaisesti.

Valtioiden velkajärjestelyn mahdollistaminen ja pankkiunionin viimeistely mahdollistavat bail out -periaatteesta kiinnipitämisen.

Euro on Suomen etu.

Tytti Tuppurainen
Kirjoittaja on eduskunnan suuren valiokunnan vpj. ja Euroopan Sos.dem. puolueen puheenjohtajiston jäsen.

Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 50 11.12.2015