Kun mieli särkyy

03.12. 2014

Jossain vaiheessa kaikki pimeni. Ajatus päivän askareista tuntui raskaalta – hyvä että jaksoi nousta sängystä. Ystävät olivat jääneet. Ei huvittanut nähdä ketään. Jokainen suupala oli vihollinen. Syöminen oli hallinnut elämää jo kauan. Jo kaukaa näki, että tämä nuori nainen kidutti itseään hengiltä. Varovaisena painon hallintana alkanut syömishäiriö oli saanut rinnalleen masennuksen.

Mielenterveysongelmat ovat korkeakouluopiskelijoiden yleisimpiä terveysongelmia. Opiskeluun liittyy stressiä, mutta joskus paineet käyvät ylivoimaisiksi eikä stressaavasta tilanteesta enää selviä. Eräiden selvitysten mukaan lähes kolmasosa yliopisto-opiskelijoista on loppuun palanut jo kauan ennen työmarkkinoille tuloa. Epävarmuus tulevaisuudesta lisää stressiä.

Eikö tämä ole hälyttävää? Inhimillisellä tasolla jokainen päivä kärsimystä on liikaa. Masennuksen ja syömishäiriön kohdalla menehtymisen riski on suurempi kuin useissa syöpätapauksissa. Talouden tasolla nuorten pahoinvoinnista on tulossa iso lasku. Nuorten työkyvyttömyys on lisääntynyt uhkaavasti, ja vuonna 2011 mielenterveyden tai käyttäytymishäiriön vuoksi eläkkeelle joutui 1569 alle kolmekymppistä nuorta. Siis keskimäärin neljä nuorta joka päivä. Kasvua luvuissa on vuoteen 2006 verraten 42 prosenttia. Trendi on kestämätön.

 Miten elämästä tuli sellaista, ettei siitä selviä järjissään?

Osittain lukuja selittänee entistä parempi diagnostiikka. Masennus ja ahdistuneisuus tunnistetaan paremmin. Kynnys hakea apua on madaltunut – ja se on hyvä se. Mutta miljardin euron kysymys on, miten estetään kokonaista sukupolvea vaipumasta synkkyyteen.

Tarvitaan ennaltaehkäisevää hoitoa ja matalan kynnyksen palveluita. Tarvitaan ilmapiiri, jossa uupumusta ei tarvitse hävetä ja jossa on näköaloja paremmasta huomisesta. Ilmapiiri, jossa erilaisuus hyväksytään ja jokainen kelpaa. Tarvitaan kuntoutuspsykoterapiaa, jotta sairastuneet saisivat todellisen mahdollisuuden nousta ylös ja tulla takaisin työelämään. Sote-uudistuksen lupaavinta antia on kytkeä mielenterveystyö paremmin osaksi muuta terveydenhuoltoa.

Alun nuori nainen ei ole kuvitteellinen. Tunnen hänet. Tänään hän on toipunut, ja pimeät vuodet ovat enää haalea muisto. Jos paraneminen on ollut mahdollista hänelle, se on mahdollista muillekin.

Kolumni on julkaistu Ylkkärin numerossa 11/2014