Suomi, älä jää yksin

20.10. 2015

Eduskunta kävi tänään ajankohtaiskeskustelun ulkopolitiikasta. Suomen ulkopolitiikassa on vuosien ja vuosikymmenien ajan etsitty ennen muuta yksimielisyyttä. Yksimielisyys on hyve, mutta se ei kuitenkaan voi merkitä keskustelun ja mielipiteiden vaihdon tukahtumista. Erityisen tärkeää keskustelu on tilanteessa, jossa ulkopoliittisen toimintaympäristömme on muuttumassa.

Lienee selvää, että nyt elämme muutoksen aikaa. Kun Suomi teki itsenäisyytensä ajan painavimman päätöksen ja liittyi Euroopan unioniin, maailma ja Eurooppa olivat toisenlaisia. Yhdentyminen sekä globaalien yhteistyöverkostojen että Euroopan rakenteiden puitteissa tuntui olevan väistämätöntä.

Tämän päivän maailmaan ja Eurooppaan on syntynyt jakolinjoja ja vastakkainasettelua. Suomen kannalta on huolestuttavaa, että nämä jakolinjat koskevat Venäjää. Suhde Venäjään on aina ja joka tapauksessa ulkopolitiikkamme tärkein kysymys.

Suomen perusvalinta EU-jäsenyyden suhteen on yhä ajankohtainen ja kestävä. Voisi sanoa, että se on erityisen oikea valinta juuri nyt. Meidän on entistäkin selkeämmin viestittävä siitä, että olemme sitoutuneet eurooppalaiseen integraatioon.  Jakolinjoja ei saa syntyä EU:n sisälle.

Sitoutuminen ei onnistu vain julkilausumilla. Se edellyttää myös toimia. Rahaliitossa meidän on etsittävä ratkaisuja, ei ongelmia. Pakolaiskriisin kohdalla tilanne on sama: meidän tunnustettava se, että EU:n yhteistyö on etumme mukaista.

Yhteistyössä ei ole kyse vain Euroopasta. Globaali turvallisuus ja yhteistyö tarvitsee myös konkreettisia päätöksiä. Meneillään olevassa TTIP –neuvotteluissa Suomen on tuettava positiivista tulosta, sopimusta EU:n ja Yhdysvaltain välille. Kauppapolitiikka on taloutta, mutta myös ulkopolitiikkaa.

Samaa on myös sanottava kehitysyhteistyöstä: hallitus on valitettavasti säästöpäätöksillään luopumassa yhdestä Suomen ulkopolitiikan välineistä.

Pakolaiskriisi osoittaa, ettei Suomi voi eristyä Euroopan ulkopuolisesta maailmasta. Nyt tarvitsisimme voimavaroja, joilla voisimme ratkaista globaaleja haasteita, ennen kuin ne rantautuvat Eurooppaan tai Suomeen. Ikävä kyllä hallituksen politiikka vaikuttaa enemmän varautumiselta kuin aktiiviselta vaikuttamiselta.

Toivon, että Suomessa säilyy yksimielisyys ulkopolitiikasta. Ja toivon, että yksimielisyys perustuu yhteiselle arviolle siitä, mikä on Suomelle parasta.