Suunta ylöspäin

09.12. 2014

Puolueiden kannatusmittauksissa on suurien heilahteluiden ohella myös vakiintuvia kehityslinjoja. SDP:n käänne on tällainen: olemme nousseet nelossijalta gallupkakkosen paikasta kisaamaan. Mielikuvamaakarit ovat nyt alennusmyynnissä: Kokoomuksen kovuuden päälle pingotettu pirteys tai perussuomalaisten tyhjänpäiväinen iskulausetehtailu eivät käy kaupaksi. Vastaavasti SDP:n suunta on nyt ylöspäin. Kun aikaa suosikkien etumatkan saavuttamiseen on aivan tarpeeksi, on tavoite ykköspaikasta ainoa oikea.

Varovaisessa toiveikkuudessa pitää erityinen paino olla varovaisuudella. Hyvä vaalitulos on tietysti tavoitteemme, mutta vaaleissa tulee menestyksen ja vallan mukana myös vastuuta. Vastuu Suomen taloudesta on yhtä raskas seuraavalla vaalikaudella kuin mitä se on viime vuosinakin ollut.

Suomen taloutta painaa sama kaksinkertainen taakka, joka veti meitä alaspäin 90-luvun alussa. Eurooppalaiset päämarkkinamme hoippuvat taantuman ja nollakasvun välissä. Samaan aikaan uusi idänkauppa on syöksyssä Venäjän talouden laman ja ruplan romahduksen myötä. Ensi vuodesta tulee vaisu talousvuosi, vaikka mitä tekisimme.

Taloudessa on jo kuitenkin myös heikkoa valonkajastusta. Suomen viennin kilpailukyky on parantunut euron devalvoitumisen myötä. Samanaikaisesti tuontiöljylaskun pieneneminen alentaa sekä yritysten että kotitalouksien kustannuksia. Kun Euroopan keskuspankki vielä jatkaa rahapolitiikan keventämistä, tuo euroalueen elpyminen lisää vetoapua. Keskuspankin rahaelvytys sattuu meidän kannaltamme juuri oikeaan aikaan – ehkäpä entistä useammalle valkenee, ettei euroalueeseen liittyminen ollut sittenkään virhe Suomelle.

Viennin kilpailukyvylle valuuttakurssimuutokset voivat olla merkittävä helpotus. Suomen omasta taloushistoriasta kuitenkin tiedetään, että tällaiset kilpailukykyhyödyt voivat hävitä, mikäli työmarkkinoilla ei päästä sopuun ja yhteiseen näkemykseen. Itsestään selvää on, ettei meillä ole varaa samankaltaiseen yhteiskunta- ja työmarkkinakokeiluun, johon porvarihallitus meidät viime vaalikaudella vei. Kolmikannan osapuolilta tarvitaan malttia ja työmarkkinaosaamista.

Jos työmarkkinoilla jatketaan maltillisten korotusten linjalla, on selvää, että ostovoimaa on tuettava verohelpotuksin. SDP kannattaa verotuksen keventämistä tarkkaan kohdennettuna pieni- ja keskituloisille. Palkansaajien lisäksi pienituloisille suunnattu verotuksen kevennys tukisi sitä suurta pienyrittäjien joukkoa, joka nostaa yrittäjäntulonsa palkkana osinkojen sijaan.

Veronkevennykset on pakko sovittaa julkisen talouden tiukkoihin puitteisiin. On kuitenkin väärin väitetty, ettei meillä olisi varaa kohtuullistaa pieni- ja keskituloisten verotusta. Päinvastoin: meillä ei ole varaa olla tukematta tavallisten kansalaisten ostovoimaa ja pärjäämistä.

Kolumni Demarissa

Tags