Kansanedustaja Tytti Tuppurainen

Presidentinvaalien loppukiri alkoi sentään oikealta kulmalta: molemmat ehdokkaat avasivat kampanjansa pohjoisesta. Niinistön valinta, Oulu, oli oikea, onhan Oulu puolen Suomen pääkaupunki. Ja Haaviston Lappi-avaus muistutti siitä, että ollaan valitsemassa koko Suomen presidenttiä.

Vaalin merkitystä kansan jakajana on korostettu liikaa. Kysymys on kuitenkin henkilövaalista, ei linjavaalista. Emme ole ratkaisemassa Suomen suuntaa, vaan valitsemassa henkilön johtamaan ulkopolitiikkaa yhdessä hallituksen kanssa.

Kumpikin ehdokkaista on ulkopolitiikan suhteen turvallinen valinta. Kumpikaan ei kannata eristäytymistä, vaan yhteistyötä. Myös arvomaailman osalta ollaan suhteellisen varmalla pohjalla, ehdokkaat edustavat kansalaisten suuren enemmistön liberaalia linjaa.  Ja jos joku haluaa perustella kantansa edustavuudella, kumpikin ehdokas ja kumpikin puoliso kelpaa kyllä.

Sosiaalidemokraatit päättivät viisaasti olla ottamatta kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta. Tätä oli toivonut myös ehdokkaamme Paavo Lipponen. Me teemme puolueena vaalityötä omiemme puolesta, emme naapureiden. Myös itse aion käydä äänestämässä, ja ehdokkaan taidan pitää omana tietonani.

Sosiaalidemokratia ei ole tähän vaaliin kompastumassa. Kiireisimpiä auringonlaskun maalailijoita voi muistuttaa viime kevään vaalituloksesta, jonka turvin SDP on hallituksessa maan toiseksi suurimpana puolueena. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen näytöt ovat vakuuttavia: menestys Brysselissä kokous toisensa jälkeen kertoo osaamisesta ja johtajuudesta. Hän on ilman muuta maan suosituimpia poliitikkoja. Kun lähdemme yksimielisinä ja ajoissa syksyn kunnallisvaaleihin, otamme paikkamme päätöksentekijöinä – kansalaisten parhaaksi.

Isäkuukauden toteuttaminen on perheille kankeaa. Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan isäkuukauden ajalla äidillä ei ole oikeutta hoitovapaaseen. Siten isyysloman aikana äidin ei ole mahdollista jatkaa hoitovapaata vaan tämän olisi hakeuduttava työmarkkinoille, käytännössä takaisin töihin tai työnhakuun. Äiti voi isäkuukauden ajan olla kotona palkallisella vuosilomalla, mutta loman myöntäminen riippuu työnantajan päätöksestä.

Näin ollen nykyisen lainsäädännön mukainen isyyskuukausi tekee vanhemmuuden jakamisesta niille perheille tarpeettoman vaikeaa, joissa äiti jatkaa hoitovapaata isäkuukauden jälkeen.

Olen jättänyt lakialoitteen, että isäkuukauden aikana myös toinen vanhemmista tai huoltajista voisi pitää samanaikaisesti hoitovapaata.

Presidentinvaaleissa tulee varmuudella toinen kierros. Tilanne on historiallinen: koskaan aiemmin ei presidentinvaalien loppusuoralla epävarmojen äänestäjien osuus ole ollut näin suuri. Ylen viimeisimmän gallupin mukaan yli miljoona ihmistä miettii vielä ketä äänestää. Paavo Lipponen mahdollisuudet ovat olemassa ja totta: Lipponen voi nousta toiselle kierrokselle. Gallupit ovat vasta gallupeja, ja äänet annetaan huomenna.

Lipposen linja on suomalaisten enemmistön linja: suurin osa kansalaisista kannattaa euroa ja EU-jäsenyyttä. Suurin osa kansalaisista antaa tukensa sosialidekraattiselle hyvinvointimallille. Lipponen edustaa niitä arvoja, joita me tuemme; emme kaipaa takaisin Impivaaraan emmekä halua yhteiskunnan eriarvoistuvan. Tarvitsemme presidentiksi lujan johtajan, jolla on pehmeät arvot.

Olen ihaillut vaalien kuluessa Lipposen tinkimätöntä linjaa. Paavo on puhunut aina asiaa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä Lipposen osaaminen on ollut suvereenia. Lipponen ei ole mielistellyt populisteja, vaan on johdonmukaisesti pitänyt yllä suvaitsevaisuuden ja demokratian arvoja. Lipponen on aina tukenut työmarkkinaosapuolten yhteistyötä. Ja Lipponen on vankkumaton tasa-arvon kannattaja: hän on aina tukenut naisia, mm. Tarja Halosta aikoinaan ulkoministeriksi ja siitä edelleen presidentiksi.

Itse äänestin ennakkoon tiistaina Oulun pääpostissa. Valitsin ehdokkaani tunteella ja järjellä: punnitsin ulkopoliittista osaamista ja arvoja. Tällä perusteella äänestin numeroa 5, Paavo Lipponen.

Vaaleista tulee ennätysjännittävät. Lipponen kirii loppusuoralla. Ennakkosuosikki Sauli Niinistön kannatus on pudonnut, ja epävarmojen osuus on poikkeuksellisen suuri. Kaikki on vielä mahdollista. Suomalaiset äänestävät vakavasti ja harkiten. Lipponen on kopissa monelle se varma valinta. Siihen ei tarvita mitään hurmosta, vaan vakaa päätös.

Kirjoitus Kalevan Pohjoisen ääni -blogisarjassa 19.1.

Eduskunnan suuri valiokunta ei pidä taukoja tammikuussakaan. EU:n ministerineuvostojen kokouksien asiat on käsiteltävä sitä mukaa, kun ne tulevat ajankohtaiseksi. Lisäksi valiokunnalla on kestoaihe: Euroopan finanssikriisi, joka tuottaa valtionpäiden kokouksia ja edellyttää ratkaisuehdotuksia. Valitettavasti näissä ratkaisuehdotuksissa ollaan pysytty jäljessä tapahtumista.

Koska itse kriisiin on vaikea löytää kertaratkaisua, keskustelua käydään sen lieveilmiöistä. Kun metsään ei haluta mennä, puhutaan puista. Luottoluokituslaitosten valta on yksi tällainen puheenaihe. Päättäjä toisensa jälkeen käy suurten luottoluokittajien kimppuun. Jos puhuja on Atlantin tällä puolella, syypääksi esitetään luokittajien kotimaa ja hillittömät markkinavoimat.

Luottoluokittajien vahva asema ei kuitenkaan ole markkinoiden valinta. Niiden toimintaa säädellään ja itse asiassa luokitustenkin painoarvo on suurelta osin seurausta viranomaispäätöksistä. Viranomaiset – myös Atlantin tuolla puolen – ovat asettaneet luokitukset lainojen riskipitoisuuden mittariksi. Sitä on saatu, mitä on tilattu.

Vaihtoehto luottoluokitusähkylle on vetää henkeä ja katsoa rauhassa, mitä markkinoilla oikeasti tapahtuu. Japani menetti kolmen A:n luokituksen jo kauan sitten, Yhdysvallat viime kesänä. Molemmille valtioille työnnetään rahaa ennätysalhaisella korolla, ilman mitään riskilisää. Ranskan aat tippuivat perjantaina ja seuraavana maanantaina korkovaatimukset laskivat. Väliaikaisen vakausrahaston ERVV:n takausvastuiden lisäämiselle ei siten ole mitään perustetta.

Annetaan luokittajien luokittaa. Niiden mielipiteet ovat varmasti arvokkaita, mutta silti vain mielipiteitä. Mietitään sen sijaan, miten itse finanssikriisi ratkaistaan.

KOLUMNI KALEVASSA 11.1.

Julkisen talouden puitteet ovat käymässä vielä pelättyäkin ahtaammiksi. Hallitusohjelmaan kirjatut säästöt joudutaan varmasti toteuttamaan sentilleen. Silti on välttämätöntä, että valtiolla ja kunnilla on valmius kulkea myös vastavirtaan ja ajaa hyvinvointivaltiota ylös siellä missä tarve on suurin.

Vuodenvaihteessa pantiin toimeen työttömyysturvan peruspäivärahan korotus sadalla eurolla ja toimeentulotuen tasonosto. Rahat tulevat saajille tarpeeseen sekä ylläpitävät samalla kotimaista kysyntää. Toimet viestivät vastavirtaan kulkemista: pienituloisimpien asemasta huolehditaan, vaikka julkista taloutta täytyy vakauttaa. Suomi on eurooppalaisessa perheessä poikkeuksellinen maa. Kaikkialla muualla leikataan sosiaaliturvasta.

Lasten päivähoito on yksi perhepolitiikan kulmakivistä. Nykyisen kaltainen oikeus päivähoitoon oli viime lamakauden suuria vastavirtapäätöksiä: sen toteutti Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus keskellä suurta säästöurakkaa. Nykyisen hallituksen ohjelmasta käy ilmi lasten päivähoidon edelleen kehittämisen tahto: hoidon laatua on parannettava ja ryhmäkokoja pienennettävä.

Lue koko Tytin kolumni tästä.

Kuva: Anni Kotkamaa

Vuosi on alkanut työn merkeissä. Tänään kokoustan Helsingissä Työ- ja elinkeinoministeriössä EU-rakennerahasto-asioista. Loppuvuodesta ministeriöstä tuli yllättäen linjaus, jossa lähes kaikki päätöksenteko koskien EU-rakennerahastovaroja olisi valtakunnallista. Mielestäni erityisesti aluekehitysvarojen käytöstä tulisi kuitenkin voida päättää alueellisesti maakuntien liittojen johdolla. Meille Pohjois-Suomessa asia on erityisen tärkeä ja uskon, että saan vastakaikua ministeri Ihalaiselta.

Tällä viikolla kokoontuu myös puolueen kunta- ja aluetyöryhmä. Kovat odotukset kohdistuvat kuntauudistukseen ja odotankin omia linjauksiamme asian suhteen. Mitään pakkoliitoksia emme lähde ajamaan, mutta selvää on että kuntarakenne tulee uudistaa, jotta kunnat pystyvät selviämään esimerkiksi terveydenhuollon aiheuttamista palveluvelvotteista.

Alkuvuosi on ennen muuta vaalien aikaa. Tasavallan presidentti valitaan tammi-helmikuussa. Ennakkoäänestys alkaa jo huomenna! Suomi tarvitsee nyt vahvaa johtajaa, joka pystyy johdattamaan kansakunnan ulos talouskriisistä eikä sorru nurkkakuntaiseen populismiin. Valintani presidentiksi on Paavo Lipponen, jonka osaaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ylivoimaista. Paavon kampanjassa on alhaisista gallup-luvuista huolimatta hyvä vire päällä. Viikonloppuna kampanjoin Paavon puolesta ympäri maakuntaa Haapajärvellä, Haukiputaalla, Kiimingissä ja Oulussa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Tytti

Ps. Launtain Keskipohjanmaa-lehdessä oli juttua loppiaisvastaanotolta Kalajoelta, jossa pääsin ojentamaan Pohjois-Pohjanmaa palkinnon Oulun lentoaseman päällikkö Pekka Mäntyselle. Onnea!

Jouluinen tervehdys! Vuosi on vierinyt pitkälle ja viimeinen työviikko ennen joulutakoa on käynnissä. Loppuun asti työskennellään vuoden 2012 budjetin parissa ja sitten hektisten viikkojen jälkeen päästään hiljentymään joulun viettoon.

Heti joulun jälkeen ohjelmassani on uuden vuoden juhlapuhe Oulun kauppatorilla klo 20, joten siellä nähdään! Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille ystäväville ja yhteistyökumppaneille!

Ilmoitus: Pohjolan Työ

Kukin aikakausi nostaa esiin näköisensä päättäjät. Tämän ajan henki, zeitgeist, vaatii vahvaa johtajaa, joka ankkuroi päätöksenteon tiukasta kansanvaltaan ja ihmisyyteen. Tällainen johtaja on SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen.

Presindentinvaalien lähestyessä on ollut hienoa seurata Lipposen tinkimätöntä linjaa. Lipponen on vankkumaton sosialidemokraatti, jonka arvoperustaan kuuluvat tasa-arvon ja solidaarisuuden periaatteet. Lipponen ei horju hetkellisissä paineissa. Tarvitsemme Suomelle presidentin, jolla on selkeä näkemys Suomen suunnasta ja paikasta kansainvälisessä yhteisössä. Tällainen on Paavo Lipponen. Suomi ei kaipaa kansakuntaa kokoonkäärivää nurkkapatrioottia eikä markkinavoimien edessä löysäilevää elämäntapataituria. Tämä aika tarvitsee johtajan, joka pitää Suomen pystypäin avoimena ulkomaailmaan.

Kannatusmittaukset eivät ratkaise vaalia. Nyt tarvitsemme kampanjaan nostetta. Tämän hetken galluppien valossa Paavo Lipponen kisaa tosissaan paikasta toiselle kierrokselle yhdessä ennakkosuosikki Sauli Niistön (kok.) kanssa. Tärkeää tukea Lipposelle on tullut ammattiyhdistysliikkeen piiristä. Palkansaajien keskuudessa ymmärretään, että on vain yksi ainoa oikea työväen presidentti. Sauli Niinistö on kaikesta siloittelusta huolimatta oikeistolaisten yhteiskuntakerrosten ehdokas, josta tiukan paikan tullen purkautuu kovan linjan porvari. Suomi ei kaipaa arvojohtajaa, jonka puheissa kaikuu patruunoiden ääni.

Presidenttiehdokkaat joutuvat kovaan syyniin kampanjan kuluessa. Tv-tentit paljastavat armottomasti asiaosaamisen tason ja persoonallisuuden piirteet. Olen luottavainen, että ehdokkaamme Paavo pärjää kaikilla mittareilla arvioiden. Asiaosaaminen on parasta luokkaa nimen omaan niissä tehtävissä, jotka tasavallan presidentille kuuluvat: kansainväliset kysymykset, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ovat aina kuuluneet Lipposen vahvuuksiin. Paavo erottaa olennaiset kysymykset epäolennaisista, eikä sorru huseeraamaan sisäpolitiikan pelikentillä, jotka perustuslain mukaan kuuluvat maan hallitukselle. Myös Paavon luonne kestää kampanjan. Suomalaiset arvostavat pohdiskelevaa ulosantia, joka ei jätä epäselväksi missä linja menee. Kun Paavo puhuu, kuulija voi odottaa asiaa katteettoman lärväilyn sijaan.

SDP:llä on presidentinvaaleissa paljon puolustettavana. Meillä on kunniakas kolmen viimeisimmän presidentin perintö: Oman lapsuuteni presidentti oli Suomen Pankissa ja maamme päministerinä kannukset hankkinut fundeeraava Mauno Koivisto. Juuri ennen kuin ehdin äänestysikään maamme presidentiksi valittiin kansainvälisillä kentillä kunnostautunut, sitten Nobelin rauhanpalkinnolla noteraattu Martti Ahtisaari. Opiskelijana ja tuoreena äitinä sain olla mukana kampanjoimassa Tarja Halosen puolesta, joka puhkaisi lasikaton ja jää historiaan ensimmäisen naisena Tasavallan presidentin toimessa. Jatkumoa tälle sosialidemokraattisten presidenttien ketjulle edustaisi arvokkaasti SDP:n entinen puheenjohtaja ja ex-pääministeri ja Paavo Lipponen.

Vaalityö pitää tehdä tosissaan. Nostetaan Paavo toiselle kierrokselle. Toisen kierroksen taistossa on kaikki mahdollista. Vaalityössä on nyt kohoava tunnelma. Me teemme sen!

Tytin viikkoon on mahtunut taas paljon asiaa. On ollut välikysymystä, pääministerin kuulemista ja evästämistä suuressa valiokunnassa, vapaaehtoisten joulujuhla, vierailuja maakunnissa vaalipiirin alueella, Oulun kaupunginvaltuuston budjettikokousta sekä toimittajien tapaamisia. Alla otteita Pohjolan Työssä ja Nivala-lehdessä ilmestyneistä jutuista kuluneelta viikolta.

Juttu Pohjolan Työssä:

Jalkatyöllä korvattava oma lehti

Tytti Tuppurainen Pohjois-Suomen ja Euroopan asialla

Tytti Tuppurainen kiitää eduskunnan käytävillä kokouksesta toiseen. Mielessä on kuitenkin vielä edellisenä päivänä pidetty Oulun kaupunginvaltuuston budjettikokous, jossa hänen sydämenasiansa on terveydenhuolto.

- Siitä ei yksinkertaisesti saa tulla rahanahneiden pelimiesten ja veronkiertäjien pelikenttää. Ei sitten millään, hän puuskuttaa.

Heti perään on ajatukset käännettävä Suomen, Euroopan ja maailman asioihin. Odottamassa on jo eduskunnan suuri valiokunta. Mia-Petra Kumpula-Natrin vetämä kokous eduskunnan ympyränmuotoisen salin äärellä on varsin kimuranttien asioiden selvitystä, koska salissa muodostetaan Suomen EU-kannat.

- Maan etua on ajettava, mutta Euroopan kehityksestä ei saa irtaantua. Suuri valiokunta on näköalapaikka Euroopan talouskriiseihin. Pääministeri ja valtionvarainministeri käyvät hakemassa täältä ja tuomassa tänne eväitä eurokokouksiinsa.

Oulu veitsen terällä

Tytti Tuppurainen tietää, että Suomella on nyt hirvittävän paljon pelissä.

- Olemme vientisidonnainen kansantalous ja erityisen tärkeänä pidän päätöksiä oululaisena. Kun ajan Euroopan asiaa, ajan samalla myös Oulun ja Suomen asiaa. Stora-Enson paperitehdas puskee tuotetta laivakontteihin, joista lähes kaikki on lähdössä maailmalle. Jos Eurooppaan iskee lama, eivät markkinat vedä ja vaikutukset meille ovat välittömiä. Se näkyy työttömyytenä ja kansantalouden vaikeuksina Oulussa ja koko Suomessa.

Hilkka ja Anni Kotkamaa

Lue lisää uusimmasta Pohjolan Työstä. 

Juttu Nivala-lehdessä:

Tytti Tuppurainen: Kuntakarttaa ei tuputeta

Kuva: hanna vierumäki Tytti Tuppurainen (SDP) vakuuttaa, ettei maaseutua tulla tiivistämään liikaa, vaikka kunta- ja palvelurakenteen uudistus onkin väistämättä edessä. Oululainen kansanedustaja kertoo, että Paras-hankkeen kautta on tullut kymmeniä eri tapoja, kuinka uudistusta voidaan toteuttaa. Hallitus käy niitä parhaillaan läpi.

Tuppurainen muistuttaa, että vaikka muutoksia tapahtuu ja Suomi tulee olemaan erinäköinen uudistuksen jälkeen, pakkoliitoksia ei tulla tekemään.

– Nyt ei tuputeta kuntakarttaa, vaan tehdään uudistusta, jolla pidetään tämä isänmaa pystyssä.

Lue lisää torstain Nivala-lehdestä.