Ulko- ja turvallisuuspolitiikan harrastus ei saa hiipua

17.02. 2014

Onko Suomen sosialidemokraattinen puolue käpertymässä sisäänpäin? Kysymys herää, kun tarkastelee puoluekokoukselle laadittujen aloitteiden määrää. Ulkopoliittisia aloitteita oli vain viisi. Viisi! – se taitaa olla kaikkien aikojen rimanalitus puolueelle, joka on sukupolvien ajan ollut kansainvälisen politiikan ja ulko- ja turvallisuuspoliittisten kysymysten suvereeni ja tunnustettu osaaja.

Tänä päivänä tuntuu siltä, etteivät kansainvälistä politiikkaa koskevat kannanotot ole poliitikoille mikään meriitti. Päinvastoin, hyve on pitää katse tiukasti kotimaan kysymyksissä. Olipa aikoja, jolloin ulkopolitiikka jopa määritteli puolueväen; sen mukaan oltiin joko oikeisto- tai vasemmistodemareita. Sitä aikaa ei kukaan enää haikaile, mutta silti: eikö juuri pienen maan tulisi tuntea kansainvälinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne? Eikö juuri sosiaalidemokraattien tule katsoa avarasti yli rajojen?


Historia on avain ulkopolitiikan ymmärtämiseen. Tämä kevät ja alkanut vuosi, eurovaalivuosi, oikea hetki muistaa historiaa, eurooppalaista ja koko maailman historiaa. Sata vuotta sitten maailma oli monin tavoin samassa tilanteessa kuin nyt. Maailmaa yhdisti globaali talousjärjestelmä. Yritykset ja valtiot lainasivat rahaa toisiltaan. Samalla myös tavarakauppa oli sekä vapaata, että vilkasta.

Vaikka suurvallat uhittelivat sata vuotta sitten toisilleen ja vaikka maailmalla löytyi palopesäkkeitä, joissa ne olivat vastakkain, oli liikemaailma ja rahamaailma varma siitä, että järjestelmän pohja oli vakaa. Etenkin sota oli mahdoton: osapuolethan olivat lainanneet rahaa toisilleen. Ensimmäinen maailmansota osoitti, kuinka kaikki olivat väärässä. Euroopan johtajat eivät osanneet tulkita ihmisten tuntoja. Globalisaatio oli hyödyttänyt niin keskiluokkaa kuin työväkeäkin, mutta silti myös häviäjiä oli. Lisäksi ennätyssuuriksi revenneet tuloerot ärsyttivät niitäkin, joilla meni kohtuullisen hyvin.

Päättäjät eivät tunteneet historian suuntaa. He eivät myöskään osanneet arvata historian kiivasta vauhtia. Kun jokin järjestelmä ajautuu epävakaaksi, se ei välttämättä rapaudu, vaan romahtaa. Nyt, sata vuotta myöhemmin, maailma on tulehtunut. Etelä-Kiinan merellä jännitteet kasvavat. Syyriassa on sota. Ukrainassa taistellaan Euroopan unionin ja Euraasian liiton vetovoimasta ja vaikutusvallasta. Maailmantalous on epävarma.

Suomi liittyi aikoinaan Euroopan unioniin ja euroon pitkälle turvallisuuspoliittisin perustein. Osoitimme kuuluvamme länteen. Keskustelussa kiinnitettiin huomiota Venäjän demokratia- ja ihmisoikeuskehitykseen. Kukaan ei voine väittää, etteikö tuo huoli olisi ajankohtainen tänäänkin.

Ulkopolitiikan hoitaminen on osa omien asioidemme hoitoa. Ja jokainen, joka jättää historiaa opiskelematta, on vaarassa päätyä toistamaan sitä.

Tytti Tuppurainen

Kansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu Demokraatti-lehdessä maanantaina 17.2.2014

Tags