Äiti lukee nyt

Kello oli kolme yöllä. Silmiäni kirveli, sillä olin tehnyt tauotta töitä iltakymmenestä asti. Mies seisoi lapsi sylissään keskellä keittiötä ja oli vaativan näköinen: tule jo nukkumaan! Ja vaikka sitä ei ääneen sanottu (no, ehkä kerran, pari), ilmassa väreili viiltävä kysymys, kuin syytös: olivatko kirjat tärkeämpiä kuin lapsi? Eivät olleet. Eivät likimainkaan.  Mutta aamulla oli historian tentti, ja se oli pakko saada läpi. Olin taas raskaana ja päättänyt valmistua.

Nyt 37-vuotiaana, kun tyttäreni on jo yläasteella ja poikanikin 11, ymmärrän että on ollut siunaus saada lapset jo opiskeluaikana. Moni ikätoverini elää joko armottomimpia pikkulapsiruuhkavuosia, tai tuskailee sen kanssa uskaltaako uraputken katkaista edes vanhempainvapaiden ajaksi. En maalaa mitään ruusuista kuvaa opiskelijavanhemmuudesta. Ainoat ajat lukemiselle olivat myöhäisillat ja yöt, jolloin pikkutuntien varjot kasvattivat tenttipelon koomisiin mittoihin. Muistan jopa pelänneeni että opiskelustressi vahingoittaisi sisälläni kasvavaa vauvaa. Lepo vaan: eivätpä taida opintohuolet sikiötä vaivata.

Mutta silti: opinnot voi kohtuudella yhdistää perheen perustamiseen. Vaikka lapsia ei tietenkään hankita (lapset ovat aina lahja), niin ei äitiyttä ja isyyttä opintojen vuoksi kannata lykätä.

Meillä Pohjois-Pohjanmaalla syntyvyys on reippaasti yli maan keskiarvon, keskimäärin 2,37 lasta naista kohden. Suurista kaupungeista Oulussa on korkein kokonaishedelmällisyysluku, 2,06. Matalin se on Helsingissä, vain 1,36. Se on jo selvästi alle väestön uusiutumistason, joka on noin 2,1 lasta naista kohden.

Lasten saamiseen opiskeluaikoina pitää rohkaista. Se edellyttää toimivaa päivähoitojärjestelmää ja riittävän toimeentulon turvaavaa opintotukea. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on pitänyt toistuvasti esillä opintotuen huoltajakorotusta. Siihen pitää ilman muuta palata seuraavissa budjettikehyksissä. Myös yliopistoilta pitää saada tukea vanhemmuuteen. Tenttiaikojen on joustettava ja esimerkiksi sairaan lapsen hoidon vuoksi rästiin jääneet kurssikerrat on voitava uusia. Lapsiparkkeja ja kotipalveluja pitää kehittää.

Mutta parhaan tuen opiskeleva äiti tai isä voi saada puolisoltaan: kun molemmat huolehtivat tasavertaisesti lapsenhoidosta ja kotitöistä, voi kumpikin keskittyä vuorollaan opintoihin ilman syyllisyyttä.

Kolumni on julkaistu Oulun Ylioppilaslehden nrossa 10/2013

Kommentit

Jätä kommentti