Oululta puuttuu arvoisensa aukio. Kauppatori toki on, ja Rotuaarillakin on avointa tilaa, mutta jotain puuttuu.  Päivän Kaleva avasi unohtuneen keskustelun Franzenin puiston avaamisesta toriksi. Avaus on kannatettava. Uusi Oulu ansaitsee aukion, joka kohottaa historialliset arvorakennukset paremmin esiin.

Oulun kaupunkiprofiili on nyt aiheettoman nuori ja äkkiseltään aika nousukasmainen. Kaupallinen puoli korostuu, mikä on tietysti hyvä sekin.  Kun kauppa käy, kaupunki kasvaa. Mutta mikäli haluamme syvällisesti lunastaa paikkamme pohjoisen pääkaupunkina, on syytä korostaa myös historiallista syvyyttä, hallinnon ja sivistyksen kaupunkikerrostumia. Oululla on tähän aidosti omaa.  Se täytyy vain nostaa esiin.

Näin tapahtuu, kun jatkamme kävelykatua Rotuaarin pallolta Tuomiokirkon edustalle ja teemme nykyisestä Franzenin puistosta aukion.  Ympäröivät arvorakennukset nousisivat pimennosta. Samalla kävelykadun jatko olisi todellinen väylä Hupisaarille ja Ainolanpuiston vihreyteen.

Käyttöä aukiolle olisi vaikka miten: joulutorina, kesäkahvilan paikkana, terassina jonne vihkiparit ensimmäisenä kirkon portailta suuntaisivat, poliittiset puheiden pitopaikkana jne.

Lehdessä avaus tyrmättiin historialla. Arkeologiset kaivaukset kestäisivät kuukausia. Tähän sanon, että juuri historiasta on kysymys. Oulun ansaitsee historiansa esiin. Ja aukio voitaneen toteuttaa myös ilman koko alustan auki repimistä.

Minultakin on kysytty eikö päättäjillä ole mitään parempaa tekemistä kuin kaataa kirkon edestä puita.  Vastaan, että on. On tärkeämpiäkin asioita kuin Oulun aukio; tärkeämpää on huolehtia terveysasemille pääsystä, kouluasioista, vanhustenhuollosta ja nuorisotyöttömyydestä. Mutta myös asemakaavat ja kadut kuuluvat kunnallispolitiikkaan. Myös uudesta aukiosta voidaan keskustella.

Totean vielä, etten ole asiassa jääräpäinen. Ellei Oulu syty uudelle torille, niin ei sitten. Mutta on tämä niin hyvä  ja kunniallinen idea, ettei tätä ihan kylmiltään kannata kaataa.

(Julkaistu myös Kalevan Pohjoisen ääni -blogissa.)