Suomen luottoluokituksen alentuminen laukaisi talouskeskustelun. Jos luokitus laskee toisessakin arvioinnissa, joutuvat isot sijoitusrahastot myymään pois maamme velkakirjoja ja uusille valtionlainoille täytyy merkitä isommat korot. Nousu näkyy valtion menoissa vasta viiveellä, mutta siitä on kuitenkin tulossa taakka tuleville vuosille.

Ensimmäinen paniikki on jo nähty. On ehditty vaatia kriisiohjelmaa, jolla julkisia menoja leikataan. Nämä panikoitsijat eivät ole ennättäneet lukea luottoluokittajan tiedotetta kokonaisuudessaan. Luokittaja kiinnittää huomion kasvunäkymiin, ei vain velkaantumiseen. Suomen olematon talouskasvu on ongelma, ei velka- tai menotaso sinänsä.

Talouskasvua ei kuitenkaan saada kiihtymään kahvaa kääntämällä. Julkinen valta voi parhaimmillaan vain luoda kasvun edellytykset.

Valtion panos kasvun edellytyksiin saa tukea tuoreesta Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n katsauksesta. Panostus infrastruktuuriin – satamiin, teihin ja rataverkkoon – näkyi kasvun kiihtymisenä rakennustöiden aikana ja vielä selvemmin pitkällä tähtäyksellä talouden tehokkuuden kasvaessa. Velanotto julkisiin investointeihin johti velkasuhteen pienenemiseen eikä suinkaan sen kasvuun.

Julkisen sektorin ali-investoinnit on tunnustettu ongelmaksi monessa suuressa talousmahdissa. Saksan talousihmeen povataan hyytyvän ja Yhdysvaltain ripeän kasvun taittuvan liikenteen perusrakenteiden rappeutuessa.

Suomen suuri rakennustyö on tehty yli sukupolvi sitten. Tuleville sukupolville pitäisi olla jo suunnittelemassa ja toteuttamassa uutta ohjelmaa. Kasvuohjelmassa tulee tietysti suunnitella tulevaisuuden Suomea eikä vain ylläpitää entistä. Tässä Oulun seutu nousee arvoonsa. Oulu on pohjoisimman Euroopan keskus, jonka kasvu heijastuu laajalle alueelle. Alueemme valttikortti on kasvava väestö. Inhimillinen osa investoinneissa onkin muistettava: koulutettu, hyvinvoiva, tasa-arvoinen yhteiskunta on vakaa ja turvallinen pohja kasvulle. Eriarvoisuuden ei saa antaa kasvaa.

Investointiohjelmaa pohdittaessa ei kansainvälisiä esimerkkejä tarvitse etsiä Ruotsia kauempaa. Länsinaapuri on tarttunut toimeen eikä investoinneista ole tullut kiistaa muuten blokkeihin jakautuneessa politiikassa. Tätä yksimielisyyttä voisi hakea malliksi myös meille.

Ruotsi on muutenkin hyvä maa seurattavaksi. Sen vienti on monipuolista ja maailmanlaajuista. Talouden rakenteet ovat uudistuneet sitä mukaa, kun kysyntä maailmalla on muuttunut: 40 vuotta sitten Ruotsi oli telakka- ja automaa, nyt ruotsalaisyritysten kulutustavaroiden merkit ovat kaikkialla tunnettuja. Ikea tunnetaan.

Ruotsi-vertailussa oma valuutta otetaan aina ihmeidentekijänä esille. Rahayksikkö ei kuitenkaan vaikuta reaaliseen kilpailukykyyn eikä rakenteisiin. Devalvaatio-Suomea ei auta haikailla. Ja euron kurssikehitys puhuu nyt puolestaan: euron edullisuus on pelastanut monta suomalaista viennin työpaikkaa. Sekä valuuttakurssi että rahapolitiikka on Suomelle kasvu tuki eikä hidaste. On aika panostaa kasvuun ja työhön.

Kolumni on julkaistu 15.10. Kalevassa Eduskunnasta-palstalla.