Kolme päivää Kainuussa

11.02. 2014

Vietin viime viikolla kolme päivää Kainuun prikaatissa, Kajaanissa. Tutustuimme valtakunnallisen maanpuolustuskurssin tiimoilta ihan oikeaan varuskuntaelämään ja maanpuolustukseen käytännön tasolla.

Matkalla Kainuuseen. Ohilentävä Hornet aamunkajossa on melko herkkä ja vaikuttava näky.

Ihan alkuun meille jaettiin asianmukaiset varusteet ja osoitettiin punkat tuvista.

Telaketjuautot iltapäivän tummuessa on todella mieleenpainuva ja jokseenkin epätodellinen näky. Ne kuljettivat ryhmämme keskelle Kainuun korpia.

Hernesoppa Kassunkurussa maistui oikein hyvältä ja jälkiruoaksi tietysti pannaria.

Korkea polviasento ja taustalla yksi maavoimien järeimmistä aseista. Kenttäolosuhteissa tutustuimme Kainuun prikaatin kalustoon ja tulenjohtoryhmään, ja pääsimme seuraamaan ammuntoja. Todella vaikuttavaa – ja sellaista mitä ei toivoisi koskaan todellisuudessa tapahtuvan.

Internaattijakson Kainuun prikaatissa kruunasi Lapin sotilassoittokunnan konsertti varuskunnan ruokalassa. Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä Pohjan sotilassoittokunta ja Kainuun sotilassoittokunta lakkautettiin ja tehtiin uusi suurempi pohjoinen soittokunta, joka sijoitettiin Rovaniemelle. Todellakin musiikkia Suomen huipulta!

Tytti ja tykki. Kainuun Sanomien juttu maapuolustuskurssista

Internaattijakso Kainuun prikaatissa oli rankka, mutta erittäin antoisa: pääsin iltalomalla jopa hiihtolenkille. Tapasin paljon varusmiehiä, ja opin puolustusvoimien toiminnasta käytännön tasolla. Varusmieskoulutuksen kehittämiseen ja laadun parantamiseen on todella panostettu: ”intti” ei ole mitään huutoa, vaan johtamiskoulutus ja nuorten yksilöllinen kohtaaminen on ykköstasoa. Ilahduttavaa oli huomata, että Kaveria ei jätetä -henki elää edelleen vahvana puolustusvoimissa. Sitä samaa henkeä yhteiskuntamme kaipaa myös päivittäiseen toimintaan varuskunnan ulkopuolella. Taistelu yhteiskunnan heikoimpien puolesta jatkuu!

Tags