Kansanedustaja Tytti Tuppurainen

Koulutusvienti on Suomelle mahdollisuuksien ala. Meillä on monipuolinen ja hyvä koulutusjärjestelmä ja lisäksi Suomella on hyvä maine koulutuksen alalla: PISA-menestys tekee suomalaisesta koulutuksesta brändituotteen. Oulun yliopisto vie Namibiaan lääkärikoulutusta ja Armeniaan opettajien koulutusjärjestelmää. Oulun ammattikorkeakoulu puolestaan vie kätilökoulutusta.

Suomi tarvitsee kipeästi uusia kasvualoja vientiin. Palveluvienti, erityisesti koulutusvienti, on suuri mahdollisuus, jonka esteitä on määrätietoisesti poistettava. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että koulutusvientiä edistetään. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, johon ministeri Jukka Gustafsson vastasi hiljattain.

Ministeri totesi, että koulutusviennin esteitä, koulutusvientiä tukevia rakenteita sekä koulutuksen maksullisuuteen liittyviä kysymyksiä on arvioitava ja tarkasteltava kokonaisvaltaisesti sekä kehitettävä laaja-alaisessa yhteistyössä. Tässä linkki kysymykseen ja vastaukseen.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio haastatteli minua tuoreimpaan uutiskirjeeseensä biotalouden mahdollisuuksista. Samalla nousi mieleen mukavia lapsuusmuistoja jänismetsältä, jossa kuljin isäni kanssa. Kiinnostukseeni metsäasioita kohtaan on vaikuttanut vahvasti juureni Pohjois-Pohjanmaalla.

Uutiskirje on luettavissa kokonaisuudessaan kuvaa klikkaamalla tai tästä.

Vappupuheessani Raahessa, Ylivieskassa ja Siikajoella vaadin pienten palkkojen ostovoiman turvaamista. Yritysten palkanmaksuvaraan on luvassa parannusta, kun uusi kevyempi yritysverotus tulee voimaan ensi vuoden alusta. Tavallisen työtä tekevän ihmisen täytyy pystyä tulemaan toimeen palkallaan. Työntekijän tulee voida elättää perheensä ja pystyä hankkimaan joskus jotakin muuta kuin kaikkein niukinta välttämättömyyshyödykettä. Hallituksen kehysriihessään tekemät kulutusveropäätökset ovat sinänsä perusteltuja, mutta yhteenlaskettuna ja aiempien veropäätösten päälle kasattuna ne käyvät monelle perheelle ja eläkkeensaajalle kalliiksi. Erityisesti pienten palkkojen nousuvauhti on jäänyt jälkeen veronmuutosten kirittämästä inflaatiosta.

Ylivieskan torilla oli kiva vapputunnelma, vesisateesta huolimatta.

Hallituksen tulisi vielä ensi syksynä pyrkiä edistämään sellaista työmarkkinaratkaisua, joka turvaisi ostovoiman ja josta hyötyisivät myös kaikkein pienipalkkaisimmat. Kohtuulliset, yritysten ja kuntien maksukykyyn sovitetut palkankorotukset ja palkallaan eläviä hyödyttävät veronkevennykset olisivat yhdistelmä, jolla turvattaisiin sekä oikeudenmukaisuutta että talouskasvua. Työmarkkinaratkaisumuoto ei sinänsä ole tärkeintä, mutta verojen ja palkkojen yhteensovittaminen vaatinee jonkinlaista päätöksenteon keskittämistä.

Ostovoiman turvaava palkkaratkaisu on myös järkevä toimi. Suomea ja Eurooppa ei pidä kuristaa hengiltä säästövimmassa. Kohtuulliset ja ostovoiman turvaavat palkankorotukset on saatava osaksi tulevaa työmarkkinakierrosta. Sillä tavoin saamme kotimaisen kysynnän kasvua tukemaan. Muuten uhkana on kasvun tyrehtyminen ja talouden jämähtäminen täydellisesti paikoilleen.

Olen tavattavissa vappupäivänä 1. toukokuuta kolmella paikkakunnalla seuraavasti:

* Raahen Härkätorin puisto klo 11
* Ylivieskan tori klo 12.30
* Ylivieskan Bar5 (Kauppakatu 14) klo 13.30
* Siikajoen kotiseututalo klo 15.30

Nähdään huomenna. Hyvää ja aurinkoista vappua kaikille!

Kalevan lukijan palstalla on viime päivinä käyty vilkasta keskustelua opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotuksesta ammatillisen peruskoulutuksen opiskelupaikkajaoksi. Kirjoituksista ilmenee alueemme vakaa ja yksituumainen tahto: päämäärämme on turvata pohjoisen ja erityisesti Oulun seudun ammatillisen koulutuksen aloituspaikat.

Nyt käsittelyssä olevien lukujen valossa opetus- ja kulttuuriministeriö on kohtuullistanut Pohjois-Pohjanmaalle osoitettuja leikkauksia. Kun vielä joulukuussa ministeriö oli vähentämässä 655 aloituspaikkaa, nyt keskustelemme 405 paikan vähennyksestä. Suunta on oikea, mutta lopputulos riittämätön: Pohjois-Pohjanmaalle osoitettu leikkaustarve on yhä kohtuuton.

Tilastot eivät tue näkemystä, että Pohjois-Pohjanmaa, saati Oulu, olisivat taantuvia alueita. Esimerkiksi VATT:n mukaan Pohjois-Pohjanmaa on yksi kolmesta maakunnasta, jossa työvoimantarve kasvaa. Maakunnassa työntekijöiden osuus työvoimasta on yli maan keskiarvon ja peruskoulun päättävistä ammatilliseen koulutukseen siirtyvien osuus on korkealla (43,4 prosenttia vuonna 2011).

Opetus- ja kulttuuriministeriö on perustanut esityksensä tilastoon ikäluokkakehityksestä, jonka mukaan maakunnan keskimääräisen 15-18-vuotiaiden ikäluokan koko vuoteen 2019 mennessä supistuu nykyisestä 5553:sta 5188:aan. Arviossa ei kuitenkaan huomioida sitä, että maakunnan nuorisoikäluokan notkahdus on valtakunnan pienimpiä. Lisäksi notkahdus on vain hetkellinen: vuodesta 2016 nuorisoikäluokan koko alkaa kasvaa nopeammin kuin muissa maakunnissa. Maakuntatason tarkastelussa jää myös huomiotta se seikka, että erikseen tarkasteltuna Oulun seudulla nuorisoikäluokan koko jatkaa kasvua.

Erityisesti Oulun seudun koulutuskuntayhtymään aloituspaikkojen leikkaamista 80 on vaikea perustella. Oulu on maakunnan veturi ja Euroopan nuorin kaupunki. Nuorisotakuun toteuttaminen edellyttää riittävästi opiskelupaikkoja.

Asiassa ei ole vielä sanottu viimeistä sanaa. Koulutuksen järjestäjät ovat olleet ministeriössä kuultavana 19.4. ja alueen kansanedustajat tapaavat Oulun seudun yksityisten oppilaitosten edustajia maanantaina 29.4. Vaikutamme yhdessä viestimme menemiseksi perille. Lopulliset päätökset koulutuspaikkojen kohdentamisesta tehtäneen juhannukseen mennessä. Tämä prosessi on syytä katsoa loppuun asti. Pidän ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen turvaamista ensiarvoisen tärkeänä – nyt tehdään koulutuspoliittisia päätöksiä, jonka vaikutukset kantavat kauas.

Rakennerahastovarojen jako kansallisesti on Pohjois-Suomelle erittäin tärkeää. Koko Suomen noin 1,2 miljardin rakennerahastopotti perustuu hyvin pitkälle Itä- ja Pohjois-Suomen erityisolosuhteisiin: peräti 3/4 rahoituksesta on saatu harvanasutuksen kriteerin perusteella. On huomattava, että ns. Itä- ja Pohjois-Suomen erityisrahoitus (30 e/asukas) on korvamerkittyä lisärahoitusta, jonka kohdentamisesta Itä- ja Pohjois-Suomeen ei ole epäselvyyttä.

Kaleva uutisoi 25.4., että “Etelä hinkuu pohjoista rahaa”. Juttuun EU:n aluekehitysrahojen jakamisen kiistasta pyydettiin Oulun vaalipiirin kansanedustajien mielipiteitä.

Parhaillaan käytävissä neuvotteluissa Itä- ja Pohjois-Suomen tulee onnistua perustelemaan harvan asutuksen kriteerin mukainen jako alueille. On kyettävä osoittamaan, että nimenomaan Pohjois- ja Itä-Suomen aluekehityksessä on saavutettavissa suurin mahdollinen lisäarvo EU-rakennerahastovaroille. Itä- ja Pohjois-Suomessa on yhdestä EU-tukieurosta mahdollisuus saada aikaan muuta maata enemmän. Tämä on kyettävä perustelemaan.

Kiteytettenä tämä siis tarkoittaa sitä, että oikeudenmukaisuusperiaatteella rahoitus kohdistuu Itä- ja Pohjois-Suomeen, koska olosuhteidemme perusteella se on ylipäänsä Suomeen saatu. Ja lisäksi voimme perustella rahoituksen kohdentumista meille sillä, että saavutettavissa oleva lisäarvo on meillä suurin. Alueemme osaamispohja, luonnonvarat, matkailun edellytykset sekä esimerkiksi avautuvat logistiset väylät Jäämerelle vaativat vipuvoimaa EU-rakennerahastovaroista kääntyäkseen voimavaraksi koko kansantaloudelle. Edunvalvonta puolestamme on käynnissä. Oulun kaupunki, maakuntaliitto, Pohjois-Suomen neuvottelukunta sekä Itä- ja Pohjois-Suomen neuvottelukunta yhdessä tuottavat materiaalia viestin välitykseen.

Poliittisesti asia ratkaistaan hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä (halke). Kokous pidetään alustavien tietojen mukaan 17.5. Aion muistuttaa alkuvuonna julkaistusta hallituksen Itä- ja Pohjois-Suomi-ohjelmasta, jonka puheenjohtajana toimi Jouni Backman. Ohjelma on itsessään hyvä perustelu rakennerahastojen kansalliselle jaolle. Katse pohjoiseen!

Vaalikausi on puolivälissä ja on aika tehdä myös henkilökohtainen vaalikauden puolivälitarkastelu. Kaksi vuotta sitten Suomessa toimitettiin eduskuntavaalit, joissa tulin valituksi kansanedustajaksi. Aika on kiitänyt! Olen kiitollinen saamastani tehtävästä. Työ kansanedustajana on ollut innostavaa.

Tarkkailen kansanedustajan työtä useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Perustuslain mukaisesti olen täällä 199 muun kanssa säätämässä lakeja ja päättämässä valtion budjetista. Valiokuntatyötä teen vuoden ympäri, sillä suuri valiokunta ei pidä taukoja. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa vaikutan erityisesti puhtaan ruuan tuotannon puolesta sekä Pohjois-Suomelle tärkeiden luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön puolesta.

Tapasimme Suomen 4H-liiton toimitusjohtaja Seppo Hassisen kanssa työministeri Lauri Ihalaisen eduskunnassa 12.3. Keskustelimme kansalaisjärjestöjen roolista nuorisotakuun toteutuksessa.

Tunnuslukuja ja luottamustoimia

Lainsäätäjän työstäni voi nostaa esiin pari tunnuslukua: Olen pitänyt 82 puheenvuoroa täysistunnossa ja tehnyt yhteensä 15 kirjallista kysymystä ja lakialoitetta. Tiedän, että lakialoitteet johtavat uusien lakien säätämiseen harvoin, mutta aloitteet ja kysymykset nostavat kuitenkin asiat aina esille. Ne kaikki kirjataan ja ministerin on annettava niihin vastaus. Mitä puheiden määrään tulee, vältän kahta virhettä: joutavaa jaarittelua ja tuppisuuna istumista. Puheenvuoron käyttäessäni olen harkinnut näkökulmani aina huolellisesti.

Viime keväänä puoluekokous valitsi minut puoluehallituksen jäseneksi. Puoluehallituksessa olen keskeisessä tehtävässä linjaamassa SDP:n politiikkaa pidemmällä tähtäimellä. Olen vahvasti mukana myös puolueen työryhmätyössä. EU-työryhmän puheenjohtajana pääsen vaikuttamaan Eurooppa-politiikkaa koskeviin kantoihimme.

Eduskunta- ja puoluetoiminnan ohella vaikutan kansalaisyhteiskunnassa. Erityisen kiitollinen olen luottamustehtävästäni Suomen 4H-liiton puheenjohtajana sekä Oulun yhteisötoiminnassa keskustan suuralueen asukkaiden yhteistyöryhmän puheenjohtajana.

Kaikessa vaikuttamisessa olen havainnut, että asiat menevät eteenpäin vain yhteistyöllä. “Minä tein sen” ei ole asiallista puhetta, eikä aina tottakaan. Kaikkein tärkeimpänä pidän työtä omien äänestäjieni ja koko Oulun piirin – Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun – hyväksi. Saan korvaamatonta palautetta ihmisiltä, joita tapaan kenttäkierroksillani. Esimerkiksi kuluneen kevään aikana olen käynyt Haapavedellä, Haukiputaalla, Kempeleessä, Muhoksella, Nivalassa, Oulaisissa, Pudasjärvellä, Pyhäjärvellä, Raahessa, Siikalatvalla ja Taivalkoskella. Lauantaina menen Kajaaniin ja vappuna Raaheen, Ylivieskaan ja Siikajoelle. Kiertäminen on kovaa työtä, mutta kohtaamiset ihmisten kanssa palkitsevat monin verroin.

Mutta miten työni näkyy ja vaikuttaa ulospäin, alueelleni ja ihmisten arkeen? Sitä en voi itse sanoa. Sen välitodistuksen voivat antaa vain kansalaiset.

Tavoitettavissa eri kanavissa

Tehtyjä valtiopäivätoimiani voi seurata nimelläni eduskunnan nettisivuilta. Kaikki puheenvuoroni löytyvät täältä.

Minut löytää myös Facebookista: www.facebook.com/tyttituppurainen sekä uutuutena Twitteristä https://twitter.com/tyttitup.

TULEVIA TAPAHTUMIA

* Pe 19.4. klo 18 kansalaistoritapahtuma Kahvila Tubassa, Mannenkatu 2
Oulun demarit järjestävät perjantaina 19.4. klo 18 tilaisuuden, jossa olen kertomassa kehysriihen lopputuloksesta sekä puoliväliin ehtineestä hallituskaudesta. Tarjolla pientä purtavaa. Tervetuloa!

* La 20.4. Oulun sd-piirin piirikokouspäivä ja toritapahtuma Kajaanissa klo 11
Olen tavattavissa Oulun sd-piirin piirikokouksessa sekä Kajaanin torilla klo 11 yhdessä Liisa Jaakonsaaren ja Raimo Piiraisen kanssa. Tilaisuuden teemana on EU ja Kainuu. Tule juttusille!

* Ma 22.4. klo 9.30 haastattelu Yle Oulu Radiossa

* Vappu 1.5. Raahessa, Ylivieskassa ja Siikajoella
Vappuna olen puhumassa kolmella eri paikkakunnalla:
- Raahessa Härkätorin puistossa klo 11
- Ylivieskan torilla (Torikadun ja Rautatienkadun kulmassa) klo 12.30 sekä sen jälkeen Myllyrannassa (Kauppakatu 14) vappukahveilla klo 13.30 alkaen
- Siikajoen kotiseututalolla klo 15.30

* Seuraava After Work With Tytti ma 10.6. klo 16.30
Viime vuoden tapaan järjestän kaikille avoimia matalan kynnyksen keskustelutilaisuuksia säännöllisesti. Tapahtumat kulkevat nimellä After Work With Tytti ja ovat aina maanantaisin klo 16.30-18 Coffee Stradassa (Torikatu 18, Oulu). Tämän vuoden After Work -kahvit juodaan 10.6., 16.9. sekä 2.12. Ennakkotiedoista poiketen seuraava tapaaminen siis 10.6. eikä 3.6., kuten edellisessä uutiskirjeessä oli ilmoitettu. Tervetuloa tapaamaan, keskustelemaan, kuuntelemaan tai vaikka pelkästään kahville.

Minulta kysyttiin uskonko nuorisotakuuseen. Totesin, ettei kyse ole uskonasiasta, vaan tahdosta. Takuuta ei ole rakennettu kevein perustein. Tavoite on ollut esillä eri muodoissaan jo yli kolmekymmentä vuotta. Aika oli kypsä nyt, sillä nuoriso ottaa aina talouskriisin iskut kovimmin.

Luvut ovat armottomia: Suomessa on tällä hetkellä yli 39 000 alle 25-vuotiasta työtöntä työhakijaa. Alueellamme Pohjois-Pohjanmaalla nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä on 3 855. Ei ole odotettavissa, että yksin markkinat hoitaisivat nuorisotyöttömyyden pois. Tarvitaan yhteiskunnan toimia, tai laaja joukko nuoria syrjäytyy työelämästä ja uhkaa ajautua elämässä sivuraiteelle. Ja vatvomme syitä ja syyllisiä vielä parinkymmenen vuoden kuluttuakin.

Nuorisotakuu koskee kaikkia työttömiä tai ammatillista koulutusta vailla olevia alle 25-vuotiaita sekä 25–29-vuotiaita vastavalmistuneita, joiden valmistumisesta on alle vuosi.

Idea on pysäyttää työttömyysaika kolmen kuukauden kohdalle, jonka jälkeen takuun piirissä oleville nuorille tarjottaisiin kullekin omaan elämäntilanteeseen sopiva aktiivitoimi. Tämä ei ole ihan täystakuu: sen mukana ei tule varmuutta pysyvästä, toiveiden mukaisesta työurasta. Mutta se on kuitenkin risteysasema, josta ura lähtee oikeaan suuntaan.

Nuorisotakuu koskee omalla alueellamme monia: alle 25-vuotiaista 1 191 ja alle 30-vuotiaista vastavalmistuneista 119 henkilöä. Itse asiassa nuorisotakuu koskee ennen kaikkea meitä: Pohjois-Pohjanmaalla on maamme korkein syntyvyys, ja Oulun kaupungin keski- ikä on Euroopan kaupungeista alhaisin, vain 34 vuotta. Meidän, jos kenen, tulisi pitää nuorisotakuuta esillä ja vaatia sen viemistä maaliin.

Nuorisotakuu ei ehkä ensimmäisenä kosketa yliopisto-opiskelijaa. Elämän eväät ovat jo aika hyvin korissa. Silti: niin sanottuja akateemisia alle 30-vuotiaita työttömiä on TE-toimistomme alueella tällä hetkellä 855 henkilöä. Nuorisotakuu on ässä hihassa, ettei papereiden ulosottamisen jälkeen jää yksin, jos ura ei heti urkene.

Tunnustan, että homma on haastava. Mutta tahtoa on: nuorten hyvinvointiin satsataan eikä katsota sivusta, kuinka kokonainen ikäluokka uhkaa hautautua finanssikriisistä lähteneen laman jälkijäristyksiin.

Kehysriihestä uhkasi tulla hallituksen kärsimysnäytelmä. Siksi korkealle laineet osinkoverokeskustelussa ovat viime päivinä käyneet. Tässä yhteydessä on hyvä kuitenkin muistaa kaksi asiaa: Ensinnäkin yritysverotusuudistus on laaja kokonaisuus, johon sisältyy niin veron kevennystä kuin veron kiristystäkin. Yhteisöveron alennuksella haetaan kilpailukykyä etenkin suhteessa Ruotsiin. Tarvitsemme työtä ja investointeja ja ilmapiirin jossa Suomessa kannattaa työllistää. Yhteisöveroalen vastineeksi yrityksiltä poistuu useita verovähennyksiä (mm. T&K-vähennys sekä edustuskuluvähennys). Kyseessä on siis kokonaisuutta selkeyttävä ratkaisu. Vaihtoehto olisi ollut jatkaa veropohjan puhkomista täsmäalennuksilla sinne tänne.

Kaleva kysyi kommenttiani pitkäperjantain iltana

Osinkoverokeskustelussa on jäänyt huomaamatta, että osinkoverotus kaiken kaikkiaan kiristyy. Valtio kerää jatkossa osinkoverotuksella 300 miljoonaa euroa nykyistä enemmän verotuloja. Kaikki osingot menevät verolle eikä verovapaata rälssiä enää ole. Jatkossa verokannan muuttaminen on helpompaa kuin verovapauden poisto.

Toiseksi: käsillä on vasta hallituksen kehyslinjaus. Päätösten pohjalta edetään normaalissa lainsäädäntömenettelyssä. Jos ja kun kokonaisuuteen on jäänyt superrikkaita perheyrittäjiä suosiva valuvika, se voidaan – ja se pitää – korjata lainsäädäntövaiheessa. Osinkoverotuksen kokonaisuuden ei tule olla tuloeroja kasvattava.

Olellista on nähdä metsä puilta. Verouudistuksen arvo mitataan työllisyydessä. Nyt pallo on yrityksillä.