Syökö kala?

15.08. 2014

Kesä toi maahan uuden hallituksen ja uusia ministereitä. Maa- ja metsätalousministerinä on aloittanut kokoomuksen Petteri Orpo. Salkku ei ole vähäpätöinen, vaikka maatalous ei olekaan enää miesmuistiin ollut maamme elinkeinojen eturivissä. Euroopassa maatalousministerit ovat politiikan kermaa.

Syksy on sadonkorjuun aikaa, ja ministeri Orpon pöytä on katettu tuhdilla tavaralla. Tänään torstaina eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on kutsuttu koolle. Pidämme ylimääräisen kokouksen Venäjän maataloustuotteille asettamien vastapakotteiden vuoksi. Venäjänviennin seisokki on isku etenkin maidontuottajille, sillä merkittävä osa Suomen venäjänkaupasta on meijerituotteita. Valio arvioi sen koko myynnistä neljänneksen tulevan Venäjältä. Paineaalto ulottuu meille pohjoiseen, jossa on sekä meijereitä että maitotiloja.

Pakotepolitiikka ei ole ollut sattumankauppaa, ja sylttytehdas täytyy tunnistaa. Naapurissa soditaan. Tunnelma on pahaenteinen. EU-rintamasta lipeämistä ei kukaan tosissaan ehdota: toisella puolella maasto vasta karu olisikin. Ministerin on huolehdittava, että elintarvikeviennille löytyy uusi suunta. Ja ennen kaikkea: nyt jos koskaan on aika suosia suomalaista. Suomalaiset haluavat syödä lähiruokaa. Kaikki Suomessa tuotettu ruoka on käytännössä meille lähiruokaa, ja nyt sitä on lupa nauttia kehotuksen kanssa.  Puhdas kotimainen ruoka on hyvän arjen edellytys ja huoltovarmuuskysymys. Senkin ihmeen tulemme näkemään, että lähikaupan maitopurkin pakkausmerkinnät ovat venäjänkielisiä. Tuoretuotteet myydään alta pois.

Suomalaiset ovat tottuneet hankkimaan luonnosta ruokaa lautasilleen. Metsästäjiä on Suomessa kolmesataatuhatta, ja vapaa-ajankalastajia peräti 1,7 miljoonaa.

Suomalainen metsästyskulttuuri on kaukana englantilaisesta kettujahdista. Se on perinteinen tapa liikkua luonnossa ja tärkeää riistanhoitoa. Vaikka metsästäjien määrä on ollut kasvussa ja naisetkin ovat innostuneet metsästyksestä, on harrastajilla huolenaiheita. Sunnuntain Kalevassa Metsästäjäliiton Oulun piirin toiminnanjohtaja puhui jopa metsästäjien ajojahdista. Ministeri Orpon on syytä ottaa metsästäjät tähtäimeensä ja huolehtia tämän luontoharrastuksen jatkuvuudesta.

Edelliseltä hallitukselta perinnöksi jää kalastuslain kokonaisuudistus. Lakia on tehty kuin Iisakin kirkkoa, mutta siitä uhkaa tulla susi. Kalastuspolitiikka on pitkäjänteistä työtä, ja sosialidemokraatit ovat aina olleet siinä aktiivisia. Taustalla on historiallinen vääntö vesialueita omistavien ja omistamattomien välillä; kysymys siitä kenellä on lupa kalastaa. SDP:lle asia on iso: jo legendaarisessa Forssan ohjelmassa otetaan tavoitteeksi vesialueita omistamattomien kansalaisten oikeus kalastukseen. Edellinen uudistus on vuodelta 1996, jolloin kansanedustaja Kari Rajamäen (sd.) lakialoitteen pohjalta hyväksyttiin onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeus. Taistelu oli kiivasta, ja valiokunnasta aloite lähti pienimmällä mahdollisella enemmistöllä, 9-8.

Kiivasta tulee nytkin. Lakiluonnos kaventaisi yleiskalastusoikeuksia. Se lisäisi eläkkeensaajien veroluontoisia maksuja yli kolmella miljoonalla eurolla poistamalla 64 vuotta täyttäneiden maksuttoman kalastusoikeuden. Ei muuten käy! Eläkkeensaajien kalastusharrastusta pitää päinvastoin vaalia: ikääntyneet kalastajat ovat tunnettuja monipuolisesta kalavarojen talteenotosta. Mummoilla ja vaareilla on korvaamaton merkitys kalastusharrastuksen siirtämisessä uusille sukupolville.

Lisäksi lakiluonnoksen yhden kortin malli toisi maksullisuuden piiriin myös 200 000 katiska- ja verkkokalastajaa, jotka eivät harrasta viehekalastusta. Sitten pitäisi valvoa onko katiskaa mökkirannassaan uittavalla luvat kunnossa – järki hoi.

Niin, aion toimittaa asiaa ministeri Orpolle. Lautasille on saatava lähiruokaa. Ja Petteri: metsästys ja kalastus ovat tavallisen pohjoisen ihmisen henkireikä.

Kalevan kesäkolumni 14.8.2014